Ystävällisiä ihmisiä Korkeavuorenkadulla

Viime viikon keskiviikkona sain sähköpostin sukututkijalta, jonka nimen tunnistin, mutta jota en sen enempää tunne. Hän kertoi nähneensä erään Korkeavuorenkadun osto- ja myyntiliikkeen ulkopuolella olleessa laatikossa valokuvan, johon oli kirjoitettu nimi Werner Kyläkoski. Mummon setä, josta on kyllä tallella valokuvia, mutta niitä ei ole minulla. Eli pelastusretki aiheellinen.

Ehdin paikan päälle vasta perjantaina. Poikkesin kadun isoimpaan osto- ja myyntilliikkeeseen, josta minut ohjattiin pienempään, jonka olin hahmottanut enemmänkin "antiikkiliikkeeksi". Aurinkoisena iltapäivänä liikkeenhoitaja oli nostanut kadulle jonkun huonekalun ja sen päälle kulhon, jossa oli vain kaksi valokuvaa. Sydän alkoi hakkaamaan, olenko myöhässä?

Ei kun sisälle, jossa pöydän laatikosta löytyi pieni kokoelma kuvia. Olivat kuulemma liikkeenhoitajan sukulaisen jäämistöä. Ainoastaan yhdessä oli nimi ja se oli Wernerin. Pinoa selatessa löytyi vielä valokuvan kaksoiskappalekin. Selitin tietenkin, että kyse oli sukulaisestani ja myyjä varmasti älysi, että olisi voinut pyytää kuvista ihan kohtuullisen hinnan. Mutta antoi ilmaiseksi!

Aurinko paistoi vielä lämpimämmin matkalla kotiin.