Viikon verifikaatti: 7515

Vuoden 1738 verifikaatissa 7515 on Ala-Satakunnan kohdalla noteerasin (sisällysluettelon tuella) ensimäistä kertaa huutokauppapöytäkirjojen otteet. Säätyläisten nimet on kirjoitettu muusta eroavalla tavalla ja AES:n tuleva anoppi löytyy hakijana eli velkojana? Täytyy joku päivä tutustua paremmin.

Säterikartanoiden listassa on tällä kertaa mukana arvio rakennusten tasosta. Kokemäellä ei mitään kovin komeaa. (Kolmen tilan nimet ovat pahasti taitteessa. Mitenkähän mahtavat tämän ratkaista tänä vuonna kuvattavien originaalien kanssa? Ja olikos se harmaasävykuvaus? Miksi?!) Kymmenyslistasta lisä Kokemäen nimmarikokoelmaan. Kirkkoherra ja Otto Giers, jonka asemaa en ulkoa muista:

Myllytulliluettelossa on Kokemäen kohdalla nyt yksi uusi mies, mutta kylät samoja. Yhden kohdalla merkintä "äger ingen Qvarn". Korkea aika edes yrittää löytää tulkinta-apua. Wikipedian "Myllytulli otettiin uudelleen käyttöön 1655 Ruotsin suurissa kaupungeissa ja se lakkautettiin vasta 1815" ei oikein stemmaa eikä muutenkaan auta. SSHYn wikissäkin keskitytään 1600-lukuun. Ehkäpä joku tietävä voisi kirjoittaa selostuksen kommenttilaatikkooni?

Rästilistan useissa huomautuksissa viitataan kuolemaan. Täältä voisi löytää kuolinpäiviä, jos hautauslistat sattuvaat puuttumaan. Esimerkki Kokemäen kohdalta:

Pitäjänkäsityöläisten listassa Kokemäen tilanne on muuttunut täysin edellisestä vastaavasta. Nyt vain kaksi käsityöläistä: Laikossa (?) säämiskäntekijä (?!) Thomas ja Säpilässä pitäjänseppä Mårten.

Olin jo kaasuttamassa sakkolistan ohi, kun päätin vähän vilaista... ja selvisi, että esi-isä Tuomas Härkälä Haistilasta ei ollut lasiin sylkijä.

Aivan lopussa on sisällysluettelon mukaan Charta sigillata -tilityksiä. Liekö leimavero? Jees, nyt on SSHYn wikissä tietoa: Vuosien 1732-1752 välillä papisto peri Charta sigillata -maksun avioliittokuulutusten yhteydessä. Olen minä tämän joskus aiemminkin kuullut, kai. Kokemäeltä puuttuu ennen vuotta 1742 vihittyjen tiedot eli täältä voisi kerätä täydennystä. Kuka kokemäkeläinen neito mahtoi olla raumalaisen porvarin Anders Tellingin morsian? (Aiemmin ohitettu vuoden 1734 lista Kokemäeltä sisältää pitäjänkirjuri Anders Biörnströmin, täh? Eihän mies mennyt toista kertaa naimisiin...)

Naapurista kuultua

Sveriges Radion Vetenskapsradion historia on hyvä. Aina ajankohtaista ja melkein aina mielenkiintoista.

Eilen kuuntelin jakson När nordmännen föll i Estland, jossa esiteltiin Viron "vuosisadan arkeologialöytöä". Moisesta en Suomen medioissa ole nähnyt sanaakaan, mutta eiköhän kyse ole samasta asiasta, mistä yritin saada tolkkua saarenmaalaisesta sanomalehdestä kesällä 2011. En kylläkään tuolloin tajunnut, että kyse oli laivahautauksesta.

Radio-ohjelmasta selvisi, että aluksia oli kaksi. Toisessa oli luurankoja sikin sokin ja hienommassa (jossa mahdollisesti varhaisin tunnettu purje Itämerellä) ilmeisesti korkeamman aseman miehiä järjestelmällisemmin aseteltuna kilpiensä alle. Esinelöydöt kertovat koirista, metsästyshaukasta ja lautapelin peluusta. Osassa luurankoja on taisteluun viittaavia vammoja.

