Michiganin Detroitissa täytti ensimmäisen maailmansodan kutsuntakortin Frans William Viljanen. Ilmoitus syntymäpäivästä ja -paikasta täsmää Kokemäen kastettuihin. Aviottomana 1.7.1892 syntynyt Frans on käyttänyt äitinsä aviomiehen sukunimeä. Kutsuntakorttia täyttäessä hän oli sähkömies, ilmoittanut aikeestaan ottaa Yhdysvaltain kansalaisuus ja naimisissa.
Kokemäellä syntynyt 17-vuotias Frans Wiljanen oli saapunut New Yorkin satamaan 28.5.1910 Caledonia-laivalla. Hän ilmoitti, että Kokemäelle oli jäänyt isä Frans Krootilan kylään. Ikä sopii edellä olevaan ja äitinsä aviomiehen nimi oli Frans. (Samalla laivalla tuli Kokemäellä syntynyt 20-vuotias Aina Korpela ja tämän sarjan osassa 36 käsitellyt Aina ja Kaarle Tulonen.)
Eri Frans Wiljanen on ollut se vuonna 1884 syntynyt Frans Johannes, joka lähti Kokemäeltä heinäkuussa 1907 ja sai passin 19.7.1907. Ajallisesti tähän sopisi yhdistettäväksi Bostoniin 15.8.1907 Ivernia-laivalla saapunut 23-vuotias Frans Viljanen, joka oli syntynyt Kiukaisissa, mutta viimeksi asunut Kokemäellä, jonne oli jäänyt Pelholan kylään odottamaan Saima. Vastaanottajan oli siskon mies / vaimon veli Frans Syren Wisconsinin Superiorissa.
Saima taisi olla Fransin vaimo, sillä laivalla Tunisian tulivat Liverpoolista Vermontin St. Albansiin 8.7.1910 Saima Viljanen, jolla oli mukanaan 5-vuotias Tyyne-tytär ja 3-vuotias Hjalmar-poika, joka oli syntynyt Kokemäellä. Ryhmää odotti perheenisä Frans Wiljanen Superiorissa.
Lähteet:
Ancestry.com. World War I Draft Registration Cards, 1917-1918
Kokemäen rippikirja 1891-1900 s. 580
Ancestry.com. New York Passenger Lists, 1820-1957
Siirtolaisuustilaston aineisto, Kansallisarkisto
Ancestry.com. Boston Passenger and Crew Lists, 1820-1943
Ancestry.com. Border Crossings: From Canada to U.S., 1895-1956
lauantai 18. kesäkuuta 2011
Lauantai Ruotsissa
Lauantai-aamuna ajoimme itään ja pellot muuttuivat kallionyppylöiksi. Saavuimme kalliopiirrosten mekkaan, Bohusläniin. Aivan ensimmäinen kohde Vitlycken museon vieressä oli mielestäni liian parturoidussa luonnossa, mutta muut katsastamamme paikat ennen ja jälkeen lounaan luonnonmukaisempia. Mutta varustettu puutrallein, joilla porukkamme nyt pysyi tiukasti. Toista oli ollut torstaina, jolloin osoittelemani rastit kenkäsymbolien päällä eivät kiinnostaneet ketään.
Vitlycken museo osoittautui infokeskuksen omaiseksi. Kysyin henkilökunnan edustajalta taannoin kertomastani kuppikivitarinasta. Se oli tosiaan ollut aiemmin esillä ja kuulemma tapahtunut (yllätys, yllätys) aivan toisessa läänissä.
Yleensä tykkään aidosta enemmän kuin tehdystä. Vitlyckessä kuitenkin ihastuin museon takapihan pronssikauden farmiin ja teemapolkuun. Toivat ihmiset lähemmäksi kuin kätensä jäljet.
Vitlycken alueelta lähdettyämme siirryimme ajassa eteenpäin ja vierailimme Grebyn rautakautisella kalmistoalueella. Siitä tuli kumma olo. Jokainen kumpu oli hauta (tosin suurin osa tutkimatta), siellä täällä seisovissa kivissä ei mitään merkintöjä.
Ulmekärrin jatulintarha innosti osan ryhmästä tramppaamaan peräkanaa sokkelossa. Itse ihastelin enemmän jonkun puusta äkkäämää ite-taiteilijan (?) naamiota.
Päivän viimeinen kohde oli Blomsholmin laiva-asetelma, joka oli niin kaunis ja vaikuttava, etten sanoin pysty sanomaan. Tai kamerallani kuvaamaan.
Vitlycken museo osoittautui infokeskuksen omaiseksi. Kysyin henkilökunnan edustajalta taannoin kertomastani kuppikivitarinasta. Se oli tosiaan ollut aiemmin esillä ja kuulemma tapahtunut (yllätys, yllätys) aivan toisessa läänissä.Yleensä tykkään aidosta enemmän kuin tehdystä. Vitlyckessä kuitenkin ihastuin museon takapihan pronssikauden farmiin ja teemapolkuun. Toivat ihmiset lähemmäksi kuin kätensä jäljet.
Vitlycken alueelta lähdettyämme siirryimme ajassa eteenpäin ja vierailimme Grebyn rautakautisella kalmistoalueella. Siitä tuli kumma olo. Jokainen kumpu oli hauta (tosin suurin osa tutkimatta), siellä täällä seisovissa kivissä ei mitään merkintöjä.
Ulmekärrin jatulintarha innosti osan ryhmästä tramppaamaan peräkanaa sokkelossa. Itse ihastelin enemmän jonkun puusta äkkäämää ite-taiteilijan (?) naamiota.
Päivän viimeinen kohde oli Blomsholmin laiva-asetelma, joka oli niin kaunis ja vaikuttava, etten sanoin pysty sanomaan. Tai kamerallani kuvaamaan.
perjantai 17. kesäkuuta 2011
Hakukokemuksia
Pariakin kanavaa pitkin kiiri pari päivää sitten "korviini" tieto Riksarkivetin uudesta hakuliittymästä. Merkitty vielä Beta-täpällä, mutta testaukseen tarkoitettu, niin tietenkin piti kokeilla. Vanhoilla tutuilla hakusanoilla Kumo, Flachsenius, Gottleben ja Hohenthal. Kokemus oli positiivinen, totesin tuoreeltaan
Esimerkki hauistani Gottleben tarttui väestönlaskentaan vuodelta 1890, perukirjaan, merimieshuoneeseen, Kuninkaalliselle majesteetille lähetettyihin kirjelmiin ja kirjeeseen, jossa Gottleben on paikannimi. Mystisempää aineistoa on Kammarkollegiet "Feiff, Elisabeth, se: Helidag Feiff, Jacob, köpman i Stockholm Fijthson, Viet, köpman i Stockholm Fisilier, Hans, köpman i Lübeck Fleming, Hendrich, krigsråd Flygge, Crispinus, generaltullinspekt..." joka avautuu Vakan oloisissa syövereissä.... "Gottleben, Adrian, köpman i Narva" ... tämäpä mielenkiintoista! Katsotaanpa vielä sitä viimeistäkin, valtion kriminaaliteknisestä laitoksesta! "Allmän anmärkning Gottleben - Grawander" päiväyksellä 1956 jää kyllä mysteeriksi. Varsinkin kun kyseisillä nimillä solmittiin avioliitto 1700-luvulla.
Uusi haku muistutti mieleen jokin aika sitten avatun Sonderan, jonka piti myös kattaa ruotsalaisten kansallinen arkistotietokanta. Mutta tuottaa Gottlebenillä ulos vain tuon viimeksi mainitun kriminaaliteknisen osuman. Hmmm.
Mutta takaisin Suomeen ja mietintöihini tältä viikolta. Lukuunottamatta kirjastokantoja ja Ancestry:n hakuja totesin useimmiten käyttäväni enimmäkseen yhden hakukentän simppeleitä sanahakuja. Sellainenhan on Arkistolaitoksen digitaalihakukin kuten myös Vakka. Mikä sitten erottaa Vakan tästä ruotsalaisesta palvelusta, johon ihastuin viidessä minuutissa?
Ennen kaikkea nopeus. Vakasta ei tiedä mitä tulee ja koska tulee. Kun tulee, niin kaikki tulokset ovat vasemmassa reunassa hierarkkiassa ja niitä pitää klikkailla esiin yksi kerrallaan. Aivan liian työlästä. Joihinkin aineistoihin, kuten ansioluetteloihin, on lisätty henkilönimiä, mutta yksityiskohtaisen indeksoinnin laajuudesta minulla ei ole mitään käsitystä, vain negatiivisia arvailuja.
