Kokemäeltä Amerikkaan, osa 108

Kokemäellä syntynyt Ukko Kumlander oli vain 10 kuukautta vanha saapuessaan New Yorkin satamaan 9.1.1923 Göteborgista lähteneellä laivalla Drottningholm. Seuranaan hänellä oli luonnollisesti vanhempansa Edit (s. 12.9.1896 Kuhmoinen) ja Karl Fredrik (s. 28.1.1892 Naantali) Kumlander

Vuoden 1930 väestönlaskennan aikaan perhe oli asumassa Indianan Garyssa. Siellä asuivat perheen vanhemmat vielä vuonna 1942. He kuolivat Kaliforniassa Karl 18.6.1961 ja Edit 31.12.1987.

Lähteet:
Ancestry.com. New York Passenger Lists, 1820-1957
Ancestry.com. 1930 United States Federal Census (Census Place: Gary, Lake, Indiana; Roll: 598; Page: 18B; Enumeration District: 3; Image: 686.0.)
Ancestry.com. U.S. World War II Draft Registration Cards, 1942
Ancestry.com. California Death Index, 1940-1997

Kokkatarinoita Suomesta

Julkaisusarjassa Lukemisia kansalle ilmestyi vuonna 1862 vihkosessa 166 "Kokka-tarinoita", jotka esipuheessa esiteltiin toteamalla

Meidän tietääksemme ei vielä ole suomeksi ilmestynyt sentapaista kokousta kuin tämä tässä lukialle tarjona oleva. Meidän käyttämämme nimitys, kokka-tarina, vastaa muukalaista sanaa: anekdot, joka tulee kreikan-kielestä, kussa merkitsee tosia tapauksia, sanoja j.n.e., joita ei vielä ole kirjoitettu, tahi joitten keksiäin nimiä joko ei tahdota, tahi ei enään taideta ilmoittaa.

Kokoelman toimittaja on ystävällisesti tähdellä merkinnyt kertomukset, jotka käsittelivät suomalaisia. Näistä neljä alla ja lisää joskus myöhemmin.

Mainio kemian provessori P. A. v. Bonsdorff (k. 1837) oli sangen nirso ja arka ruvanlaitoksessa. Kulkeissansa Saksassa tuotiin ravintohuoneessa hänen eteensä lautaellinen voita, jonka joukkoon oli päässyt ihmishiuksia. Ensi vihastuen leppyi hän pian ja sanoi naurahdellen: "tuokaat toinen kerta mulle voita eriksensä ja hiuksia eriksensä, että sitten saan sekoittaa niitä yhteen, mieltäni myöten."

Eräs yliopistolainen, joka oli viettänyt iltansa iloisten kumppanien parissa, kävi yösydännä koppaamaan pakarin ovelle. Kun pienet koppaukset eivät auttaneet, koputti hän koputtamistaan, kunnes pakari, vielä unen huumeissa, aukasi oven ja kysäsi vihaisella äänellä, mitä tuo outo tahtoi. - Pakari, onko teillä nuorta nisuleipää? - "On kaiketi", - vastasi pakari paljon leppynynnä. - Kiittäkäät Jumalaa siitä onnesta - sanoi yliopistolainen ja meni tiehensä.

Maantien ohella pieksi mies kovasti poikaa. Eräs sivuitse kulkija jalka-mies kysäsi: miksi hakkaatte poikaanne niin tylysti? - Toinen vastasi: "hän ei ole poikani, on vaan orpanani, joka on pariksi päiväksi tullut maalle, huvittamaan itsiänsä."

Turussa kiitti leveäpuheinen kauppias Pietarin kaupunkia ja kaikkia sen komeuksia. Kuin hänen puheensa ei ollut juuri viisaasti asetettu, eikä aina soveltunut yhteen totuuden kanssa, rohkeni eräs tähän asti ei havaittu, selvästi puettu herra (joka kauvan aikaa oli asunut Pietarissa) kysyä: "onko herrani sitten ollut Venäjän pääkaupungissa?" - Itse en ole ollut Pietarissa, höpisi toinen, mutta minulla on veli, jota aina makiasti halutti sinne päästä.