Kyse ei ole viikingeistä vaan heidän edeltäjistään, Vendel-ajan skandinaaveista, joiden hienoja kypäriä oli taannoin täällä kuvituksena. Radio-ohjelmassa haastatellun mukaan ajan Itämeren yhteyksiä ei ole vielä hirvittävästi tutkittu. Itse odottelen sitä Suomen viikinkiajan artikkelikokoelmaa ja epäilen, että edeltävistä vuosisadoista saan odottaa kirjallisuutta vielä kauan.

Jakson toinen aihe alkoi toteamuksella, että koulussa on historiatunneilla paukutettu rauhoja ja listasta muistaa Knäredin vuonna 1613. Täh, sanon minä ja tajuan vasta muutaman minuutin kuluttua, että puhutaan siitä rauhasta, joka johti Älvsborgin lunnaiden maksuun. Lunnaiden suuruutta yritettiin modernisoida vertaamalla hopean arvoon ja valtion tuloihin. Jälkimmäiset sisälsivät 1610-luvulla tietenkin myös Suomen, mutta haastateltu taisi laskea nykysumman Bernadottelandian tuloista.  Anakronismia monessa kerroksessa?

Kuvituksena yllä Riksantikvarieämbetetin kuva ruotsalaisten arkeologien tyylistä 1928. Linkitin sen aamulla Twitter-vastaukseen ja huomasin vasta jälkikäteen, että se oli 5000. twiittini. Täällä blogissa lähestyy 3000. postaus, jonka yritän noteerata ajantasaisesti.

Kaivopuiston rannasta

Säästän teidät "nyt" kuvalta, sillä olen vakuuttunut siitä, että Kaivopuiston ranta näyttää nykyään lähestulkoon samalta kuin tässä SLS:n Flickrissä jakamassa kuvassa.

Tätä toista SLS:n kuvaa en yrittäisikään replikoida. Minulle nimittäin riitti kertakokemus "jalat talvikävelyllä Suomenlahden jäästä läpi" runsas kymmenen vuotta sitten.

Nykyajan jäällä on monenlaisia liikkujia, mutta kuvassa näkyvää jääpurtta en muistaakseni ole koskaan nähnyt. Eli kannattanee esittää vielä suurennettuna.

Moisesta liikkujasta Helsingin jäillä olin kylläkin lukenut. Helsingin yliopistossa englantia opettanut Arthur Reade kertoo kirjassaan Finland and the Finns (1917):

Most thrilling of all winter sports, however, is ice-yachting. It is not without its dangers. The man in charge seems to behave very much as he would on board a small sailing-yacht, but the passenger's experience is very different. You lie flat on your stomach and are hurled through the air at the speed of an express train. The scenery shoots past you at a dizzy pace. The runners on either side are like the paws of some huge animal and are lifted high when the wind is strong, descending on the ice again with a shattering crash. You rush with fearful impetus at a rocky cliff, when destruction seems certain, swerve round with the ease of a lizard. At times if feels as if you were about to fly, the yacht taking little leaps, like an aeroplane before it leaves the ground, and seeming a creature of the air tugging at some restraining chain.

Sanomalehtiuutisesta selviää, että jääpurret olivat olleet käytössä 1880-luvun lopulta alkaen. (Ilmoitus oikealla 20.1.1888 Uudessa Suomettaressa.)

Luistinklubin uutta jääpurtta koeteltiin, kuten Dbl. kertoo, toispäivänä, ja huomattiin, että se on mitä parhaimpia pikapurjehtijoita. Sen heikko rakennus ei kuitenkaan näyttänyt olevan ihan omansa kestämään sitä kovan kovaa painoa mitä purjehtiminen tuimalla ilmalla vaatii. Pienempiä rikkoutumisia tapahtuikin sen vuoksi. Siten katkesi jo Kronhamnin selällä se raakapuu, joka pitää pystössä purren ainoaa isoa purjetta. Sörnäisissä korjattiin tämä vamma väliaikaisesti; mutta palatessa tapahtui taas se onnettomuus, että eräs liian heikko rautarengas väliköydenpitimessä meni rikki.
Keli ulkona selällä oli hyvin tyydyttävä. Ainoastaan siellä täällä teki joku sitkeä kinos estettä jääpurrelle. Ylipäänsä kävi kulku vinkuvaa vauhtia ja vielä parempaa nopeutta kuin nyt on syytä odottaa, kun jää kylmemmällä ilmalla tulee kovemmaksi. (Uusi Suometar 12.1.1888)