Vakasta testihaulla Gottleben tuli 3 osumaa: Tammelan seurakunnasta " Luettelot kirkkoherrra Gottlebenin omalla kustannuksellaan Tammelan pappilaan teettämistä rakennuksista ja korjauksista", Jyväskylän maakunta-arkiston Ecclesticasta Joh. Edv. Gottlebenin näytesaarna vuodelta 1851 ja Arvi Ilmoniemen arkistossa Gottleben sukututkimusta. Nimellä haku siis kannattaa kokeilla, mutta kattavuus on aika olematon.
Vakka ei tule olemaan ikuinen, vaan työn alla on Astia. Sen testikäyttäjän julkinen arvio Arkistolaitoksen blogissa ei ollut paljoa lupaava, valitettavasti.
Eka hakutulostestaus RA:n uudesta käyttöliittymästä "aika kiva". Eilisellä kotimatkalla hahmottelemastani unelmasta tässä puuttuu vain aikarajaus.Jos minulla olisi SVAR-tilaus, olisi hakutestaus mielekkäämpää, mutta osumia tuli myös mielenkiintoisiin kohteisiin digitoimattomasta aineksesta. Kävi selväksi, että joku paikallinen kirjekokoelma oli indeksoitu niin kirjeen lähettäjän, vastaanottajan kuin myös kirjeessä mainittujen henkilöiden suhteen. Vau! Myös perukirjoista oli jossain päin Ruotsia kirjattu talteen enemmän kuin päähenkilön nimi. Väestönlaskentaan osuin paikkakuntahaullakin eli siellä oli kirjattu syntymäpaikkoja ylös.
Esimerkki hauistani Gottleben tarttui väestönlaskentaan vuodelta 1890, perukirjaan, merimieshuoneeseen, Kuninkaalliselle majesteetille lähetettyihin kirjelmiin ja kirjeeseen, jossa Gottleben on paikannimi. Mystisempää aineistoa on Kammarkollegiet "Feiff, Elisabeth, se: Helidag Feiff, Jacob, köpman i Stockholm Fijthson, Viet, köpman i Stockholm Fisilier, Hans, köpman i Lübeck Fleming, Hendrich, krigsråd Flygge, Crispinus, generaltullinspekt..." joka avautuu Vakan oloisissa syövereissä.... "Gottleben, Adrian, köpman i Narva" ... tämäpä mielenkiintoista! Katsotaanpa vielä sitä viimeistäkin, valtion kriminaaliteknisestä laitoksesta! "Allmän anmärkning Gottleben - Grawander" päiväyksellä 1956 jää kyllä mysteeriksi. Varsinkin kun kyseisillä nimillä solmittiin avioliitto 1700-luvulla.
Uusi haku muistutti mieleen jokin aika sitten avatun Sonderan, jonka piti myös kattaa ruotsalaisten kansallinen arkistotietokanta. Mutta tuottaa Gottlebenillä ulos vain tuon viimeksi mainitun kriminaaliteknisen osuman. Hmmm.
Mutta takaisin Suomeen ja mietintöihini tältä viikolta. Lukuunottamatta kirjastokantoja ja Ancestry:n hakuja totesin useimmiten käyttäväni enimmäkseen yhden hakukentän simppeleitä sanahakuja. Sellainenhan on Arkistolaitoksen digitaalihakukin kuten myös Vakka. Mikä sitten erottaa Vakan tästä ruotsalaisesta palvelusta, johon ihastuin viidessä minuutissa?
Ennen kaikkea nopeus. Vakasta ei tiedä mitä tulee ja koska tulee. Kun tulee, niin kaikki tulokset ovat vasemmassa reunassa hierarkkiassa ja niitä pitää klikkailla esiin yksi kerrallaan. Aivan liian työlästä. Joihinkin aineistoihin, kuten ansioluetteloihin, on lisätty henkilönimiä, mutta yksityiskohtaisen indeksoinnin laajuudesta minulla ei ole mitään käsitystä, vain negatiivisia arvailuja.
Vakasta testihaulla Gottleben tuli 3 osumaa: Tammelan seurakunnasta " Luettelot kirkkoherrra Gottlebenin omalla kustannuksellaan Tammelan pappilaan teettämistä rakennuksista ja korjauksista", Jyväskylän maakunta-arkiston Ecclesticasta Joh. Edv. Gottlebenin näytesaarna vuodelta 1851 ja Arvi Ilmoniemen arkistossa Gottleben sukututkimusta. Nimellä haku siis kannattaa kokeilla, mutta kattavuus on aika olematon.
Vakka ei tule olemaan ikuinen, vaan työn alla on Astia. Sen testikäyttäjän julkinen arvio Arkistolaitoksen blogissa ei ollut paljoa lupaava, valitettavasti.
Perjantai Ruotsissa
Perjantai alkoi sateisena ja kylmänä. Ekalla pysäyksellä tarvoin paljaat jalat sandaaleissa (lenkkareiden kastumista vältellen) märässä ruohossa katsomaan Karlebyn kammiohautoja, mutta seuraavalla pysäyksellä luovutin jo alkumetreillä. Ekornavallenin hauta-alueella oli tuhansien vuosien ajalta hautauksia. Jännää, mutta kuivat ja lämpimät kintut kivemmat.
Varnhemiin päästyämme satoi vielä enemmän, mutta yritin nauttia luostarin raunioista, jotka selkeästi hahmottuvina ja infokyltein varustettuina olisivat olleet ilman vesiannosta tosi antoisia. Sade taisi hämärtää myös näkymän kirkon ulkopuoliseen arkkitehtuuriin, jota en noteerannut yhtä oudoksi kuin valokuvissa.
Sisältä kirkko vaikutti aika tavanomaiselta. Siinä se oli Birger jaarlin hauta jalkojen juuressa eikä puhunut mitään. (Haudan luiden DNA-analyysi on muuten juuri valmistunut.)
Kirkon kirjakaupassa oli runsaasti Arn-viitteitä ja saman teeman puhelinopastus olisi ollut tarjolla myös Husabyn kirkossa, jossa seuraavaksi poikkesimme. Se oli sisältä lämpimän oloinen, eniten ihailin hautakivistä ja seinästä löytämiäni hahmoja. Joista otin perin pimeitä kuvia.
Lounaan jälkeen tutustuimme Läckön linnaan. Komea sijainti Vänern-järven niemen kärjessä. Katon materiaali mietitytti ja kysyin paikallisoppaalta. Punatervattu paanu, kuului vastaus.
Sitten pysäsimme miellyttävälle Flyhovnin kalliopiirrosalueelle ja päivän viimeinen kohde oli hieno neliskanttinen Sparlösan riimukivi, jolle oli rakennettu oma pieni talo. (Paikan päällä oli jaossa tämä esite ja saman tekijän kaksi kirjaa Tanumista ja Grebystä kiersivät bussissa. Hyvän näköinen konsepti.)
Varnhemiin päästyämme satoi vielä enemmän, mutta yritin nauttia luostarin raunioista, jotka selkeästi hahmottuvina ja infokyltein varustettuina olisivat olleet ilman vesiannosta tosi antoisia. Sade taisi hämärtää myös näkymän kirkon ulkopuoliseen arkkitehtuuriin, jota en noteerannut yhtä oudoksi kuin valokuvissa.
Sisältä kirkko vaikutti aika tavanomaiselta. Siinä se oli Birger jaarlin hauta jalkojen juuressa eikä puhunut mitään. (Haudan luiden DNA-analyysi on muuten juuri valmistunut.)
Kirkon kirjakaupassa oli runsaasti Arn-viitteitä ja saman teeman puhelinopastus olisi ollut tarjolla myös Husabyn kirkossa, jossa seuraavaksi poikkesimme. Se oli sisältä lämpimän oloinen, eniten ihailin hautakivistä ja seinästä löytämiäni hahmoja. Joista otin perin pimeitä kuvia.
Lounaan jälkeen tutustuimme Läckön linnaan. Komea sijainti Vänern-järven niemen kärjessä. Katon materiaali mietitytti ja kysyin paikallisoppaalta. Punatervattu paanu, kuului vastaus.
Sitten pysäsimme miellyttävälle Flyhovnin kalliopiirrosalueelle ja päivän viimeinen kohde oli hieno neliskanttinen Sparlösan riimukivi, jolle oli rakennettu oma pieni talo. (Paikan päällä oli jaossa tämä esite ja saman tekijän kaksi kirjaa Tanumista ja Grebystä kiersivät bussissa. Hyvän näköinen konsepti.)
torstai 16. kesäkuuta 2011
Torstai Ruotsissa
Viime viikolla osallistuin Helsingin seudun kesäyliopiston 4-päiväiseen retkeen naapurimaahamme ja raportoin nyt näkemästäni tasan viikon viiveellä.
Torstaina aloitimme akklimatisoitumalla Ösmon kirkossa 40 km Tukholmasta etelään. Ensimmäisenä varsinaiseksi luokittelemani kohde oli kalliopiirroskenttä Himmelstalund Norrköpingin ulkopuolella. Infotaulussa oli kuviteltu paikalle tanssirituaaleja ja viereisellä nurmella juhlivat tuoreet ylioppilaat antoivat vastaavaa pakanallista tunnelmaa. Ennen sateen tuloa ehdin kiertää useimmat kivistä. Yhdessä yhtä kuva-aihetta, toisessa toista. Laivoja, sikoja ja karhunkäpälän jälkiä muun muassa. Kuvia katsellessa kaipailin tietoa pronssiajan rannikon sijainnista, se olisi selvinnyt verkkosovelluksesta.
Jatkoimme Vadstenaan, jossa paikallinen opas kuljetti meitä. Aloitimme luostarin kirkosta, joka oli sisältä muodoltaan erikoinen. Ja vaikuttava. Luostarin pihalla meille esiteltiin Birger jarlin kivinen kesämökki. Ihan kiva, Vättern-järven ranta lähellä.
Luostarimuseo oli jo suljettu, joten opas ohjasi meidät hospitaalimuseoon ihmettelemään entisaikojen mielisairaiden hoitoyrityksiä. Museon vieressä oli alkuperäinen hospitaali, pieni tiilirakennus 1500-luvun alkupuolelta. Hauskinta tietenkin vessa.
Sumuun peittyneen järven rantaa siirryimme Vadstenan linnaan. Osaltaan Juhana III:n kädenjälkeä ja Olof Ångermanin elämän aikaan kasattu, joten suuresti minua kiinnosti. Aloin vaan olla jo niin väsynyt, että painoin kamerassa sulkimen sijaan virtapainiketta ja ihmettelin useamman kerran sammuvaa kameraa ennenkuin tajusin missä mätti.
Vadstenasta lähdettyämme pysähdyimme Alvastran luostarin raunioilla. I-ha-na paikka, lavastajakaan ei olisi pystynyt parempaan toimeksiannolla "keskiaikaisen luostarin rauniot".
Ilta alkoi jo pimentyä kun pääsimme viimeiseen kohteeseen eli ihailemaan Rökin riimukiveä. Pelkkää tekstiä, minusta hieman tylsä. (Muiden mielestä niin hieno, että kelpaa mainostamaan toisella puolella Ruotsia rakennettavaa asuinaluetta.)
Torstaina aloitimme akklimatisoitumalla Ösmon kirkossa 40 km Tukholmasta etelään. Ensimmäisenä varsinaiseksi luokittelemani kohde oli kalliopiirroskenttä Himmelstalund Norrköpingin ulkopuolella. Infotaulussa oli kuviteltu paikalle tanssirituaaleja ja viereisellä nurmella juhlivat tuoreet ylioppilaat antoivat vastaavaa pakanallista tunnelmaa. Ennen sateen tuloa ehdin kiertää useimmat kivistä. Yhdessä yhtä kuva-aihetta, toisessa toista. Laivoja, sikoja ja karhunkäpälän jälkiä muun muassa. Kuvia katsellessa kaipailin tietoa pronssiajan rannikon sijainnista, se olisi selvinnyt verkkosovelluksesta.
Jatkoimme Vadstenaan, jossa paikallinen opas kuljetti meitä. Aloitimme luostarin kirkosta, joka oli sisältä muodoltaan erikoinen. Ja vaikuttava. Luostarin pihalla meille esiteltiin Birger jarlin kivinen kesämökki. Ihan kiva, Vättern-järven ranta lähellä.
Luostarimuseo oli jo suljettu, joten opas ohjasi meidät hospitaalimuseoon ihmettelemään entisaikojen mielisairaiden hoitoyrityksiä. Museon vieressä oli alkuperäinen hospitaali, pieni tiilirakennus 1500-luvun alkupuolelta. Hauskinta tietenkin vessa.
Sumuun peittyneen järven rantaa siirryimme Vadstenan linnaan. Osaltaan Juhana III:n kädenjälkeä ja Olof Ångermanin elämän aikaan kasattu, joten suuresti minua kiinnosti. Aloin vaan olla jo niin väsynyt, että painoin kamerassa sulkimen sijaan virtapainiketta ja ihmettelin useamman kerran sammuvaa kameraa ennenkuin tajusin missä mätti.
Vadstenasta lähdettyämme pysähdyimme Alvastran luostarin raunioilla. I-ha-na paikka, lavastajakaan ei olisi pystynyt parempaan toimeksiannolla "keskiaikaisen luostarin rauniot".
Ilta alkoi jo pimentyä kun pääsimme viimeiseen kohteeseen eli ihailemaan Rökin riimukiveä. Pelkkää tekstiä, minusta hieman tylsä. (Muiden mielestä niin hieno, että kelpaa mainostamaan toisella puolella Ruotsia rakennettavaa asuinaluetta.)
keskiviikko 15. kesäkuuta 2011
Porista lähteneitä laivoja ja yhden miehen surffaus
Kiitos Föreningen Släktdatan FB-päivittäjän tietooni tuli aamupäivällä hieno tietokantahanke. Öresundin kautta kulkeneiden laivojen tullaustietoja ollaan hollantilaisten toimesta tallentamassa. Työtä riittää vielä moneksi vuodeksi, mutta sivustolla Sound Toll Registers-online on jo mahdollista tehdä hakuja vuosilta 1783 - 1799, jolloin salmesta on kulkenut 166018 laivamatkaa. Kaikkiaan tullilistoja on tallessa noin 300 vuodelta välillä 1497-1857.
Testasin paikannimihakemistoa ja totesin, että tanskalainen osaa kirjoittaa Porin aika monella tavalla. Osumia oli kaikissa kolmessa kategoriassa: laivapäällikön kotisatama, lähtösatama ja määräsatama. Porin kotisatamakseen ilmoitti esim Jacob Arvelin, jonka nimellä (kolmella kirjoitusasulla) löytyi reissut
7-6-1783 Stockholm - London
8-11-1783 St. Ubes - Landscrone
4-12-1783 Landscrone - Gottenborg
14-5-1784 Gottenborg - Riga
6-7-1784 Riga - Gottenborg
8-8-1784 Uddewalla - Stockholm
11-9-1787 Biørneborg - Aalborg
22-10-1787 Aalborg - Biørneborg
20-7-1796 Biørneborg - Hull
24-10-1796 Hull - Biorneborg
Ei suurempaa ristiriitaa Hiskistä löytyvien lasten syntymien kanssa
Maria Helena 26.11.1776
Johan Fridric 23.2.1778
Carl Gustaf 12.8.1779
Jacob Gerhard 9.3.1781
Lars Abraham 8.7.1785
Hiskistä selviää myös, että Jacob kuoli ulkomailla vuonna 1804 54 vuoden ja 8 kk iässä.
Kurkistin vielä Ruotsin digitoituihin sanomalehtiin. Inrikes tidningar kertoo 10.4.1783 kauppias Arwelinin matkustaneen kohti Suomea (Tukholmasta?). Sama sanomalehti kertoo numerossaan 20.11.1783 Helsingborgin sataman liikenteessä olleen 8.11.1783 "J. Arwelin ifrån S. Udes til Landscrona med Barlast".
Aina ei voi mennä hyvin. Posttidningar 19.3.1792:
Aikanaan puhtaaksikirjoittamissani Porin tonttiluetteloissa nimi Arvelin loistaa poissaolollaan. Kaupunginviskaali Isaak on ainoa osuma.
Porin kaupungin historia löytyy edelleen kaupunginkirjaston sivulta. Sen tekstistä selviää, että "Jakob Arvelin vei 8.7.[1782] tervaa ja lautoja Amsterdamiin ja palasi sieltä Poria kohti 5.10. riisi-, siirtomaatavara- ja kraamilastissa." Aikanaan on tämäkin tieto löydettävissä yllämainitussa tietokannassa.
Rippikirjoja voisi vielä vilaista, mutta annetaan Jacobille hieman yksityisyydensuojaa.
Testasin paikannimihakemistoa ja totesin, että tanskalainen osaa kirjoittaa Porin aika monella tavalla. Osumia oli kaikissa kolmessa kategoriassa: laivapäällikön kotisatama, lähtösatama ja määräsatama. Porin kotisatamakseen ilmoitti esim Jacob Arvelin, jonka nimellä (kolmella kirjoitusasulla) löytyi reissut
7-6-1783 Stockholm - London
8-11-1783 St. Ubes - Landscrone
4-12-1783 Landscrone - Gottenborg
14-5-1784 Gottenborg - Riga
6-7-1784 Riga - Gottenborg
8-8-1784 Uddewalla - Stockholm
11-9-1787 Biørneborg - Aalborg
22-10-1787 Aalborg - Biørneborg
20-7-1796 Biørneborg - Hull
24-10-1796 Hull - Biorneborg
Ei suurempaa ristiriitaa Hiskistä löytyvien lasten syntymien kanssa
Maria Helena 26.11.1776
Johan Fridric 23.2.1778
Carl Gustaf 12.8.1779
Jacob Gerhard 9.3.1781
Lars Abraham 8.7.1785
Hiskistä selviää myös, että Jacob kuoli ulkomailla vuonna 1804 54 vuoden ja 8 kk iässä.
Kurkistin vielä Ruotsin digitoituihin sanomalehtiin. Inrikes tidningar kertoo 10.4.1783 kauppias Arwelinin matkustaneen kohti Suomea (Tukholmasta?). Sama sanomalehti kertoo numerossaan 20.11.1783 Helsingborgin sataman liikenteessä olleen 8.11.1783 "J. Arwelin ifrån S. Udes til Landscrona med Barlast".
Aina ei voi mennä hyvin. Posttidningar 19.3.1792:
Aikanaan puhtaaksikirjoittamissani Porin tonttiluetteloissa nimi Arvelin loistaa poissaolollaan. Kaupunginviskaali Isaak on ainoa osuma.Porin kaupungin historia löytyy edelleen kaupunginkirjaston sivulta. Sen tekstistä selviää, että "Jakob Arvelin vei 8.7.[1782] tervaa ja lautoja Amsterdamiin ja palasi sieltä Poria kohti 5.10. riisi-, siirtomaatavara- ja kraamilastissa." Aikanaan on tämäkin tieto löydettävissä yllämainitussa tietokannassa.
Rippikirjoja voisi vielä vilaista, mutta annetaan Jacobille hieman yksityisyydensuojaa.
Uruntekijä
Sarjassa kuvia miehistä, joista en ole koskaan kuullut mitään. Tai en ainakaan muista kuulleeni: urkujenrakentaja Bror Aksel Thulé, joka esiteltiin yllä olevalla kuvalla Kyläkirjaston kuvalehden numerossa 3/1887. Hänen elämäntyönsä ei ole jäänyt Wikipedialta huomioimatta, artikkeli Kangasalan urkutehdas kertoo Bror Akselin, isänsä ja poikansa aikaansaannoksista. Mukaanlukien Tampereen Aleksanterin kirkon urut, jotka alla olevassa kuvassa samaisesta kuvalehdestä.
Google heitti Wikipedian lisäksi eteen Puuvillatehtaan teatterin arkiston. Thulén perheestä on tehty näytelmä ja henkilökuvauksista selviää, että Bror Axelin appiukko oli Agathon Meurman, joten laitetaanpa hänenkin kuvansa tähän esille. Ei kuulu sarjaan "miehistä, joista en ole koskaan kuullut mitään" ja on peräisin Kyläkirjaston Kuvalehden numerosta 11/1882.
Muistiorganisaatioiden sähköisistä aineistoista
Eilisen valitusvirteni jälkeen lauloin Facebookin puolella vielä joitakin kertosäkeitä, jonka jälkeen eräs tuttavani ohjasi minut kohti SLS:n lomaketta Kysely käyttäjille muistiorganisaatioiden sähköisistä aineistoista. Olin sitä kurkistanut ja todennut työlääksi. Mutta elämä on ja vastausaikaa jäljellä joten toimeen.
1) Olen (/Olemme) "historiasta tai perinteestä kiinnostunut, historian harrastaja"
3) Oletko käyttänyt sähköisiä kulttuuriperintöaineistoja? "Kyllä"
4) Jos olet käyttänyt, kuinka paljon ja millaisia? "Huomattavan paljon, luulisin. Digitoituja kirjoja, digitoituja asiakirjoja, digitoituja sanomalehtiä, museotietokantoja, monia erilaisia tietokantoja ja hakemistoja."
5) Mitkä käyttämistäsi sähköisistä kulttuuriperintöaineistoista ovat olleet itsellesi tärkeimpiä ja tarpeellisimpia? Millä perusteella? "Historiallinen sanomalehtiarkisto, sillä mikrofilmeiltä aineistoa ei olisi tullut käytettyä samassa laajuudessa. Digitoidut voudintilit ja kirkonkirjat ovat myös houkutelleet laajempaan aineiston käyttöön kuin jos samoja olisi pitänyt lukea mikrofilmeiltä."
6) Mitkä käyttämistäsi sähköisistä kulttuuriperintöaineistoista ovat olleet itsellesi hankalimpia ja ongelmallisimpia? Millä perusteella? "Archive.org:n ja Googlen digitoimat kirjat, joiden perustiedot (kieli, otsikko, julkaisuvuosi) viturallaan. Tehnyt hauista tarpeettoman työläitä. Kungliga biblioteketin digitaalisessa sanomalehtihaku olisi huomattavasti hauskempi, jos tarjolla olisi aikarajan anto. Yhtä alkeelliseen ongelmaan olen törmännyt myös ancestry.com:n tarjoamassa sanomalehtiaineistossa."
9) Miten sähköinen ympäristö on muuttanut tai tulee muuttamaan omia kulttuuriperintöaineistojen käyttötapojasi ja aineistolla tekemääsi tutkimusta? "Ohjannut monipuolisen ja alkuperäisen aineiston käyttöön. Mutta myös turhan serendipiteettiseen aineiston käsittelyyn?"
10) Mitä sähköisiä aineistotyyppejä olet käyttänyt? "asiakirjoja; karttoja; piirustuksia tai julisteita; valokuvia; kirjoja, jotka on alun perin julkaistu paperimuodossa, mutta myöhemmin digitoitu sähköiseen muotoon; e-kirjoja, jotka on alun perin julkaistu sähköisessä muodossa, joko yksinomaan tai paperimuodon rinnalla; sanoma- ja aikakauslehtiä, jotka on alun perin julkaistu paperimuodossa, mutta myöhemmin digitoitu sähköiseen muotoon; e-lehtiä, jotka on alun perin julkaistu sähköisessä muodossa, joko yksinomaan tai paperimuodon rinnalla; liikkuvaa kuvamateriaalia, televisio-ohjelmia; liikkuvaa kuvamateriaalia, elokuvia; äänitallenteita, haastatteluita; äänitallenteita, radio-ohjelmia; esineitä; taideteoksia; verkkosivuarkistoja, joihin on kerätty vanhoja verkkosivustoja (esim. Way back machine tai Suomalainen verkkoarkisto); tieteellisiä data-aineistoja (esim. Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto)
11) Tähän voi tarvittaessa eritellä tarkemmin, millaisia aineistoja on käyttänyt. "Haistakaa home" eikun "Esimerkkejä poimittavissa blogista http://sukututkijanloppuvuosi.blogspot.com/"
12) Minkä organisaatioiden sähköisten aineistojen verkkopalveluita olet käyttänyt? Mainitse tärkeimpiä. "Doria; Kansallisarkisto, Digitaaliarkisto; Kansalliskirjasto, Historiallinen sanomalehtikirjasto sekä aikakauslehdet ja pienpainatteet; Suomen sukuhistoriallinen yhdistys, Digiarkisto; Åbo Akademi, Elektroniska bildarkiv; Museovirasto, Kulttuuriympäristö‐rekisteriportaali; Suomen Sukututkimusseura, Hiski‐tietokanta; Rantatuvan kartta-arkisto; Ancestry.com; familysearch.org; Google Books; KB:n digitoidut sanomalehdet;"
13) Millaisia kokemuksia sinulla on edellä mainitsemiesi verkkopalveluiden käytöstä? "Pääosin antoisia"
14) Oletko käyttänyt ulkomaisia muistiorganisaatioiden sähköisten aineistojen verkkopalveluita? "Kyllä"
15) Jos olet käyttänyt, mitä? Millaisia kokemuksia sinulla on niiden käytöstä? "Tota listasin jo tuohon aiempaan, kun siinä ei erikseen sanottu, että piti olla vaan kotimaisia." eikun "Ancestry.com; familysearch.org; Google Books; KB:n digitoidut sanomalehdet; Archive.org
Pääosin antoisia."