Ostovaatetus 1800-luvun maaseudulla

Paavo Korhosen runokokoelma Wiisikymmentä runoa ja kuusi laulua oli vuoden löytö! Runoihin on pakattu enemmän kulttuurihistoriaa kuin tänne ehtii purkaa. Esimerkiksi runosta Turhuudesta, joka lienee kirjoitettu 1830-luvulla, paljastuu ostovaatteiden arvo ja rahankäyttötapoja Itä-Suomen maaseudulla. Tietenkin kirjoitettu arvosteluksi, mutta dokumentoinee kuitenkin jotain todellista. Ostokankaat muotia, ollaan kulkukauppiaiden varassa, tyttärellä ei ole omaa rahaa, kauppiaalle ei käy vaihtokauppa ja isä saattoi olla jo valmiiksi veloissa:

Sanoi tyttö toisellensa,
Että se etemmä kuului:
”Vieläpä sull’ on villaröijy,
Kotikarvoista hamekin,
Huivi kanssa huonollainen;
Oisit tok kotona ollut!”

Sai taaskin toinen tyttö:
”Elä huu’a, herttaseni!
Ei oo käynyt kauppiaita
Koko talvena kotona.
Kävi poika Pohjanmaalta
Raahesta rahan anoja,
Ei se huolinna hameesta,
Eik’ anna isä rahoja.”
Sanoi taaskin toinen tyttö:
”Katsos tuota turmiota,
Antaapi minun isäni,
Vaikk’ on itsekin velassa.”

Oikealla oleva "Karjalaisen Tyttö Uuvelta Voitto-moalta (Lutheruksen Uskosta) Kesä-voatteissaan" on vuodelta 1831 Gottlundin Otavasta ja löytyi digitoituna Helmi-kokoelmasta.Tyttö on aika iso tai koira hyvin pieni?

Lahtisen antia

Aikanaan tänne linkittämäni Kirsin kirjanurkan kirjoituksen innoittamana lainasin kirjastosta pinkan Anni Lahtisen kirjoja. Aloitin kirjoitusaikaansa sijoittuvasta niteestä Tunturikurmitsa kutsuu. Jäi kesken, mutta ehdin huomaamaan jälleen yhden historianharrastaja-on-sekoboltsi -kuvauksen. Päähenkilön isä

... harrasti puumerkkien keräilyä ja intoutui asiaan niin, että kävi pitkin maata etsimässä uusia puumerkkejä ja vietti runsaasti aikaansa museoissa ja tunkkaisissa vinteissä sen sijaan, että olisi käynyt pitämässä hartausseuroja pitäjällä. ... Hän kupsehti arkistoissa ja unohti kaiken muun.

Ja sanoi ääneen

"Koitas ny arvata - siinä oli sinun isoisäsi isän puumerkki, iso ässä ja poikittain kaksi viivaa ja ne symbolisoivat sukumme ristiriitaisia perintötekijöitä, jotka ulottuvat baltialaiseen talonpoikaissukuun."

Heh, heh.

Lahtisen lähihistoriaan sijoittuvista kirjoista aloitin nimikkeestä Kyllä, herra tohtori. Kammottavasta otsikostaan huolimatta luin alusta loppuun. Talvisodan aikana abityttö lähtee auttamaan pieneen sairaalantapaiseen. Kypsyy yllättävällä vauhdilla, mutta teksti oli muuten realistista ja elämänmakuista.

Jättiläisen tasku puolestaan oli tyylillisesti kunnianhimoisempi. Siinä seurattiin köyhän maalaistytön tuloa 30-luvulla kaupunkiin kouluun. Kuvaus oli hienoa, mutta jossain vaiheessa kyllästyin ja kirja jäi kesken. Kaksi kolmesta oli siis jäänyt lukematta, enkä loppuja jaksanut kuin hieman selata. Vaikka lukulistani lyhyys tänä vuonna olisi näistä parisataa sivuisista saanut nopeaa täytettä.

Kuvaa ja tekstiä 1900-luvun Suomesta

Pari päivää sitten uutisoitiin Elonetistä nyt löytyvän kaikki 700 Finlandia-katsausta katseltavaksi. Siinä sitä on tarkasteltavaksi Suomen historiaa vuosilta 1943-1964. Itse olen ehtinyt vilaista vasta viimeistä, joka esitteli heinäkuista Helsinkiä. Kuin muisto vaan, tältäkin vuodelta.

Materiaalia 1900-luvusta on verkko täynnä ja siksi olen päättänyt niitä olla keräämättä ja esittelemättä. Mutta jotain on tietenkin jäänyt pyörimään varastoihin, joten nyt puretaan pois.

Yhdysvaltalainen The Rotarian esitteli helmikuussa 1957 suomalaisen perheen Hillu. Elokuussa 1950 samassa lehdessä oli matkaraporttia Suomesta. Joulukuussa 1954 esittelyssä rotari Yrjö Alaruikka Rovaniemeltä. Heinäkuussa 1950 oli reportaasi Suomesta ja paikallisesta rotaritoiminnasta.