Jäät eivät ole kaupungin ulkosaaristossa vieläkään luotettavia. Toissa päivänä lähti eräs 6-henkinen seurue huvittelijoita laskemaan luistinklubin jääpurrella ulos kaupungin rannasta. Vaan Långörnin salmessa, joka onkin hyvin virtava paikka, petti jää ja laiva vaipui. Muutamien kalastajain avulla saatiin se sentään ilman muita mutkia ylös. Eikä sen enempää vahinkoa tullut.
Kaupungin rannassa sitä vastoin on jää kyllä vankka. Joka päivä kiitääkin tuo uhkea jääpursi siellä, toisinaan erinomaista vauhtia. Esim. viimeisessä nöyrässä säässä kulki se Hästnäsin salmesta Eteläsatamaan 3 minutissa, siis melkein 40 solmun vauhtia. (Uusi Suometar 3.2.1888)

Hienoa jääpurtta rakennuttaa Uudenmaan pursiklubi paraikaa Tukholman laivaveistämössä. (Päivän uutiset 23.1.1889)

Kilpailu polkupyörän ja jääpurren välillä lienee hyvin harvinainen. Sellainen oli kuitenkin äskettäin eteläsatamassa ja Kronbergin selällä. Kaksi jääpurtta kiiti siellä hyvänlaisen tuulen puhaltaessa, kun eräs kaupungin etevimpiä, jollei etevin polkupyöräilijä lähi siipasemaan huimaavaa vauhtia sileätä jäätä pursien perästä. Hän saavutti purret ja näytti helposti menevän niiden ohi. (Päivälehti 6.1.1894) 

Kirje Helsingistä... Jos on tällaisella säällä ikävänsä, on sillä hyvätkin puolensa. Lämmin sää, kuin syksyn lopulla, säästää puita ja se on tuntuva helpotus viime talvena siinä suhteessa varattoman väen hyvin nopeasti hoikenevalle kukkarolle. Ja mikä ilo nuorella väellä kun se saa esteettä kiitää virstamääriä silosella jäällä joko liukkaalla luistimellaan tai kiitävässä jääpurressa istuen. (Wuoksi 20.1.1894)

Tapaturma. Toispäivänä törmäsi Hietalahden jäällä eräs jääpursi, joka ei totellut peräsintä, satamassa olevaan poijuun ja musertui. Purressa olivat leipuri Kruus eli Grossman, kirvesmies Ström, pojat Lönnberg ja Danskanen sekä eräs poika ja tyttö, jotka matkalla oli otettu mukaan. Kruus sai kaksi haavaa päähänsä ja pääkallo halkesi, Ström sai haavan sääreensä. Lönnberg ja Danskanen saivat pienempiä vammoja. Muut eivät vahingoittuneet. Haavoitetut sidottiin kirurgillisessa sairashuoneessa ja ovat nyt kotonaan hoidettavana. Kruusin tila on arveluttava.(Uusi Suometar 25.2.1894)

Kolme yli 100-vuotiasta

Vuonna 2009 julkaisin täällä tietoja vanhoiksi eläneistä suomalaisista: Yksi 112 vuuen vanha ukko ja Muita vanhoja. Tuolloiset sanomalehtihaut eivät osuneet Turun Wiikko-Sanomien juttuihin, jotka löytyivät äskettäin selailulla.

Edesmenneesä Helmikuusa tänä vuonna kuoli Perniön Pitäjässä, Ajantakan Torpasta Pärristen kartanon alla, leski vaimo Kaisa Martin Tytär 103:en vuoden vanhana, ja jälkeensä jätti 2 lasta, 3 lastenlasta, ja 8 lasten-lapsien-lasta. Hänellä oli ollut raitis ruumis ja hyvä terveys aina vimeisiin elämänsä aikoin asti. Vähä ennen kuolematansa meni hän vielä puolen penikulman matkaa omin voimin Kirkkoon. — Niin kuin ennen tämän vuotisisa Sanomisa on mainittu, löytyi vuonna 1820 Suomesa ainoastaan kaksi yli 100 vuoden vanhaa ihmistä, ja tämä vaimo oli toinen niistä. (T W-S 14.6.1823)

Harvastaan on se meidän aikanamme ja meidän maassamme tapahtunut, että ihmiset ovat ennättänet korkeempaa ikää kuin sitä tavallista 60 ja 70 vuotta, sentähen on se mainittava jos joku sadan vuoden vanhaksi tule ja sen ylihte. Yhteisen kansan tiedoksi siis tämän kautta annetan: että sinä 15:nä päivänä Huhtikuussa edesmennenä vuonna kuoli Oinolan kylässä Nummisten Kappelissa ja Lohjan Pitäjässä Sotamiehen Leski Anna Antin tytär 102 vuoden jässä. Hän syntyi mainitussa kylissä vuonna 1721. Hänen Isänsä oli Sotamies samassa kylässä Anders Åström ja Äiti Anna Heikin tytär. 35:nellä vuodella nai hänen Sotamies Johan Möller Myllykylästä Karja Lohjalta, ja hänelle oli tämän kanssa, joka kuoli Saksan sodassa, kaksi tyttöä, joista nuorempi viellä elä naimatoin, mutta vanhempi naitin Thusbyn Pitäjän, ja hänelle on miehensä kanssa siellä viisi lasta, jotka kaikki jo ovat naidut ja sanotan heille olla elossa 14 lasta, jotka siis ovat Leski vainajan Lasten-lasten-lapset. Leskenä eli hän 59 ajastaikaa ja oli kaikena elinaikanansa lahjoitettu raitiilla ruumilla ja hyvällä terveydellä, paihti niitä kahta viimeistä vuotta edellä kuolematansa, joina hän tuli heikoksi ja voimattomaksi niin että hän erinomattain viimeisellä vuodella enämmitten oli tautivuoteella, siksi että hänen päivänsä hiljaisudessa loppuivat.(T W-S 19.6.1824)

Fältwabelin Leski Sara Juliana Masalin omaa sukua Stenroth, nukkui hiljaisesti Tystadalin talossa Pielaveden Pitäjässä 10 p. Huhtik. 100 ajastajaan, 2 kuukauden ja 8 päivän ijässä. (T W-S 11.6.1831)

Kuvituksena Daniel Nyblinin mv-valokuva  Alexander Barkoffin maalauksesta Kehruumummo.

Paikallishistoriaa elämäkerrassa

Muistin, että E. N. Setälä oli muuttanut Kokemäeltä pois jo lapsena, mutta hain kirjastosta kuitenkin tietokantaharhailuissa löytyneen Salme Setälän kirjan Nuori sanaseppä. Kertomus E. N. Setälän elämänpiiristä hänen lapsuusvuosinaan ja kouluaikanaan. Alaotsikon mukaan teksti on kerronnallinen, mutta esipuheen ja lopun lähdeluettelon perusteella perustuu lukuisiin tiedonantoihin.

Voi, kuinka mielelläni olisin lukenut ne sellaisenaan, enkä romaanina. Setälä on vähäisiinkin Kokemäen sivuihin saanut esiin minulle ennennäkemätöntä tietoa. E. N. Setälän isästä Otosta saadaan pieni, mutta elävä kuva.

Ja siinä se Ottokin jo hatun naulaan heitettyään on asettunut pirtin pitkän pöydän päähän ja ennenkuin ruokaa on eteensä saanut, kaivanut taskustansa Porin kaupungista ostamansa kirjan ja uppoutunut sen sisällystä ahmimaan, ikäänkuin ei muuta nälkää olisikaan.

Kirjallinen kulttuuri kulki sukupolvesta toiseen, Oton isän nimi löytyy Gottlundin Otavan tilaajaluettelosta. Otto ei tyytynyt lukemiseen vaan kirjoitti Tähti-lehteen ainakin kahdesti. Tästäkään en ollut kuullut. Mutta vertaamalla vuosia sitten tekemääni sanomalehtikoosteeseen voin todeta, että Setälän lainaama teksti tosiaan painettiin Tähteen 15.6.1866 varustettuna nimikirjaimilla O. S. Samoilla nimikirjaimilla oli julkaistu Tähdessä Kokemäeltä kirje 8.12.1865. Setälä on lainannut myös 24.5.1867 Sanomia Turusta -sanomalehdessä ilmestynyttä kirjoitusta, jonka allekirjoitus on myös O.S.

Sivitys ei rajoittunut talon miehiin, Setälän kertomuksen mukaan. Luvussa Vierasketju kerrotaan Sonnilan emäntien kahvikerhosta, jossa jaettiin sekä kuulopuheita että kirjaviisautta. Sarjassa tallentamatonta historiaa.

