Anti oli melko vähäinen, sillä useimmissa kirjoissa ei ollut ylenmäärin merkintöjä. Ja jos niitä oli runsaasti - kuten Oskari Manteren ja Gunnar Sarvan klassikossa Keskikoulun yleinen historia. Oppi- ja lukukirja keski- ja tyttökouluille sekä seminaareille. Uusi ja Uusin aika - oli kirja ollut sekä äitini että tätini käytössä eikä heidän käsialojaan voi erottaa. Eikä kynänjälkeä Kustaa III:n koristelussa.
Varmasti äitini tekoa on huomio siitä, että kirja oli hyväksytty ennen hänen syntymäänsä.
Suhteelliseen vanhuuteen nähden sisältö vaikutti niin kattavalta, että jos äiti olisi kaiken muistanut, olisin säästynyt monelta selityksen kehittelyltä. Omia historiankirjojani en ole vielä uskaltanut avata. Todennäköisesti nekin sisältävät kaiken sen, jonka olen aikuisiällä uudelleen opetellut.
Muita omia kirjoja selatessani häpeän puna ehti jo nousta poskille. Jo ala-asteen maantiedon kirjassa oli vierasta asiaa ja lukion matematiikan ja fysiikan kirjat vaikuttivat aivan oudoilta. Olen oikeasti osannut tuollaista? Ihminen on mainio unohtaja, näköjään.
Kirjoissani oli huomiota herättävän vähän piirrustuksia - verrattuna esim. työelämän palaverimuistiinpanoihini - joten melkein jäi huomaamatta lukion fysiikan kirjojen marginaalinootit. Jotka voisivat olla kullankalliita elämänkertani kirjoittajalle? Kirjoitin kaikki puhtaaksi ja totesin, että lukioaikaisen ihastukseni nimen selvittäminen ei vaatinut kovin ihmeellistä analyysiä. Esiintymisfrekvenssi oli silmiinpistävä.
Luokan tunnelmista joitakin esimerkkejä
- Hyvätti tutkii yhtätoista, minä mietin omaa laskuani, jätkät seuraavat isohkon hyönteisen seikkailuja
- Minna sinä nauttisit tästä. Kivääri ja luoti ja miten hauska keskustelu siitä seuraakaan. Hirvimetsästysasetuksen yksityiskohdat, en kai koskaan ole väittänyt ettei tämä koulu ole yleissivistävä.
- Järjestäjä hakee sienen "No kastelleppas se ja kokeile miten se toimii"
- Älä kulta pieni keskity sanoihin ampua, ammus, luoti, kyseessä on yleinen tapaus
- Pyyhitäämpä taulu pois [Ilmeisesti lainaus opettajan puheesta]
- Ylivoimaisesti erikoisin fyssan tunti: oppilaita 3, minä, Antti, Samuli. Mun laskua tarkistetaan, tää on menoa, arvostelevia katseita riittää, hymyilkää jätkät; tämä ei toistu enää koskaan en enää koskaan jäljennä takaa laskua (Hups! sormet oli ristissä).
- Eräät sitä vain tutkivat kalenteriaan
- Kyllä laaja fysiikka kannattaa - saa tietää kenelle on tullut minkäkinlainen kutsuntalappu
- Ensin minä ja Minna 15 min. Jani ja Antti tulivat juuri kellonsoiton jälkeen. Samuli parin minsan päästä. Helpotuksen huokauksia.
- Antti näyttää simahtavan just, pää pulpetille jne. Kohta alkaa kuulustelu (yllätys, sitä ei koskaan tullut)
- Mitä tekee kolmasluokkalainen poika taululle kirjoitetulle laskulle välitunnilla? Kätkee siihen rivon piirroksen
- Jätkät harjoittelee solmion solmua - onkohan oikea paikka ja aika
- Piristä päivääsi Nikkilän tapaan: 5-penninen tuuletuskanavaan
Tästäpä tulikin mieleeni että pitänee tarkistaa omat säästetyt kirjat ja vihkot, sekä sensuroida ne lapsilta. Hieno koristelu Kustaalla!
VastaaPoista