Muita ulkomaisia tai ulkomaisille kirjoitettuja näkemyksiä luettavissa digitoiduista kirjoista:

• Henry Norman: All the Russias; travels and studies in contemporary European Russia, Finland, Siberia, the Caucasus, & Central Asia (1902)
• Niels Christian Frederiksen: Finland; its public and private economy (1902)
• Sylvia McDougall: A summer tour in Finland
• M. Pearson Thomson: Peeps at many lands: Finland (1909)
• Finland:the question of autonomy and fundamental laws (1911)
• Ruth Kedzie Wood: The tourist's Russia (1912)
• Elizabeth Burchenal: Folk-dances of Finland : containing sixty-five dances (c1915)
• Arthur Reade: Finland and the Finns: With Four Illustrations in Colour, Eight Other ... (1917)
• Francis E. Clark and A. Clark: The charm of Scandinavia
  
• Russian gazetteer and guide, being an account of the territorial divisions and a description of over 300 of the principal towns and cities of Russia, Finland and Siberia ([1919])
• Kaarlo Blomstedt: Finland: its country and people, a short survey (1919)
• Frank Fox: Finland To-day (1926)
• Eugene van Cleef: Finland--the republic farthest north; the response of Finnish life to its Geographic Environment (1929)
  
• Henry H. Bakken: Cooperation to the Finnish (1939)
  
• I. Leiviskä: The Finland Year Book 1939/40
• Finland and World War II, 1939-1944, ed. by John H. Wuorinen (1948)
  
• William L.Shirer: The Challenge Of Scandinavia Norway, Sweden, Denmark And Finland In Our Time (1955)
• Andrew J. Schwartz: America and the Russo-Finnish War (1960)
  

Ja jos näissä ei ole tarpeeksi lukemista ja läpikäymistä niin näköjään haku Finland Hathi Trust Digital Libraryssa (josta muutama osuma myös yllä) tuottaa tuhansia nimekkeitä, joiden tekstissä on maamme nimi englanniksi ja jotka ovat kokonaisuudessaan verkossa luettavissa.

Tuoretta tutkimusta:

• Sakari Selin. Kun valtiopetos oli isänmaallinen teko. Nuoret sodassa Hitleriä vastaan.
• Katja Hyry: Meistä jäi taas jälki : miten Vienan pakolaiset etsivät paikkaansa, kertoivat kokemastaan ja tulivat kuuluiksi 1900-luvun Suomessa. Acta electronica Universitatis Lapponiensis 77
• Näkökulmia sota-ajan kulttuurihistoriasta

Muuta:

• Postikorttikokoelma Äänislinnasta
• Svensk världsatlas(1930) sisältää myös Suomen kartan
• Hankoniemeltä evakuoitu väestö 13.−23.3.1940
• KORJAUKSIA, LISÄYKSIÄ, TÄYDENNYKSIÄ JA POISTOJA RUKIVER-KIRJAN SOTAVANKIMATRIKKELIIN

Kuvituksen Suomi-neito on Kansalliskirjaston digitoima postikortti.

Jos saisi soittaa menneisyyteen?

Vanhassa This American Life -jaksossa #376 on keskivaiheilla sketsi, jossa visailuohjelman Phone call to the 14th century osallistujat yrittivät 30 sekunnissa kertoa menneisyyden ihmisille oleellisen siitä hyödyllisestä, mitä me tiedämme ja he eivät. Aikapaineessa järkevimpiä sanottuja asioita olivat:

• Pese kätesi.
• Keitä vesi.
• Ei ole noitia, kaikki kelluvat.
• Apinat ovat ihmisten serkkuja. Ei ole Jumalaa.
• Menkää Egyptiin, siellä on muumioita ja kultaa, sen kun otatte omaksenne.
• Jotkut paavit ovat pahoja.

Ilman aikapainetta (olettaen, että puhelimeen vastaa suomalainen talonpojan vaimo 1300-luvulla) keksin itse seuraavat

• Jollette jo levitä lantaa pellolle, niin aloittakaa jo, hyvät ihmiset.
• Mutta lanta ei ole lääkettä, sitä ei tarvitse liuotella ja juoda, vaikka mikä auktoriteetti moista suosittelisi.
• Nokkosien lehtiä kannattaa kesällä nuorina kerätä ja kuivata. Kevättalvella niitä voi muserrella mihin tahansa keitokseen.
• Naiset eivät ole saastaisia synnytyksen jälkeen, antakaa niiden olla niinkuin jaksavat. Ovat muuten yhtä arvokkaita kuin miehetkin!
  