Kuvituksena Pekka Halosen maalauksesta Pihamaalla (1903) Daniel Nyblinin mv-valokuva.

Suomi ei ole (vain!) ruotsalainen

Oikealla oleva kuva esittää, kuten alla lukee, Aukusti Mäkipeskaa. Leikkasin sen Kyläkirjaston Kuvalehden numeron 6/1887 kannesta. Kuvan ympärillä oleva juttu alkoi:

Selvästi tuntuu läpi koko Suomen historian suomalaisen kansallistunteen punainen lanka, joka yksin olikin mahdollinen luomaan, ajan kypsyessä, omantakaisen suomalaisen valtion. Tämä kansallistunne heikontui kuitenkin tuntuvasti Ruotsin mahtavuuden aikana. Sen loistossa joutui tuo kaukainen Suomen maakunta liiaksi varjoon; kävi liian houkuttelevaksi olla ruotsalainena.

Mistä päästään Yleisradion äskettäin aloittamaan tv-sarjaan "Suomi on ruotsalainen". Joka on kuulemma herättänyt runsaasti verkkokeskustelua ennen ensimmäistä esitystäänkin. Minkä ymmärrän hyvin. Suomen kielessä "pallo on punainen" tarkoittaa, että koko pallo on punainen eikä yhtään minkään muun värinen. Eli "Suomi on ruotsalainen" on lauseena yhtä puutaheinää ja totta kuin "Suomi on karjalainen", "Suomi on venäläinen" tai "Suomi on saamelainen".

Yritin katsoa ensimmäistä jaksoa, mutta kärsivällisyyteni petti jo vaakunaleijonan kohdalla. Kyllä, se on ruotsalaisten valitsema. Dah? Arvatenkin jatkossa todettiin, että vaikka Suomen valtiolippu on päätetty itsenäisesti, mallissa päädyttiin skandinaaviseen.

Sarjan aikana selviää muun muassa, että Suomen kielessä on ainakin 4000 ruotsista peräisin olevaa lainasanaa. Entä kuinka suomalaisia lihapullat oikeastaan ovat?

Lainasanoista on näköjään hyvä Wikipedia-artikkeli. Englanninkielisessä Wikipediassa esitellään lihapullakulttuureita maailmanlaajuisesti ja Suomestakin on löydetty jotain "suomalaista". Suostun uskomaan, että Suomessa on porukkaa, joka luulee, että lihapullat on keksitty Suomessa, mutta ehkä heille päinvastainen viesti olisi mennyt perille paremmin toisen otsikon alla? Ja kun/jos on tarpeen muistuttaa muiden kulttuurien vaikutuksesta kansaamme, voitaisiinko se tehdä monipuolisesti? 

Ei, sillä historian kirjoittaminen ja esittäminen on politiikkaa, mutta voihan sitä toivoa. Että joku päivä Suomen poliittinen tilanne ei vaatisi sen paremmin hajurakoa Ruotsiin kuin Venäjäänkään. Mutta tähän asti ollaan oltu idän ja lännen välissä. (Jason Laveryn luentosarjasta jäi jotain päähäni, jee!)

Lopuksi vielä Wikipediasta itseni aikanaan herättänyt karttakuva, jossa nykyisen Suomen rannikolla on "pohjois-eurooppalaista" kulttuuria jo 5000 vuotta sitten - aikana, jolloin Ruotsia ei ollut sen enempää kuin Suomeakaan.  Museoviraston nuorakeraamisen kulttuurin kartta on tutumpi ja johtaa helposti ajatukseen, että nuorakeraaminen kulttuuri oli Suomelle erityinen ja että maa eli erityksissä. Mutta kun ei tuolloin, eikä sen jälkeenkään. Ja silti on olemassa erityistä suomalaisuutta, jonka itse tunnistan Jorma Eton runosta, ja, jota en salli kutsuttavan muun maalaiseksi. Kun se on mielestäni suomalaista.

Porvarissäätyyn ja säädystä pois

Uudellamaalla syntynyt Jacob Mattson vietti oppivuotensa Dantzigissa (nyk. Gdansk) Wellam Bruunin palveluksessa. Porvariksi hän kuitenkin halusi Tukholmaan ja sponsorinsa esitteli nuoren miehen asian 25.9.1622. Ehdotukselle ei asetettu suurempia esteitä, mutta Jacobin piti sitoutua menemään naimisiin ja noudattamaan porvareita koskevia oikeuksia ja velvollisuuksia.

Suomessa syntynyt Henrik Sigfridsson sai porvarioikeudet Tukholmassa 8.5.1620. Kuusi vuotta myöhemmin hän ei pystynyt hoitamaan asemaan liittyviä vaateita, asui Södermalmilla ja kaipasi Suomeen. Kaupunginoikeudessa hän pyysi 4.10. ja 7.10.1626 päästä asemastaan ja muuttolupaa. Nämä hänelle myönnettiin.

Stockholms tänkeböcker från år 1592 utgivna av Stockholms stadsarkiv, Del XIII 1622-1623. (1978) s. 84, Del XV 1626 (1990) s. 99, 252, 318

Pas-caart van de Oost Zee : verthoonende alle de ghelegentheydt tusschen 't eylandt Rugen ende Wyborg (1673)

Jälleenrakentavasti

Spostilaatikkooni solahti perjantaina Trafiikki-museoiden tiedote digitointihankkeesta, jossa opetus- ja kulttuuriministeriön tuella vuosina

"2011–2012 toteutetussa hankkeessa on digitoitu muun muassa n. 10000 valokuvaa, n. 800 postikorttia, n. 460 yksikköä filmimateriaalia, n. 880 esinettä, n. 300 karttaa sekä esitteitä ja julisteita. Aineistot ovat peräisin vuosilta 1945–1974. Yhteensä digitoituja aineistoja on lähes 14000. Digitoinnissa käytettiin myös uudenlaisia tekniikoita, muun muassa kuvaamalla 46 jälleenrakennuskauden autoa, mopoa, moottoripyörää ja polkupyörää 360° pyörivällä videokuvaustekniikalla."

Sisältöä kehutaan monipuoliseksi, mutta sen käytöstä ei puhuta mitään. Ohjataan verkkosivulle, jossa "hankkeessa digitoitua aineistoa". Sivu ohjaa edelleen kolmeen paikkaan.

1) Mobilian 360° autovideot ovat katseltavissa verkkosivulla ja ilman selainlisäkkeitä ei-interaktiivisesti YouTube-videoissa. Upeita autoja on kiva katsella, mutta jalankulun ystävänä en ehkä saa tästä kaikkea mahdollista irti. Videoiden tekijänoikeuksista ja jälleenkäyttömahdollisuuksista ei ole sivuilla näkyvissä mitään. YouTube-videoissa on "Tavallinen YouTube-käyttölupa" eli on tulkinnanvaraista saako niitä esimerkiksi näyttää koululuokille.

2) Mediamuseo Rupriikin linkki lupaa viedä suoraan oikeaan paikkaan Museosolmussa, mutta hetken harkinnan jälkeen huomaan sivulla tekstin, jonka mukaan

"Laajemmin digitalisoituihin kuviin voi tutustua Tampereen museoiden julkisen tietokannan Siirin kautta (http://siiri.tampere.fi/). Projektin aikana digitalisoidut yli 2500 kuvaa löytyvät Siirin valokuvien tietokannasta kirjoittamalla kuvan aiheeksi jälleenrakennuskausi." 

Neuvottu haku tuottaa  2467 osumaa, joka ei ole yli 2500, mutta mitäs pienistä. Pääsääntöisesti kuvissa on mallikkaasti kuvausaika ja hyvin tarkka kuvauspaikkakin, joten Tamperetta tuntevat voivat tarkennetulla haulla rajata osumat itseä kiinnostavaan paikkaan. Kuvia ei ole vesileimattu, vaan niistä saa suhteellisen katsottavan kuvan ruudulle klikkaamalla.

Hakutuloslistauksessa näkyvät "Lisää tilaukseen" linkit antavat vinkkiä siitä, että kuvat eivät ole vapaasti käytettävissä ja tälle saa vahvistuksen info-sivulta (jossa tosin ei ole sanaakaan mediamuseo Rupriikista). Vielä mukavampaa olisi, että a) oikeudet(tomuus) näkyisi suoraan käyttöliittymässä ja b) pienet kuvat olisi saatu vapaaseen jakeluun. Tekijänoikeuskysymykset kilpistynevät teos-määrittelyyn ja koska nämä ammattilaislehtikuvaajien...