16) Oletko voinut korvata sähköisessä muodossa olevalla aineistolla alkuperäisten käyttämisen, vai oletko joutunut käyttämään myös alkuperäisiä? "kyllä, olen käyttänyt ainoastaan sähköistä aineistoa"
17) Tähän voi eritellä tarkemmin edellistä kysymystä. "Digitaalisen aineiston käyttämiseksi olen joutunut turvautumaan paperisiin luetteloihin, mutta en alkuperäiseen aineistoon."
18) Oletko käyttänyt sähköisiä aineistoja, joilla on käyttörajoituksia? "en"
20) Millaisia tiedonhakuja olet tehnyt sähköisten aineistojen käyttöliittymissä? "olen etsinyt tiettyä asiakirjaa/valokuvaa/esinettä tms.; olen etsinyt tietoa tietystä aiheesta; olen selannut tietyn kokoelman sisältöä"
21) Jos olet tehnyt erilaisia tiedonhakuja eri aineistoista, tähän voi eritellä niitä tarkemmin. "jessus, oletteko tosissanne?" eikun ...
22) Kuinka tiedonhaku on onnistunut, onko se ollut helppoa vai vaikeaa? "pääsääntöisesti helppoa"
23) Mitkä seuraavista ovat mielestäsi välttämättömät hakuehdot käyttöliittymissä? "avoin haku kaikista kentistä; kokoelma, arkisto tms. aineistokokonaisuus; vuosiluku (esim. asiakirjan, valokuvan, esineen valmistusaika, ei esim. digitointiaika)"
24) Tähän voi kommentoida tarkemmin välttämättömiä hakuehtoja. "Vuosilukuja pitää voida hakea vuosivälillä!"
25) Mitkä seuraavista ovat mielestäsi välttämättömät sähköisten aineistojen metatiedot? "tekijä (alkuperäisen asiakirjan, esineen, kuvan jne tekijä, ei esim. digitoija); vuosiluku (esim. asiakirjan, valokuvan, esineen valmistusaika, ei esim. digitointiaika)"
26) Tähän voi kommentoida tarkemmin välttämättömiä metatietoja. "Digitoidusta kartasta pitäisi olla haettavana kaikki relevantit paikannimet."
27) Mikä sähköisen aineiston käyttöliittymä on mielestäsi erityisen helppokäyttöinen ja toimiva? Millä perusteella? "Sellainen jossa voi hakea joko täysin yleisesti tai tietyn aineiston kohdalla hyvin tarkasti. Eli tarvittaessa hyvin spesifein arvoin, jotka ovat relevantteja esim. vain tietylle asiakirjatyypille. (Ancestry.com esimerkki palvelusta, joka tarjoaa molemmat)"
28) Mikä sähköisen aineiston käyttöliittymä on mielestäsi erityisen vaikeakäyttöinen ja hankala? Millä perusteella? "Jos ei ole simppeliä hakua ja/tai monipuolista hakua. rajoittaa mahdollisuuksia."
29) Mitkä ovat mielestäsi suurimpia ongelmia nykyisissä käyttöliittymissä? Miten toivoisit niitä parannettavan? "Erilaiset hakulogiikat eri paikoissa."
30) Oletko antanut palautetta sähköisistä aineistoista? Jos olet, millä tavoin olet antanut palautteen? "olen osallistunut asiakastyytyväisyyskyselyyn; olen antanut suullista palautetta muistiorganisaation henkilökunnalle; olen lähettänyt sähköisesti palautetta; olen antanut palautetta muulla tavoin, valittamalla blogissa"
31) Jos olet antanut palautetta, onko siitä mielestäsi ollut hyötyä? Onko palautteeseesi vastattu? "Toisinaan on."
32) Tähän voi eritellä tarkemmin sekä antamaasi palautetta että ehdotuksia siitä, miten haluaisit jatkossa palautetta antaa. "No en kyllä enää jaksa" eikun...
33) Oletko esittänyt toiveita digitoitavien aineistojen valinnasta? "Kyllä"
34) Jos olet esittänyt toiveita digitoitavien aineistojen valinnasta, onko toiveisiisi vastattu? "Ei vielä, kyseessä oli Kansalliskirjaston kysely. Pelasta kirja ei ole muuten tainnut vieläkään digitoida karttoja, joita sponssasin kylmällä käteisellä."
35) Millä kriteereillä muistiorganisaatioiden tulisi valita digitoitavat aineistot? "aineiston käyttömäärien perusteella; asiakkailta tulevien toiveiden perusteella; "
36) Tähän voi eritellä tarkemmin toiveita digitoitavien aineistojen valinnasta."Ihanko totta?" eikun...
37) Miten muistiorganisaatiot voisivat mielestäsi parhaiten ottaa huomioon käyttäjien toiveet digitointeja suunniteltaessa? "ottamalla käyttäjien edustajat mukaan päättämään digitoitavista aineistoista esimerkiksi organisaation työryhmiin"
38) Tähän voi eritellä tarkemmin sitä, miten käyttäjien mielipiteet voidaan parhaiten ottaa huomioon digitoitavia aineistoja valittaessa. "Kuuntelemalla käyttäjiä eikä heitä mukamas edustavan yhdistyksen toiminnanjohtajaa."
40) Oletko tilannut maksullisia sähköisiä jäljenteitä eli digitoittanut tarvitsemaasi aineistoa muistiorganisaatiossa? "Kyllä"
41) Jos olet tilannut maksullisia sähköisiä jäljenteitä, mistä aineistosta? Millaisia kokemuksia sinulla on digitoittamisesta? "Perukirjoista ja valokuvista. OK kokemuksia."
42) Miten muistiorganisaatioiden tulisi tiedottaa uusista sähköisistä aineistoista? "tulisi tiedottaa valmistuneista digitoinneista ja uusista sähköisistä aineistoista siinä vaiheessa kun ne tulevat asiakaskäyttöön; tulisi tiedottaa tulossa/käynnissä olevista digitoinneista; tulisi tiedottaa vuosittain digitoiduista aineistoista; tulisi pitää ajantasaista listaa käynnissä olevista digitoinneista/digitointisuunnitelmaa verkkopalvelussa"
43) Tähän voi eritellä tarkemmin toiveita uusista sähköisistä aineistoista tiedottamisesta "rss-syöte uutuuksiin sopivalla tasolla"
44) Oletko käyttänyt tekstintunnistamismenetelmällä (OCR) digitoituja aineistoja? Mitä aineistoja? Miten olet hyödyntänyt OCR-menetelmää? "Kyllä. Sanomalehtiä ja kirjoja"
45) Vaikuttavatko digitoinnin tekniset ratkaisut omalla kohdallasi aineiston käyttömahdollisuuksiin? "Kyllä: digitoituihin aineistoihin liitettävien metatietojen valinta; digitoinnin tekeminen mustavalkoisena, harmaasävyisenä tai nelivärisenä; digitoinnin tekeminen tekstintunnistamismenetelmällä ; digitoinnin tekeminen mikrofilmiltä tai alkuperäisaineistosta"
46) Tähän voi eritellä tarkemmin digitoinnin teknisten ratkaisujen merkitystä aineiston käytölle. "Jasso" eikun...
47) Millaisia uusia sähköisten aineistojen sovelluksia haluaisit? "Ancestry.com:n sukupuutyyppisiä crowdsourcing-ratkaisuja, joissa tutkijoiden toiminnan seurauksena syntyy uutta tietoa ja mahdollisuuksia löytää sitä."
48) Oletko itse digitoinut aineistoa omaan käyttöösi? "kyllä"
49) Jos olet, kuinka paljon, millaista aineistoa ja kuinka järjestelmällisesti? "Suhteellisen paljon, täysin epäjärjestelmällisesti, valitettavasti."
50) Jos olet, mitä haluaisit tehdä aineistolle, kun et enää tarvitse sitä? "Tulen tarvitsemaan aineistoa myös tulevaisuudessa, joten haluan säilyttää sen yksityisinä muistiinpanoinani"
51) Tähän voi eritellä tarkemmin toiveita tai visioita yksityisten käyttäjien digitoimien aineistojen hyödyntämisestä "joo, mutta kun tähän on mennyt jo tunti" eikun...
52) Oletko käyttänyt sellaisia sähköisiä aineistoja, joissa on mahdollisuus sosiaaliseen metatietoon? Oletko lisännyt tietoja tai jättänyt kommentteja? "Olen, ja olen myös jättänyt lisätietoja tai kommentteja."
53) Jos olet käyttänyt aineistoja, joissa on mahdollisuus sosiaaliseen metatietoon, mitä aineistoja ne ovat olleet? "Amerikkalaista väestötietoa / Ancestry.com"
54) Haluaisitko, että nykyistä useampiin aineistoihin voisi lisätä sosiaalista metatietoa? Millaisiin aineistoihin ja millaista metatietoa? "Kyllä. Kaikkeen tägityyppistä tietoa silläkin uhalla, että systeemi menee tukkoon."