• Kun veronkerääjien vaatimukset menevät ylenmääräisiksi, lähettäkää joku valittamaan kuninkaalle. Toimii yllättävän hyvin.
• Pappien puheiden voi antaa mennä yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos. Vanha uskonne on yhtä hyvää (tai itse asiassa huonoa) kuin uusi ja maataloudesta papit eivät tiedä sitäkään mitä te.
• Kuun vaiheella ei ole merkitystä maatöissä!
• Taudit leviävät pisaroista ja hyönteisten puremista, eivät pahoista katseista. Pahat katseet ja sanat eivät myöskään aiheuta onnettomuuksia.
• Verenlasku parantaa hyvin harvoin sairaan.
• Jos pitäjässä on joku kirjoitustaitoinen, laittakaa se kirjoittamaan arkielämänne kuvaus sellaiseen paikkaan ja materiaaliin, että säilyy ainakin viisisataa vuotta. Pliis!

Sotiminen kehittyi maailmanlaajuisesti

Sodan historia ja tulevaisuus HSS217E/HYL252C, HY Avoin yliopisto

Eilinen luento oli oikein hyödyllinen. Opin, että pitää puhua osmanien imperiumista eikä ottomaanien valtakunnasta, joka on anglismi. Jota käytin sujuvasti keväällä kirjoittamassani Habsburg-esseessä (Hapsburg?). Uups. Luennoitsijan mukaan osmaneilla oli erinomainen armeija, jonka tahdissa marssia eurooppalaiset katsoivat suu auki. Mutta turkkilaispojat eivät osanneet valaa tykkejä, vaan hankkivat ne Unkarista.

Että sen verran jäi siitä armeijasta päähän. Kahdessa ja puolessa tunnissa esiteltiin aika monta muutakin ja sain (ainakin hetkellisesti) täydennystä heikohkoon maailmanhistorian hallintaani. Suurin osa ajasta oltiin Euroopan ulkopuolella ja terveellisellä tavalla korostettiin lähi-idän aluetta roomalaisten pääuhkana, islamin lähtökuoppana ja jo mainittuna länsimaisen armeijan ensimmäisenä ilmentymänä. Johon verrattuna Euroopan uskonsotien aikakausi oli järjestäytymätöntä ja veristä. Teknologisesti tasaväkiset palkka-armeijat tappelivat, kunnes resurssit loppuivat. (Materiaalisia resursseja hoitamassa kuulemma merkittävä määrä naisia, 1/3-1/2 joukkojen vahvuudesta.)

Kun oma lukemistoni on viime kuukausina kuulunut Viljannin Kustaa Vaasan sodan tutkimus, jossa hän korostaa ruotujärjestelmän esiasteen syntyneen jo tuolloin, vaativat luennoitsijan seuraavat kalvot muutaman neuronin irrottamista ja uudelleen kytkemistä. Hänen mukaansa kun Ruotsin nostoväellä ei ollut sanottavaa merkitystä 30-vuotisen sodan taisteluissa eikä siis ilmeisesti myöskään 1500-luvun sodissa. Ei kai sitten edes Joutselän taistelussa. Nyyh.

Niille, jotka haluavat muistaa 30-vuotisen sodan kunniakkaana, kuvitusta:



Luennoitsija löysi sodankäynnin kehityksen käännekohdan 1600-luvun lopun Ranskasta, mikä tuotti minulle uusia ajatuskäännöksiä Olen juuri aloittanut lukemaan keskiviikon kulttuurihissan tenttiin, jonka materiaalissa Ranska jää Englannin jalkoihin 3-0. Mutta näköjään Kanaalin eteläpuolellakin osattiin jotain ja saatiin aikaan moderni sotalaitos, jossa ymmärrettiin äkseerauksen oleellisuus.

Tärkein fakta tuli aivan lopussa. Olin nimittäin äskettäin alkanut ihmetellä ajatusta siitä, että (vasta) 1900-luvulla sota muuttui siviiliväestöä koskevaksi. Tässä ei tuntunut olevan mitään järkeä, kun Dan Carlinin podcasteista muistin kammottavia kaupunkikohteluita antiikin sodissa ja äskettäin - ikävä kyllä - tutustuin Ronnebyn verilöylyyn, jossa suomalaiset "kunnostautuivat". (Jälkimmäisestä ei ole suuremmin suomalaisessa kirjallisuudessa keskusteltu?) Asiantila selviintyi kun luennoitsija ehti juuri ennen ajan loppumista todeta, että 1700- ja 1800-luvut olivat poikkeuksellisia, sillä silloin sodankäynti oli armeijoiden välistä. Itku siitäkin ilosta sitten.

Ulkomailta tulijoille tietoa?

Arkistolaitoksen blogi aloitti kesälomansa jälkeen kertomalla Hämeenlinnan maakunta-arkistoon päätyneistä pitkämatkalaisista, joista muutamat olivat ulkomailta asti. Osa oli lähtenyt liikkeelle hyvin lähtötiedoin ja osa heikommin ja voin kuvitella, että taidoissakin oli eroja. Ikuisesti muistan Kansallisarkistossa todistamani asiakaspalvelutilanteen, jossa amerikkalaiset kävijät hämääntyivät kuullessaan, että asiakirjat eivät ole englanniksi.

Eli tulijoille itselleenkin olisi kiva tietää jotain jo etukäteen. Tieto voisi madaltaa kynnystä lähteä matkalle tai peräti innostaa siihen. Tämän on tajunnut Oklahoman turistibyroo, joka on perustanut sivuilleen sukututkijoita palvelevan osion. Vau, sanoin minä ja lähdin katsomaan VisitFinland-sivua. En kuitenkaan suurin odotuksin.

Yllätyksekseni haku genealogy tuotti sivustolla tuloksen. Sivun otsikolla Ancestry, jossa on neljän alan toimijan katuosoitteet ja puhelinnumerot. Olemme 2000-luvulla eikä kenellekään tullut mieleen laittaa tähän VERKKOSIVUJEN OSOITTEITA? Anteeksi huutaminen, mutta tyhmyystoleranssini kehitys on edelleen kesken.

Melko helposti on sivulle kuviteltavissa muutakin sisältöä, jolla voitaisiin hehkuttaa, miten kätevästi voit etsiä lisää tietoa jo matkaa valmistellessasi, matkustaa katsomaan esivanhempiesi kotikirkkoa, käyttää aikaa tehokkaasti arkistoissa. Mutta ei ole sitten nähty vaivan arvoiseksi.

Toinen verorahoin ulkomaalaisia ajatellen tehty sivusto on This is Finland. Se ei tuota haulla genealogy ulos mitään. Eikä sanalla ancestry, eikä ancestor. Archive tuotti 7 osumaa, muttei yhtään sopivaa otsikkoa. (Sivuston aikaisemmasta ulkomuodosta tuttu artikkeli keskiaikaisista linnoistamme löytyy matkustamisen alta. )

Eli ei vaikuta siltä, että siirtolaistemme jälkeläiset olisivat houkutteleva/houkuteltava kohderyhmä Suomea koskevaan tiedotukseen ja markkinointiin. Mielenkiintoista.

Ystävällisiä ihmisiä Korkeavuorenkadulla

Viime viikon keskiviikkona sain sähköpostin sukututkijalta, jonka nimen tunnistin, mutta jota en sen enempää tunne. Hän kertoi nähneensä erään Korkeavuorenkadun osto- ja myyntiliikkeen ulkopuolella olleessa laatikossa valokuvan, johon oli kirjoitettu nimi Werner Kyläkoski. Mummon setä, josta on kyllä tallella valokuvia, mutta niitä ei ole minulla. Eli pelastusretki aiheellinen.

Ehdin paikan päälle vasta perjantaina. Poikkesin kadun isoimpaan osto- ja myyntilliikkeeseen, josta minut ohjattiin pienempään, jonka olin hahmottanut enemmänkin "antiikkiliikkeeksi". Aurinkoisena iltapäivänä liikkeenhoitaja oli nostanut kadulle jonkun huonekalun ja sen päälle kulhon, jossa oli vain kaksi valokuvaa. Sydän alkoi hakkaamaan, olenko myöhässä?

Ei kun sisälle, jossa pöydän laatikosta löytyi pieni kokoelma kuvia. Olivat kuulemma liikkeenhoitajan sukulaisen jäämistöä. Ainoastaan yhdessä oli nimi ja se oli Wernerin. Pinoa selatessa löytyi vielä valokuvan kaksoiskappalekin. Selitin tietenkin, että kyse oli sukulaisestani ja myyjä varmasti älysi, että olisi voinut pyytää kuvista ihan kohtuullisen hinnan. Mutta antoi ilmaiseksi!

Aurinko paistoi vielä lämpimämmin matkalla kotiin.

Agricolaa etsimässä

Kesäisessä linkkisiivouksessa löytyi (uudelleen) Wäinön aikakone, joka oli tv-sarjan Risti ja siniristi -tukimateriaalia. Nimestä voisi kuvitella kyseessä olevan tuoreiden 1918-tutkimusten esittely, mutta valtion ja kirkon suhdetta esitellään siinä koululaisille hieman laajemmin. "Arkemme on täynnä asioita, joiden emme ehkä tiedäkään olevan kirkon meille tuomia. Niistä ja kirkon 850 vuoden historiasta Suomessa kertoo viisiosainen ohjelmasarja Risti ja siniristi." Ottamatta kantaa ev. lut. kirkon intressiin kontribuoida tällaiseen ja siitä mahdollisesti seuraaviin vinoutumiin, aikakoneesta voi lukea jutut Skandaali piispantarkastuksessa Helsingissä vuonna 1691, Kuopion rytyjoulu vuonna 1760 ja Ulstadius haukkuu pappeja Turun tuomiokirkossa vuonna 1688.