3) Kolmas linkki vie Arjen historiaan, jossa sanotaan olevan "Tekniikan museon Liikkeelle - Suomi sodan jälkeen -hankkeessa digitoimia jälleenrakennuskauden kuvia". Koodisana olisi ollut kiva. Linkkiin on upotettu haku "Strömberg" - tarkoituksellisesti vai ei? Kun vuodelta 1945 olevien päällimmäisten kuvien aiheina on "Käskynvälitin TL-4323A" ja "Kauko-osoitinlaite, vastaanotin.", voinevat liittyä jälleenrakennukseen?

Tekstihaulla "jälleenrakennus*" tulee ulos 8 kuvaa ja ainakin yksi on Työväenmuseo Werstaan, joten ei liity hankkeeseen. Mitkähän kuvat liittyvät? Kaikissa testatuissa on vesileima, jonka ymmärtää kun ajattelee esim tämän jauhesammutinotoksen jälleenmyyntiarvoa.

Koska tekstissä mainittuja kuvia ei ilmaiseksi voi käyttää, niiden sijaan kuvittajina: Rhian vK (Flickr), Leo-setä (Flickr), ckroberts61 (Flickr) ja Mervi Eskelinen (Flickr)

Tammikuun keskeltä

9.1.

• "K.H. Renlundin museo tekee maailmanlaajuisestikin ainutlaatuista yhteistyötä Kokkolassa historian harrastajien kanssa" 
• Hanasaaressa voisi käydä katsomassa ilmaiseksi dokumenttielokuvia. [Huom! vaatii ennakkoilmoittautumisen.]
• Agricola :: Vuoden tiedekirja -palkinto Kirsi Vainio-Korhoselle teoksesta Ujostelemattomat.

[Purku-klubiin liittyvät twittit yhdessä kasassa.]

10.1.

• Kehittyneille käsityönharrastajille ohjeet 1500-luvun kuninkaallisiin sukkiin.
• Onneksi PKS kirjastoilla on lainaushistoriani tallessa. Sain tarkistettua, että "Muistamisen vimma" on vielä lainamatta. 
• Elämänkerta paikallisesti, kolmen minuutin videolla. Asioiden ei tarvitse olla vaikeita, kai.
• Väitös:Yhteinen hyvä ja yksilön oikeus - Kansakoulun uskonnonopetus Kansallisen Kokoomuspuolueen politiikassa 1918-1923
• Kahden valkohapsen kanssa odottamassa yleisöluennon alkua. On tieteiden yö. 
• Uusi odotus, uusi sali. Kolme alle 15v yleisössä. On tieteiden yö.  

11.1.

• Tekstejä on digitoitu jo ennen minunkin syntymääni! (Ja äitinihän oli ohjelmoinut reikäkorteilla.)
• SSS:ltä kannanotto, joka pitää ottaa visuun talteen: HisKi ja hautakivitietokanta pysyvät vapaassa käytössä 
• "Strada – Sotilashistoria alueellisen identiteetin vahvistajana"? Plussapisteitä talkoistamisyrityksestä.

 13.1.

• Tieteiden pv taas. Esiintyjiltä pyydettiin lupa videointiin varttia ennen alkua, suullisesti. Nyt selvää mitä tallenteella voidaan tehdä?
• Pieni juhlasali vielä tyhjähkö, vaikka yhden esitelmän otsikossa jatkosota. Mutta vain talvisota varma vetonaula? 
• Esiintyjistä 75% naisia, yleisössä 90%. Korrelaatio, kausaalisuus... 
• Paperista luettu esitelmäteksti liian monipuolinen omaksuttavakseni. Harvoin saa tähän nykyään harjoitusta.  
• Glossan esitelmä veti salin melko täyteen. Molemmat sukupuolet ja monet iät edustettuna. 

14.1.

• Seura on avannut sivuston sotahistorialle. Sillä se jaksaa kiinnostaa - muita kuin minua.
• Muinainen tulivuorenpurkaus ajoi eurooppalaiset erilleen | Yle Uutiset | yle.fi 
• Ahaa, @SLSarkiv tarjoaa uutena Flickr-settinä Topelius-kuvastoa. Näiden ujuttaminen blogiin vaatii monia aasinsiltoja. 
• Kaari Utrio (FB): "Nimet on muutenkin yksiä perkeleitä, kun sama ihminen kirjoittaa omankin nimensä monella eri tavalla." 
• Aleksandrian poistoannissa "Digital Library Use". HYK täysoppinut? 
• Omat kaappaukset The Finns in North America ja Hoskins: Russia People & Empire  

15.1.

