Tiistain suorituspisteet

Ensimmäinen suorituspiste oli Kaisa-talon kirjasto, jossa poikkeamalla selvisi, että hissan gradut saa nykyään käsiinsä Helkan kautta tilaamalla. Ei siis minuuteissa niinkuin ennen vanhaan Topeliassa, joten jatkoin matkaa. Topelian ohi Rauhankadulle. Kuvitus Unioninkadulta heinäkuulta 1981, kiitos Berit Wallenberg via Riksantikvarieämbetet.

Kansallisarkiston kirjastossa oli vihdoin Faili 1/2013, joten saatoin tarkistaa, että siinä tosiaankin oli melkein neliösenttimetrin kokoinen kuva pärstästäni tammikuisessa Purku-klubissa. Mukavasti arkistoammattilaisten lehteen oli päästetty ääneen rautatieharrastaja arkistotarpeineen. Nopeassa selailussa noteerasin myös Pekka Henttosen arvio/esittelyn kirjasta Muistilla on kolme ulottuvuutta : Kulttuuriperinnön digitaalinen tuottaminen ja tallentaminen.

Aulasta nappasin mukaan Akti 1/2013:n, jossa sivulla 13 todetaan ettei tutkimus vielä ole löytänyt maatalouslaskenta-aineistoja. Eli vain sukututkijat ovat käyttäneet aineistoa. Seuraavalla aukeamalla otsikkona "Digitoitujen karttojen etsijä eksyy yhä helposti", mutta jutussa ei puhuta metatietojen lisäämisestä, vain "yhtenäistämisestä ja harmonisoinnista", joten harhailu jatkukoon. Myös Finnan haun piiriin kuuluvassa aineistossa.

Sitten kevään viimeiseen Annan salonkiin, jossa puhui Seija Johnson alusti aiheesta Mikrohistoria muodin paikallisuutta paljastamassa. Siinä yllätti suuresti tieto, että kansan pukeutumista oli kauan tarkasteltu erillisenä muotipuvuista, vaikka onhan kansankin pukeutuminen vuosisatojen aikana muuttunut. Mutta haluttiin nähdä muuttumattomana?

Alustuksen aikana tuli mieleen Johnsonin tutkimusajasta, -alueelta - ja aiheesta tehty gradu, jonka olen näköjään tänne vuonna 2009 linkittänyt. Onneksi, ennen kuin aloin sitä suosittelemaan, tuli ilmi, että se oli Johnsonin itsensä tekemä. Kokkolalaista 1700-luvun pukeutumista en kuvitukseksi löytänyt, joten paremman puutteessa yllä savolaista tyyliä. Kiitokset kuvasta saa Riksantikvarieämbetet, taas kerran.

Esityksen aikana palasi mieleen myös parin viikon takainen Panu Savolaisen esitelmä, jonka materiaali on sittemmin jaettu verkossa. Viime viikonloppuna suorittamassani blogiarkeologiassa löysin omat yritykseni esineiden löytämiseksi tekstistä: sateenvarjot ja räsymatot jälkikirjoituksella.

Ja lopuksi SMMY:n kevään esitelmäkauden päätökseen. Mika Lavennon otsikkona oli Sotakirveskulttuuri - Euroopan valtarakenteiden muuttaja. Ilahduttavasti esiteltiin kulttuuri tosiaan eurooppalaisesta näkökulmasta eikä Suomeen rajaten. Mutta muutenkin oltiin ylätasolla, oletuksissa ja johtopäätöksissä, joiden merkityksellisyyttä en osannut arvostaa. Mieleen jäi hypoteesi siitä, että kulttuuri olisi tullut Suomeen Baltiasta ja Ruotsiin Suomesta.

Vahvistusta tuohon saattaa tulla Helsingin yliopistossa käynnissä olevasta tutkimuksesta, jonka Lavento mainitsi vain ohimennen. Mutta kiitos Åsa Larssonin englanninkielisen blogikirjoituksen tiesin asiasta jotain jo etukäteen. Ja jäi mieleenkin.

Toisin kuin vuosimääre uutisesta, jossa kerrottiin Euroopan DNA-koostumuksen mahdollisesti muuttuneen radikaalisti keskellä esihistoriaa. Nyt tarkistettuna asia liittyi Lavennon aiheeseen. Kyseiset tutkijat olivat nimittäin ajoittaneet nyky-eurooppalaisten tulon vuoden 2500 eaa. paikkeille, eli Lavennon lopussa mainitsemaan itäisen vaunuaristokratian saapumisaikaan.