55) Oletko pelannut Kansalliskirjaston Digitalkoiden Myyrä-pelejä tai osallistunut muuhun sähköiseen aineistoon liittyvään talkoistamiseen? "Kyllä"
56) Mitä mieltä olet talkoistamisesta? "Hyvä idea, mutta Myyrä-pelit tyhmiä. Ancestry:n sukupuu parempi esimerkki toimivasta yhteistyömallista."
57) Muita kommentteja liittyen sähköisiin kulttuuriperintöaineistoihin "No ei tosiaankaan tässä vaiheessa. Kiitos kysymästä kuitenkin."
1) Olen (/Olemme) "historiasta tai perinteestä kiinnostunut, historian harrastaja"
3) Oletko käyttänyt sähköisiä kulttuuriperintöaineistoja? "Kyllä"
4) Jos olet käyttänyt, kuinka paljon ja millaisia? "Huomattavan paljon, luulisin. Digitoituja kirjoja, digitoituja asiakirjoja, digitoituja sanomalehtiä, museotietokantoja, monia erilaisia tietokantoja ja hakemistoja."
5) Mitkä käyttämistäsi sähköisistä kulttuuriperintöaineistoista ovat olleet itsellesi tärkeimpiä ja tarpeellisimpia? Millä perusteella? "Historiallinen sanomalehtiarkisto, sillä mikrofilmeiltä aineistoa ei olisi tullut käytettyä samassa laajuudessa. Digitoidut voudintilit ja kirkonkirjat ovat myös houkutelleet laajempaan aineiston käyttöön kuin jos samoja olisi pitänyt lukea mikrofilmeiltä."
6) Mitkä käyttämistäsi sähköisistä kulttuuriperintöaineistoista ovat olleet itsellesi hankalimpia ja ongelmallisimpia? Millä perusteella? "Archive.org:n ja Googlen digitoimat kirjat, joiden perustiedot (kieli, otsikko, julkaisuvuosi) viturallaan. Tehnyt hauista tarpeettoman työläitä. Kungliga biblioteketin digitaalisessa sanomalehtihaku olisi huomattavasti hauskempi, jos tarjolla olisi aikarajan anto. Yhtä alkeelliseen ongelmaan olen törmännyt myös ancestry.com:n tarjoamassa sanomalehtiaineistossa."
9) Miten sähköinen ympäristö on muuttanut tai tulee muuttamaan omia kulttuuriperintöaineistojen käyttötapojasi ja aineistolla tekemääsi tutkimusta? "Ohjannut monipuolisen ja alkuperäisen aineiston käyttöön. Mutta myös turhan serendipiteettiseen aineiston käsittelyyn?"
10) Mitä sähköisiä aineistotyyppejä olet käyttänyt? "asiakirjoja; karttoja; piirustuksia tai julisteita; valokuvia; kirjoja, jotka on alun perin julkaistu paperimuodossa, mutta myöhemmin digitoitu sähköiseen muotoon; e-kirjoja, jotka on alun perin julkaistu sähköisessä muodossa, joko yksinomaan tai paperimuodon rinnalla; sanoma- ja aikakauslehtiä, jotka on alun perin julkaistu paperimuodossa, mutta myöhemmin digitoitu sähköiseen muotoon; e-lehtiä, jotka on alun perin julkaistu sähköisessä muodossa, joko yksinomaan tai paperimuodon rinnalla; liikkuvaa kuvamateriaalia, televisio-ohjelmia; liikkuvaa kuvamateriaalia, elokuvia; äänitallenteita, haastatteluita; äänitallenteita, radio-ohjelmia; esineitä; taideteoksia; verkkosivuarkistoja, joihin on kerätty vanhoja verkkosivustoja (esim. Way back machine tai Suomalainen verkkoarkisto); tieteellisiä data-aineistoja (esim. Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto)
11) Tähän voi tarvittaessa eritellä tarkemmin, millaisia aineistoja on käyttänyt. "Haistakaa home" eikun "Esimerkkejä poimittavissa blogista http://sukututkijanloppuvuosi.blogspot.com/"
12) Minkä organisaatioiden sähköisten aineistojen verkkopalveluita olet käyttänyt? Mainitse tärkeimpiä. "Doria; Kansallisarkisto, Digitaaliarkisto; Kansalliskirjasto, Historiallinen sanomalehtikirjasto sekä aikakauslehdet ja pienpainatteet; Suomen sukuhistoriallinen yhdistys, Digiarkisto; Åbo Akademi, Elektroniska bildarkiv; Museovirasto, Kulttuuriympäristö‐rekisteriportaali; Suomen Sukututkimusseura, Hiski‐tietokanta; Rantatuvan kartta-arkisto; Ancestry.com; familysearch.org; Google Books; KB:n digitoidut sanomalehdet;"
13) Millaisia kokemuksia sinulla on edellä mainitsemiesi verkkopalveluiden käytöstä? "Pääosin antoisia"
14) Oletko käyttänyt ulkomaisia muistiorganisaatioiden sähköisten aineistojen verkkopalveluita? "Kyllä"
15) Jos olet käyttänyt, mitä? Millaisia kokemuksia sinulla on niiden käytöstä? "Tota listasin jo tuohon aiempaan, kun siinä ei erikseen sanottu, että piti olla vaan kotimaisia." eikun "Ancestry.com; familysearch.org; Google Books; KB:n digitoidut sanomalehdet; Archive.org
Pääosin antoisia."
16) Oletko voinut korvata sähköisessä muodossa olevalla aineistolla alkuperäisten käyttämisen, vai oletko joutunut käyttämään myös alkuperäisiä? "kyllä, olen käyttänyt ainoastaan sähköistä aineistoa"
17) Tähän voi eritellä tarkemmin edellistä kysymystä. "Digitaalisen aineiston käyttämiseksi olen joutunut turvautumaan paperisiin luetteloihin, mutta en alkuperäiseen aineistoon."
18) Oletko käyttänyt sähköisiä aineistoja, joilla on käyttörajoituksia? "en"
20) Millaisia tiedonhakuja olet tehnyt sähköisten aineistojen käyttöliittymissä? "olen etsinyt tiettyä asiakirjaa/valokuvaa/esinettä tms.; olen etsinyt tietoa tietystä aiheesta; olen selannut tietyn kokoelman sisältöä"
21) Jos olet tehnyt erilaisia tiedonhakuja eri aineistoista, tähän voi eritellä niitä tarkemmin. "jessus, oletteko tosissanne?" eikun ...
22) Kuinka tiedonhaku on onnistunut, onko se ollut helppoa vai vaikeaa? "pääsääntöisesti helppoa"
23) Mitkä seuraavista ovat mielestäsi välttämättömät hakuehdot käyttöliittymissä? "avoin haku kaikista kentistä; kokoelma, arkisto tms. aineistokokonaisuus; vuosiluku (esim. asiakirjan, valokuvan, esineen valmistusaika, ei esim. digitointiaika)"
24) Tähän voi kommentoida tarkemmin välttämättömiä hakuehtoja. "Vuosilukuja pitää voida hakea vuosivälillä!"
25) Mitkä seuraavista ovat mielestäsi välttämättömät sähköisten aineistojen metatiedot? "tekijä (alkuperäisen asiakirjan, esineen, kuvan jne tekijä, ei esim. digitoija); vuosiluku (esim. asiakirjan, valokuvan, esineen valmistusaika, ei esim. digitointiaika)"
26) Tähän voi kommentoida tarkemmin välttämättömiä metatietoja. "Digitoidusta kartasta pitäisi olla haettavana kaikki relevantit paikannimet."
27) Mikä sähköisen aineiston käyttöliittymä on mielestäsi erityisen helppokäyttöinen ja toimiva? Millä perusteella? "Sellainen jossa voi hakea joko täysin yleisesti tai tietyn aineiston kohdalla hyvin tarkasti. Eli tarvittaessa hyvin spesifein arvoin, jotka ovat relevantteja esim. vain tietylle asiakirjatyypille. (Ancestry.com esimerkki palvelusta, joka tarjoaa molemmat)"
28) Mikä sähköisen aineiston käyttöliittymä on mielestäsi erityisen vaikeakäyttöinen ja hankala? Millä perusteella? "Jos ei ole simppeliä hakua ja/tai monipuolista hakua. rajoittaa mahdollisuuksia."
29) Mitkä ovat mielestäsi suurimpia ongelmia nykyisissä käyttöliittymissä? Miten toivoisit niitä parannettavan? "Erilaiset hakulogiikat eri paikoissa."