Sivusto on niin vanha, että kaikki ulos vievät linkit eivät toimi. En siis pässyt pukemaan Lallia ja Henrikiä sopiviin vaatteisiin. Mutta päädyin sivustolle Agricolan kaavussa, josta selvisi, että juhlavuonna 2007 oli tehty Agricolasta ohjelmaa. Historian elävällä kuvalla esittämisestä innostuneena ryntäsin oitis Kirkkohallituksen sivulle tilaamaan DVD:n. Se saapui aikanaan ja tuli katsottua saapumispäivänään.

Koulu-tv:stä ei ollut minulla kovin auvoisia muistoja, mutta ohjelma oli ihan hauskaa katseltavaa. Ehkä koulu-tv on aina vedonnut eniten aikuisiin? Jotka eivät joudu pakertamaan verkkosivuilta löytyvien tehtävien kanssa

7. Missä Agricola kävi koulunsa?
Vastaus: Viipurissa.
8. Mitä Agricola opiskeli koulussa?
Vastaus: Latinaa, logiikkaa (päättelytaito), retoriikkaa (puhetaito) ja musiikkia.
9. Kuvittele, että koulusi alkaisi viideltä aamulla ja jatkuisi viiteen iltapäivällä. Mitä hyvää/huonoa siihen mielestäsi liittyisi?

Paljon kivempi oli verkkosivujen kuuden kysymyksen testi, jossa pärjäsin hyvin jo ennen ohjelmien katsomista. Kolmessa vartin jaksossa käytiin läpi Agricolan elämän päävaiheet roolileikein. Rakenne, jossa tekijät olivat tekemässä omaa filmiään, toimi ihan mukavasti. Trailerista saa käsitystä tyylilajista. Kaikki oleellinen tuli sanottua eikä mukana ollut pelkäämääni kristillistä kerrostumaa. Tarkoituksellisen lavastetut kohtaukset "sit se niinku tekee peltotöitä" toivat hyvän etäisyyden todellisuuteen. Oltiin havainnollistamassa esim. Agricolan ja Kustaa Vaasan välistä suhdetta eikä tekemässä yhdestä kohtaamisesta tarkkaa rekonstruktiota. Siis impressionistinen ote.

Koottua

Vinjettikuva Oliver Herfordin kirjasta An Alphabet of Celebrities. Kuvaan kuuluu teksti

"N is Napoleon, shrouded in gloom,
With Nero, Narcissus, and Nordau, to whom
He's explaining the manual of arms with a broom."

Esinetarinoissa oli alkukesästä promottu Nostalgiamuseota. Anne Rongas mietti asioita Silloin ennen vanhaa...

Aili-mummo on nostanut vanhoja kirjoituksiaan Tikkalan ja Onkamon paikallishistoriasta blogiin Voi niitä aikoja

Tapani Valkonen on kirjoittanut Kyrön viimeisestä pyövelistä ja ammentaa luovuutta muutenkin menneestä blogikirjoituksissaan.

Anu Lahtinen kirjoitti tutkijan työn ja äitiyden yhdistämisestä ja jakoi myös tietoa historiasta:

jo 1500-luvun aateliset oivalsivat, että perheen vointi oli hyvä ja hyväksytty peruste, jolla saattoi jättää väliin muutamatkin poliittiset kokoukset tai kiusalliset sotaretket. Kustaa Vaasa valitteli välillä, että hänen uskotut miehensä vain hummailivat perheensä luona ja kuningas ja valtakunta saivat odotella. Puolensa siinäkin.

Inkeri Valtonen mietti sotahistoriakiinnostustaan ja J. Vahe esitti tulkintoja punakaartista.

Jari Lehtinen esitteli 1920-luvun filmitähtikorttien keräilyä. Jenny puolestaan vertaili Suomi-elokuvien otoksia nykytodellisuuteen.

Sveaborg-projektin väki oli käynyt katselemassa Albergan raunioita ja Juha-Matti Granqvist raportoi löydöistä.

Mette oli lukenut Riikka Forströmin kirjan Kaunis turhuus. Kirlah Sakari Alkion Puukkojunkkarit, mistä oli herännyt kielihistoriallisia ajatuksia.

