tiistai 22. tammikuuta 2013

Suomi ei ole (vain!) ruotsalainen


Oikealla oleva kuva esittää, kuten alla lukee, Aukusti Mäkipeskaa. Leikkasin sen Kyläkirjaston Kuvalehden numeron 6/1887 kannesta. Kuvan ympärillä oleva juttu alkoi:
Selvästi tuntuu läpi koko Suomen historian suomalaisen kansallistunteen punainen lanka, joka yksin olikin mahdollinen luomaan, ajan kypsyessä, omantakaisen suomalaisen valtion. Tämä kansallistunne heikontui kuitenkin tuntuvasti Ruotsin mahtavuuden aikana. Sen loistossa joutui tuo kaukainen Suomen maakunta liiaksi varjoon; kävi liian houkuttelevaksi olla ruotsalainena.
Mistä päästään Yleisradion äskettäin aloittamaan tv-sarjaan "Suomi on ruotsalainen". Joka on kuulemma herättänyt runsaasti verkkokeskustelua ennen ensimmäistä esitystäänkin. Minkä ymmärrän hyvin. Suomen kielessä "pallo on punainen" tarkoittaa, että koko pallo on punainen eikä yhtään minkään muun värinen. Eli "Suomi on ruotsalainen" on lauseena yhtä puutaheinää ja totta kuin "Suomi on karjalainen", "Suomi on venäläinen" tai "Suomi on saamelainen".

Yritin katsoa ensimmäistä jaksoa, mutta kärsivällisyyteni petti jo vaakunaleijonan kohdalla. Kyllä, se on ruotsalaisten valitsema. Dah? Arvatenkin jatkossa todettiin, että vaikka Suomen valtiolippu on päätetty itsenäisesti, mallissa päädyttiin skandinaaviseen.
Sarjan aikana selviää muun muassa, että Suomen kielessä on ainakin 4000 ruotsista peräisin olevaa lainasanaa. Entä kuinka suomalaisia lihapullat oikeastaan ovat?
Lainasanoista on näköjään hyvä Wikipedia-artikkeli. Englanninkielisessä Wikipediassa esitellään lihapullakulttuureita maailmanlaajuisesti ja Suomestakin on löydetty jotain "suomalaista". Suostun uskomaan, että Suomessa on porukkaa, joka luulee, että lihapullat on keksitty Suomessa, mutta ehkä heille päinvastainen viesti olisi mennyt perille paremmin toisen otsikon alla? Ja kun/jos on tarpeen muistuttaa muiden kulttuurien vaikutuksesta kansaamme, voitaisiinko se tehdä monipuolisesti? 

Ei, sillä historian kirjoittaminen ja esittäminen on politiikkaa, mutta voihan sitä toivoa. Että joku päivä Suomen poliittinen tilanne ei vaatisi sen paremmin hajurakoa Ruotsiin kuin Venäjäänkään. Mutta tähän asti ollaan oltu idän ja lännen välissä. (Jason Laveryn luentosarjasta jäi jotain päähäni, jee!)

Lopuksi vielä Wikipediasta itseni aikanaan herättänyt karttakuva, jossa nykyisen Suomen rannikolla on "pohjois-eurooppalaista" kulttuuria jo 5000 vuotta sitten - aikana, jolloin Ruotsia ei ollut sen enempää kuin Suomeakaan.  Museoviraston nuorakeraamisen kulttuurin kartta on tutumpi ja johtaa helposti ajatukseen, että nuorakeraaminen kulttuuri oli Suomelle erityinen ja että maa eli erityksissä. Mutta kun ei tuolloin, eikä sen jälkeenkään. Ja silti on olemassa erityistä suomalaisuutta, jonka itse tunnistan Jorma Eton runosta, ja, jota en salli kutsuttavan muun maalaiseksi. Kun se on mielestäni suomalaista.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti