Kokkatarinoita Suomesta

Julkaisusarjassa Lukemisia kansalle ilmestyi vuonna 1862 vihkosessa 166 "Kokka-tarinoita", jotka esipuheessa esiteltiin toteamalla

Meidän tietääksemme ei vielä ole suomeksi ilmestynyt sentapaista kokousta kuin tämä tässä lukialle tarjona oleva. Meidän käyttämämme nimitys, kokka-tarina, vastaa muukalaista sanaa: anekdot, joka tulee kreikan-kielestä, kussa merkitsee tosia tapauksia, sanoja j.n.e., joita ei vielä ole kirjoitettu, tahi joitten keksiäin nimiä joko ei tahdota, tahi ei enään taideta ilmoittaa.

Kokoelman toimittaja on ystävällisesti tähdellä merkinnyt kertomukset, jotka käsittelivät suomalaisia. Näistä neljä alla ja lisää joskus myöhemmin.

Mainio kemian provessori P. A. v. Bonsdorff (k. 1837) oli sangen nirso ja arka ruvanlaitoksessa. Kulkeissansa Saksassa tuotiin ravintohuoneessa hänen eteensä lautaellinen voita, jonka joukkoon oli päässyt ihmishiuksia. Ensi vihastuen leppyi hän pian ja sanoi naurahdellen: "tuokaat toinen kerta mulle voita eriksensä ja hiuksia eriksensä, että sitten saan sekoittaa niitä yhteen, mieltäni myöten."

Eräs yliopistolainen, joka oli viettänyt iltansa iloisten kumppanien parissa, kävi yösydännä koppaamaan pakarin ovelle. Kun pienet koppaukset eivät auttaneet, koputti hän koputtamistaan, kunnes pakari, vielä unen huumeissa, aukasi oven ja kysäsi vihaisella äänellä, mitä tuo outo tahtoi. - Pakari, onko teillä nuorta nisuleipää? - "On kaiketi", - vastasi pakari paljon leppynynnä. - Kiittäkäät Jumalaa siitä onnesta - sanoi yliopistolainen ja meni tiehensä.

Maantien ohella pieksi mies kovasti poikaa. Eräs sivuitse kulkija jalka-mies kysäsi: miksi hakkaatte poikaanne niin tylysti? - Toinen vastasi: "hän ei ole poikani, on vaan orpanani, joka on pariksi päiväksi tullut maalle, huvittamaan itsiänsä."

Turussa kiitti leveäpuheinen kauppias Pietarin kaupunkia ja kaikkia sen komeuksia. Kuin hänen puheensa ei ollut juuri viisaasti asetettu, eikä aina soveltunut yhteen totuuden kanssa, rohkeni eräs tähän asti ei havaittu, selvästi puettu herra (joka kauvan aikaa oli asunut Pietarissa) kysyä: "onko herrani sitten ollut Venäjän pääkaupungissa?" - Itse en ole ollut Pietarissa, höpisi toinen, mutta minulla on veli, jota aina makiasti halutti sinne päästä.