30) Oletko antanut palautetta sähköisistä aineistoista? Jos olet, millä tavoin olet antanut palautteen? "olen osallistunut asiakastyytyväisyyskyselyyn; olen antanut suullista palautetta muistiorganisaation henkilökunnalle; olen lähettänyt sähköisesti palautetta; olen antanut palautetta muulla tavoin, valittamalla blogissa"
31) Jos olet antanut palautetta, onko siitä mielestäsi ollut hyötyä? Onko palautteeseesi vastattu? "Toisinaan on."
32) Tähän voi eritellä tarkemmin sekä antamaasi palautetta että ehdotuksia siitä, miten haluaisit jatkossa palautetta antaa. "No en kyllä enää jaksa" eikun...
33) Oletko esittänyt toiveita digitoitavien aineistojen valinnasta? "Kyllä"
34) Jos olet esittänyt toiveita digitoitavien aineistojen valinnasta, onko toiveisiisi vastattu? "Ei vielä, kyseessä oli Kansalliskirjaston kysely. Pelasta kirja ei ole muuten tainnut vieläkään digitoida karttoja, joita sponssasin kylmällä käteisellä."
35) Millä kriteereillä muistiorganisaatioiden tulisi valita digitoitavat aineistot? "aineiston käyttömäärien perusteella; asiakkailta tulevien toiveiden perusteella; "
36) Tähän voi eritellä tarkemmin toiveita digitoitavien aineistojen valinnasta."Ihanko totta?" eikun...
37) Miten muistiorganisaatiot voisivat mielestäsi parhaiten ottaa huomioon käyttäjien toiveet digitointeja suunniteltaessa? "ottamalla käyttäjien edustajat mukaan päättämään digitoitavista aineistoista esimerkiksi organisaation työryhmiin"
38) Tähän voi eritellä tarkemmin sitä, miten käyttäjien mielipiteet voidaan parhaiten ottaa huomioon digitoitavia aineistoja valittaessa. "Kuuntelemalla käyttäjiä eikä heitä mukamas edustavan yhdistyksen toiminnanjohtajaa."
40) Oletko tilannut maksullisia sähköisiä jäljenteitä eli digitoittanut tarvitsemaasi aineistoa muistiorganisaatiossa? "Kyllä"
41) Jos olet tilannut maksullisia sähköisiä jäljenteitä, mistä aineistosta? Millaisia kokemuksia sinulla on digitoittamisesta? "Perukirjoista ja valokuvista. OK kokemuksia."
42) Miten muistiorganisaatioiden tulisi tiedottaa uusista sähköisistä aineistoista? "tulisi tiedottaa valmistuneista digitoinneista ja uusista sähköisistä aineistoista siinä vaiheessa kun ne tulevat asiakaskäyttöön; tulisi tiedottaa tulossa/käynnissä olevista digitoinneista; tulisi tiedottaa vuosittain digitoiduista aineistoista; tulisi pitää ajantasaista listaa käynnissä olevista digitoinneista/digitointisuunnitelmaa verkkopalvelussa"
43) Tähän voi eritellä tarkemmin toiveita uusista sähköisistä aineistoista tiedottamisesta "rss-syöte uutuuksiin sopivalla tasolla"
44) Oletko käyttänyt tekstintunnistamismenetelmällä (OCR) digitoituja aineistoja? Mitä aineistoja? Miten olet hyödyntänyt OCR-menetelmää? "Kyllä. Sanomalehtiä ja kirjoja"
45) Vaikuttavatko digitoinnin tekniset ratkaisut omalla kohdallasi aineiston käyttömahdollisuuksiin? "Kyllä: digitoituihin aineistoihin liitettävien metatietojen valinta; digitoinnin tekeminen mustavalkoisena, harmaasävyisenä tai nelivärisenä; digitoinnin tekeminen tekstintunnistamismenetelmällä ; digitoinnin tekeminen mikrofilmiltä tai alkuperäisaineistosta"
46) Tähän voi eritellä tarkemmin digitoinnin teknisten ratkaisujen merkitystä aineiston käytölle. "Jasso" eikun...
47) Millaisia uusia sähköisten aineistojen sovelluksia haluaisit? "Ancestry.com:n sukupuutyyppisiä crowdsourcing-ratkaisuja, joissa tutkijoiden toiminnan seurauksena syntyy uutta tietoa ja mahdollisuuksia löytää sitä."
48) Oletko itse digitoinut aineistoa omaan käyttöösi? "kyllä"
49) Jos olet, kuinka paljon, millaista aineistoa ja kuinka järjestelmällisesti? "Suhteellisen paljon, täysin epäjärjestelmällisesti, valitettavasti."
50) Jos olet, mitä haluaisit tehdä aineistolle, kun et enää tarvitse sitä? "Tulen tarvitsemaan aineistoa myös tulevaisuudessa, joten haluan säilyttää sen yksityisinä muistiinpanoinani"
51) Tähän voi eritellä tarkemmin toiveita tai visioita yksityisten käyttäjien digitoimien aineistojen hyödyntämisestä "joo, mutta kun tähän on mennyt jo tunti" eikun...
52) Oletko käyttänyt sellaisia sähköisiä aineistoja, joissa on mahdollisuus sosiaaliseen metatietoon? Oletko lisännyt tietoja tai jättänyt kommentteja? "Olen, ja olen myös jättänyt lisätietoja tai kommentteja."
53) Jos olet käyttänyt aineistoja, joissa on mahdollisuus sosiaaliseen metatietoon, mitä aineistoja ne ovat olleet? "Amerikkalaista väestötietoa / Ancestry.com"
54) Haluaisitko, että nykyistä useampiin aineistoihin voisi lisätä sosiaalista metatietoa? Millaisiin aineistoihin ja millaista metatietoa? "Kyllä. Kaikkeen tägityyppistä tietoa silläkin uhalla, että systeemi menee tukkoon."
55) Oletko pelannut Kansalliskirjaston Digitalkoiden Myyrä-pelejä tai osallistunut muuhun sähköiseen aineistoon liittyvään talkoistamiseen? "Kyllä"
56) Mitä mieltä olet talkoistamisesta? "Hyvä idea, mutta Myyrä-pelit tyhmiä. Ancestry:n sukupuu parempi esimerkki toimivasta yhteistyömallista."
57) Muita kommentteja liittyen sähköisiin kulttuuriperintöaineistoihin "No ei tosiaankaan tässä vaiheessa. Kiitos kysymästä kuitenkin."
tiistai 14. kesäkuuta 2011
Metatiedoista, indeksoinnista ja hakemistoista
Ollessani SSHY:n ständiavustajana eräs kävijä kysyi neuvoa sivuston käyttöön. Hän näytti ensin, miten oli itse toiminut. Mennyt jäsenpuolelle ja käyttänyt hakulaatikkoa. Eli saanut esiin niitä kirjoja, joissa a) oli hakemisto ja b) kylä/talo oli kirjoitettu niin, että haku siihen osui. Henkilö oli aivan ihmeissään kun näytin, että sivustolla saattoi avata kirjoja kokonaisina ja lukea hakemistoja kokonaisina.Saattaa olla, että digitoitujen kirkonkirjojen myötä suomalaiseenkin sukututkimukseen tulee edelläkuvatun kävijän odottama ja amerikkalaisten palvelujen käyttäjälle tuttu hyppäys suoraan oikealle sivulle. Varsinaisesti sitä en toivo, sillä rippikirjojen kanssa joutuu ennemmin tai myöhemmin hankaluuksiin, jollei niitä hahmota kokonaisuutena. Ikuisestihan tulen muistamaan oman hapuiluni aloittelijana Asikkalassa, jossa kirjoja pidettiin neljässä osassa. Enkä älynnyt lukea etusivuja.
Mutta kokonaiseen kirjaan tarttuessa on aina ollut ilo, jos ensimmäisellä sivulla tai mikrokortin reunassa on ollut viitettä kyläjärjestykseen. Tämän verran tietoa on näköjään tulossa Arkistolaitoksen rippikirjahakemistoihin. Oikealla esimerkkinä valmistuneista pätkä Espoon rippikirjan hakemistoa. (Espoossa enimmäkseen yksinäistaloja, joten kaikki hakemistot eivät tule näyttämään näin simppeleiltä?)