• "Kulttuurihistorioitsijana hypin riemusta laitteen nähdessäni, mutta mankeloijana meinasi päästä itku."
• Levän #purku bloggaus alkoi "kaikkihan oli selvää" ja lakkasin lukemasta. Verenpainelääkitys ei ole käsillä. 
• Lämmittelen talohistoriahanketta. Osoite Googleen, osuma huuto.net:stä, jossa puhtaaksikirjoitettu v1954 Seuran sisällysluettelo! 

16.1.

• Eilen Kansalliskirjastossa selvisi, että asuintalossani toimi 1923-1924 "Amerikkalainen Huonekalujen Kiillotusliike". Kaikkea sitä on ollut.  
• Omien muistinpanolappujeni koko sentään moninkertainen. Emily Dickinson's Scattered Scraps of Poetry
• Marimekko esillä Kemin taidemuseossa | Yle Uutiset | yle.fi 
• Roskia viedessä kurkkasin alakerran 1700-lukufanin ikkunaan. Siellä istuttiin kynttilänvalossa. 
• Eilen selailin uutuuskirjan Turun vanhoista valokuvista (mihin jäi Kakola?), tänään W. Lomax ja Tampere.  
• Musliminaisten huiveja kauhisteleville sopisi näyttää Lomaxin kuva Lempäälän kirkolta. Pikkutytöillä päähuivit #suomalaisuus

17.1.

• Ylen Elävä arkisto julkaisi harvinaisen Kekkos-filmin | Yle Uutiset | yle.fi
• Laaksose Heli: "Historiallisten rakennusten vainoajien kiertoilmaukset ovat läpinäkyviä."... "Tässä oli Turku."
• Suomalaiset historiapäivät 2013 -ohjelma nyt verkossa. PDF:nä.
• J Vaheella taustahenkilöpointteja talvisodan muistomerkkihankkeesta. 
• Postiluukussa odotti kirja kelttiläisiä rukouksia. Ei käännytystä vaan keltologisen seuran arpajaisvoitto tieteen yöstä.  

18.1.

• Sain spostitse etukäteiskatsauksen perukirjahakemistoon. Yksi tekee, muut nauttii ja hyötyy. Ei tarvitse lähteä Turkuun plaraamaan lappusia!
• Viikon sitaatti: "Moni ei edes tiedä, kuinka paljon Suomesta löytyy erilaisia muinaisjäänteitä."
• Työkaveri luki Wilmaa, lapsella lukematta läksy "Suomen läänit". Kuinka vanhentutta tietoa kouluissa opetetaan? Läänit mennyttä 1.1.2010.
• Majapaikan selaimessa Mobilian videot eivät pyöri, mutta YouTube-videot antavat käsitystä "digitoiduista autoista".

19.1.

• Espoossa myynnissä Eliel Saarisen suunnittelema jugendhuvila Villa Miniato. Lottomiljoonia odotellessa...
• Historiallinen asema tuhoutui palossa Lappeenrannassa | Yle Uutiset | yle.fi
• Kansalliskirjaston digitoimista Nordenskiöldin kartoista ei ole kovin helppoa metsästää tietyn ajan ja paikan karttaa.
• Why Tweeting MLK's "I Have a Dream" Speech Now Constitutes Civil Disobedience
• "Mielenkiintoisia hetkiä historiassa. Ei löytynyt. Etsit jotain sellaista, mitä ei löytynyt."

Talvinäkymiä Helsingistä

Daniel Nyblinin mustavalkoiset valokuvat maalauksista ovat parhaimmillaan näissä talvimaisemissa, joiden voi lähes kuvitella olevan valokuvia.

Fredrik Ahlstedt: Töölönlahdella (1887) ...taustalla sokeritehdas ja eläintarha

Albert Edelfelt: Helsingin Eteläsatama (1890)

Albert Edelfelt: Helsinki Mustikkamaalta (noin 1893)

Albert Edelfelt: Kohtaus Helsingin Kauppatorilta (1885)

 Albert Edelfelt:: Ensilumi (1903)

Sergei Wlasoff: Suomenlinnaa helmikuussa