Anneli ajatteli Arkistolaitoksen liioiteltua tietosuojaa. Arkistolaitoksen blogissa Susanna Taipale kertoi kesävieraista Hämeenlinnan maakunta-arkistossa.

Tubbs päätti perustaa seksimuseon ja kirjoitti sille jo säännöt.

Kansalliskirjaston englanninkielisessä tiedotuslehdessä oli Kaj Öhrnbergin artkkeli Georg August Wallinista. Näyttely tulossa syksyllä. Siihen asti esillä Rymyä, raikua, ärräpäitä. Vuosisata suomalaista sarjakuvaa, johon voi tutustua asiantuntijan opastuksella taiteiden yönä.

Jukka Kemppisen blogin lukijoissa on kummaa joukkoa:

Aina kun kirjoitukseni sivuaa historiaa, joku tai muutama kommentoija marisee, että taas tuota turhaa. Kun muutama marisee, muutama sata taitaa olla sitä mieltä. Kommenttien ja päivän sanan silmänneiden suhde on noin 1 : 50.

Pyhä lehmä menossa teurastamolle?

Viittasin tällä viikolla siihen ettei pelkästään Hiskin perusteella voi tehdä sukututkimusta. Ja olen sen todennuyt aiemmin, samoin kuin monet muut verkkomedioissa. Toinen kestoaihe verkkokeskusteluissa Hiskin tiimoilta on sen päivitysten hiipuminen. Sukuhakurin äskettäisestä keskustelusta poimittuna:

• Sukuharrastuspalstalla sanotaan että hiskin teko ilmeisimmin on lopetettu.
  
• Tallennettavan lähettämiseen vapaaehtoisille lupailtiin 1.7.2010 vuoden 2010 loppuun mennessä ratkaisua. Ei ole kuulunut mitään, hiljaista on ollut kuin huopatossutehtaalla. Tämä ei ole arvostelu vaan faktan toteaminen!
  Näin 1.7.2010
  "Uudemman materiaalin osalta on olemassa mikrofilmeitä ja –korteilta digitoituja kuvia, joiden toimittamista tallentajille on yritetty ratkaista jo pitkään. Paperitulosteet näistä ovat mahdottomuus, ja lähettäminen kuva kuvalta sähköpostin liitteenä vaatii liikaa naistyövuosia. Toivon mukaan ratkaisuun päästään tämän vuoden aikana."
• Uutta toimintaa tarvitaan jotta hakemistot saadaan aikaseksi. Sukuharrastuspalstalla on hyviä ehdotuksia. Tavanomaisillakin hakuohjelmilla voi paremman puutteessa hakea, kunhan aineisto on kirjoitettu nettiin.
  Hiskin toiminta on tyrehtynyt, mutta entistä ainesta siinä on onneksi paljon.
  

En tiedä mihin sukuharrastuspalstaan viitattiin. Suomi24:n Hiski-keskustelussa tuoreimmat kommentit kuuluvat

• Yli vuosi on kulunut tämän ketjun aloituksesta. Tilanne on edelleen sama. Päivityksiä ei juuri ollenkaan kuluneen vuoden aikana. Ainoastaan pari pientä viime kesän lopulla.
• Kummallista on se, että hiski pysähtyi tällaisessa tilanteessa, kun mahdollisia tallentajia NYT olisi vaikka kuinka paljon.
  Siis nykyään kaikilla on koneet ja tarvittavat ohjelmat, taito käyttää koneita, mahdollisuus päästä aineistoon käsiksi (SSHY, narc), sukuharrastus on valtavasti kasvanut ja kiinnostuneita riittää.
  SSS menettää mainettaan tämän seikan vuoksi, joka kumminkin on pikkuseikka kaiken SSS:n toiminnan kannalta. Kannattaako tämä tilanne SSS:lle sittenkään?
• Itse tein omasta mielestäni ison tallennustyön Hiskiä varten ja tein pyydetyt korjaukset/lisäykset/tarkennuksetkin. Joopa joo. Ei ole vaan Hiskin sivuille tietoja ilmestynyt.
  Ja puhe siitä, että jotkut seurakunnat ovat tallennuksessa niin HEI HALOO!!! Itse olen seurannut kahden seurakunnan tilannetta kymmenen vuotta ja yhä vain ovat tallennuksessa.
  Kannattaisikohan niitä tallenteita lähettää vaikka pienemmissä erissä että asiat etenee eikä kerätä koko 2-300 vuotta yhteen nippuun.
• Itse olen kuullut sellaisia huhuja, että kun SSS nyt keskittyy tekemään arkistolaitokselle niitä hakemistoja, niin HISKI on laitettu kokonaan jäihin.
  Tosin paljon olen kuullut huhuja muutenkin SSS:n toiminnasta, liekö sitten huhuihin kannattaa uskoa.
• Kannatetaan. Jotain Hiskin tietojen täydennyshakemistoja täytyy tehdä ja pikaisesti. Suomen pitäisi kuitenkin olla tietoteknisen osaamisen edelläkävijämaa. On todella häpeällistä että Hiskin taru päättyi näin nolosti.

Positiivisemmin samassa

• Osapuolet lienevät selvillä. Onko täysin mahdotonta saada sovittelulla aikaiseksi sopimusta, jolla ongelma poistuisi?
  Jos kyse ei ole rahasta (jota epäilen), niin silloin on kiinni "hyvästä tahdosta".
  a) vanha organisatio pääsee sopuun
  b) perustetaan uusi, jonka osapuolina ovat vanhat osapuolet ja uusi toimija.
  c) jos sopu ei ole mahdollinen on pelastettava valtava tallennustyö ja teetettävä uusi käyttöliittymä (kaiketi tietokanta on yleistä tyyppiä) esim harjoitustöinä korkeakoulussa. Vai onko ajatus mahdoton?
  Sopimus olisi paras, sillä käyttöliittymällä ei tee mitään ilman tietokantaa ja tietokannalla ei tee mitään ilman käyttöliittymää. Tietokantaan uhrattu työmäärä on kuitenkin huikea verrattuna käyttöliittyn työhön.
  Siis sopua!
• Minä olen ainakin tallentanut ja lähettänyt ja ne on laitettu hiskiin. (Kiitos Riitta R:lle) Ei mitään valittamista sen puoleen!! Mutta hankin itse aineiston (digitoin omalle tietsikalle ilmaiseksi kirjastossa omalle tikulle). Paperikopioita tuskin kukaan kellekään kotiin toimittaa. SSHY:n sivuilla on vaikka kuinka paljon jo syntyneitä ym, siitä vaan alatte tallentaa, että saadaan valmiiksi! :) Ilmoitatte tietenkin hiski-sähköpostiin mitä tallennatte. Esim. 1860-1900 on sshy:n sivulla ja tuskin niitä kukaan tallentelee, joten kaikki on vapaana?
  Tsemppiä kaikille talkoolaisille!

Julkista tietoa on, että Hiski-koordinaattorina toiminut Riitta Roitto on nimetty Arkistolaitoksen hakemistoprojektin työntekijäksi. Onko sitten päivitysten vähyyden syynä ainoastaan Riitan resurssit vai SSS:n sisäiset skismat tai yleinen tehottomuus, sitä on mahdotonta ulkopuolelta tarkastellen sanoa. Kun itse olin SSS:n hallituksessa nelisen vuotta sitten, ei seurassa tuntunut olevan suurempaa intoa saada Hiskiä eteenpäin. Päätellen sen jälkeisestä tahdista ei mieli liene muuttunut.

Mielenkiinnolla ja pienellä pelolla odotan SSS:n uusia verkkosivuja, joiden valmistuminen on (ainakin) valitettavien kuolemantapauksien johdosta viivästynyt. Jos Hiskiin ei enää pääse suoralla osoitteella menee elämä vaikeaksi.

Ilmeisesti moni tiedotus odottaa verkkosivujen valmistumista. Kevätkokouksen jatkossa toukokuun lopulla valittiin uusi hallituksen jäsen, jonka nimi ei ole ainakaan minulle selvinnyt. (*) Kokouksessa ei kuulemma edelleenkään saatu edellisen vuoden tilejä valmiiksi. Liekö niissä sitten mukana joulukuisen oikeuspäätöksen suurehkot kustannukset vai paljastetaanko ne jäsenistölle vasta ensi vuonna? Taloutta lienee hieman kohentanut toimistosihteerin irtisanoutuminen. Muistaakseni toinen nykyisen toiminnanjohtajan kauden aikana.

(*) En yllätynyt havaitessani että hallituksen järjestäytymistiedot eivät täsmää myöhemmillä tiedotuksillakaan päivitettynä seuran sivuilta löytyvään listaan (leike alla otettu 10.8.2011). On tiedotettu Anu Lahtisen erosta ja Pertti Laitakarin kuolemasta, mutta missä vaiheessa varapuheenjohtaja on vaihtunut Holmista Sjöblomiin? Ainakin tiedotus huhtikuussa kuului "Kokouksessaan 7.4.2011 hallitus päätti, että varapuheenjohtaja Lasse Holm hoitaa Seuran puheenjohtajan tehtäviä vuoden loppuun saakka."