Pahaksi onneksi sukututkijat ovat jo ehtineet tottua parempaan eli SSHY:n vapaaehtoisten tekemiin hakemistoihin. Esimerkki toisesta Espoon rippikirjasta vasemmalla.Lisäksi Arkistolaitoksen ohjeita lukevalle ei mennyt kauaa muistellessa rippikirjoja, joiden sivuista iso osa jäisi luetteloon merkitsemättä. Vilkasta keskustelua virisi SukuForumilla ja SukuHakurissa. Osallistuin ensimmäiseen itsekin, sillä tehdyt ratkaisut ovat minulle(kin) käsittämättömiä. Jos Iso-Britanniassa arkistodokumenteista voidaan poimia nimiä ja syntymäaikoja, niin miksei Suomessa (edes) talonnumeroita? Arkistolaitoksen edustajan viittaus standardiin ei selventänyt asiaa yhtään. Asiakirjatason luokittelu on minun mielessäni eri asia kuin yksittäistä kuvaa selventävä kuvailudata. Mutta olen varmaankin alueella, johon minulla ei ole tarvittavaa osaamista.
Kalliokalasta ja ruokapaketeista
Pari viikkoa sitten vuosi 1918 tuli "vaihteeksi" esille ja äitini serkku muistutti minulle jälleen kerran mummoni sedän S. A. Hohenthal (myöh. Harima) roolista punavankileirin muonituksessa. Asia ei ole suuri salaisuus, sillä se on mainittu jopa hänen muistelmateoksessaan Myötä- ja vastatuulta (1957) erillisessä luvussa Sotavankilaitoksen pääintendenttinä (s. 99-101). Siinä hän kertoo m.m. "Silloin muistin huomattavan suuren kuivakalapartian, jonka olin edellisenä vuonna ostanut Norjasta myydäkseni sen Venäjälle. [...] Vähäisen erän punaiset ehtivät niistä käyttää, mutta nyt tämä kuivakalapartia oli joka tapauksessa erittäin tarpeellinen ja helpotti suuresti tilannetta vankileireillä."
Muistot kultaantuvat ja asioilla on aina vähintään kaksi puolta. Samoista kaloista lienee puhe Tuulikki Pekkalaisen ja Seppo Rustaniuksen kirjassa Punavankileirit. Suomalainen murhenäytelmä 1918 (2007), jossa ruokahuollon yhteydessä todetaan "Ruoka oli usein täysin syötäväksi kelpaamatonta, esimerkiksi kalliokalasta (kuivattu suolassa ollut turska) tehtyä keittoa, josta ei edes ruotoja ja sisälmyksiäkään ollut poistettu." (s. 128-129) Kirjassa ei ole henkilöhakemistoa, selailun perusteella Hohenthal mainitaan vain sivulla 132, jokseenkin pahimmassa mahdollisessa yhteydessä: "Intendenttipäällikkö Hohenthal vaikutti ratkaisevasti pakettikiellon syntymiseen, ja seuraavana päivänä tieto lähetettiin kaikeille leireille."
Jaakko Paavolaisen kirjoista Vankileirit Suomessa 1918 (1971) ja Suomen kansallinen murhenäytelmä. Punainen ja valkoinen terrori ja vankileirit v. 1918 (1974) selviää, että Hohenthal johti Sotavankilaitoksen intendentuuria runsaan kuukauden, 11.5.-29.6.1918. Varhaisemman kirjan sivulla 203 Paavolainen toteaa kalliokalan olleen "eräs vankileirikatastrofin tärkeä osatekijä". Johto ei kiinnittänyt tarpeeksi huomiota kalan oikeaan käsittelyyn ruuanlaitossa.
Omaisten ruokalähetysten kieltämisessä Hohenthalilla oli merkittävä rooli myös Paavolaisen tulkinnassa. Nykyajasta käsin tuntuu epäinhimilliseltä sekä heikon ravinnon tarjoaminen leirin sisällä että ulkoa tulevien lähetysten kieltäminen. Jälkimmäinen olisi ollut puolusteltavissa, jos johto tosissaan luuli, että vangit saivat leireillä tarpeeksi ruokaa. Mutta kun eivät saaneet eikä Paavolaisen mukaan johdonkaan pitänyt olla asiantilasta tietämätön.
Muistot kultaantuvat ja asioilla on aina vähintään kaksi puolta. Samoista kaloista lienee puhe Tuulikki Pekkalaisen ja Seppo Rustaniuksen kirjassa Punavankileirit. Suomalainen murhenäytelmä 1918 (2007), jossa ruokahuollon yhteydessä todetaan "Ruoka oli usein täysin syötäväksi kelpaamatonta, esimerkiksi kalliokalasta (kuivattu suolassa ollut turska) tehtyä keittoa, josta ei edes ruotoja ja sisälmyksiäkään ollut poistettu." (s. 128-129) Kirjassa ei ole henkilöhakemistoa, selailun perusteella Hohenthal mainitaan vain sivulla 132, jokseenkin pahimmassa mahdollisessa yhteydessä: "Intendenttipäällikkö Hohenthal vaikutti ratkaisevasti pakettikiellon syntymiseen, ja seuraavana päivänä tieto lähetettiin kaikeille leireille."
Jaakko Paavolaisen kirjoista Vankileirit Suomessa 1918 (1971) ja Suomen kansallinen murhenäytelmä. Punainen ja valkoinen terrori ja vankileirit v. 1918 (1974) selviää, että Hohenthal johti Sotavankilaitoksen intendentuuria runsaan kuukauden, 11.5.-29.6.1918. Varhaisemman kirjan sivulla 203 Paavolainen toteaa kalliokalan olleen "eräs vankileirikatastrofin tärkeä osatekijä". Johto ei kiinnittänyt tarpeeksi huomiota kalan oikeaan käsittelyyn ruuanlaitossa.
Omaisten ruokalähetysten kieltämisessä Hohenthalilla oli merkittävä rooli myös Paavolaisen tulkinnassa. Nykyajasta käsin tuntuu epäinhimilliseltä sekä heikon ravinnon tarjoaminen leirin sisällä että ulkoa tulevien lähetysten kieltäminen. Jälkimmäinen olisi ollut puolusteltavissa, jos johto tosissaan luuli, että vangit saivat leireillä tarpeeksi ruokaa. Mutta kun eivät saaneet eikä Paavolaisen mukaan johdonkaan pitänyt olla asiantilasta tietämätön.
Sortavala amerikkalaisen silmin 1860-luvun alussa
Amerikkalainen matkakirjoittaja Bayard Taylor, jonka matkasta Lappiin lainasin tänne aikanaan palasen, kuului vuonna 1862 Yhdysvaltojen lähetystöön Pietarissa. Ilmeisesti tässä yhteydessä hän kävi Laatokan risteilyllä, josta kertoi myöhemmässä matkakirjassaan By-ways of Europe (1869). Valamon ohella Taylor rantautui Sortavalaan, josta hän kirjoittaa
Valamo kun tuli mainittua niin alla otos sieltä (Swedish National Heritage Board's photostream, Flickr) 1900-luvun puolelta.
We landed on a broad wooden pier, and entered the town through a crowd which was composed of all these elements. There was to be a fair on the morrow, and from the northern shore of the lake, as well as the wild inland region towards the Saima, the people had collected for trade, gossip, and festivity. Children in ragged garments of hemp, bleached upon their bodies, impudently begged for pocket-money; women in scarlet kerchiefs curiously scrutinized us; peasants carried bundles of freshly mown grass to the horses which were exposed for sale; ladies with Hungarian hats, crushed their crinolines into queer old cabriolets; gentlemen with business faces and an aspect of wealth smoked paper cigars; and numbers of hucksters offered baskets of biscuit and cakes, of a disagreeable yellow color and great apparent toughness. It was a repetition, with slight variations, of a village fair anywhere else, or an election day in America.Taylor jatkaa parin sivun kuvauksella ympäröivästä maaseudusta ja palaa sitten laivan kyytiin. Sortavala ja Valamo olivat Pietarista käsin myös kirjailija Alexandre Dumasin kohteina. Käynnistään kerrottiin sanomalehdessä Wiborg 14.8.1858.
Passing through the roughly paved and somewhat dirty streets, past shops full of primitive hardware, groceries which emitted powerful whiffs of salt fish or new leather, bakeries with crisp padlocks of bread in the windows, drinking-houses plentifully supplied with qvass and vodki, and, finally, the one watch-maker, and the vender of paper, pens, and Finnish almanacs, we reached a broad suburban street, whose substantial houses, with their courts and gardens, hinted at the aristocracy of Serdopol. The inn, with its Swedish sign, was large and comfortable, and a peep into the open windows disclosed as pleasant quarters as a traveller could wish.
Valamo kun tuli mainittua niin alla otos sieltä (Swedish National Heritage Board's photostream, Flickr) 1900-luvun puolelta.
maanantai 13. kesäkuuta 2011
Oikeudenkäytön historiaa
DVD-ostos Tony Robinson's Crime and Punishment osoittautui laadukkaaksi, mutta Englannin oikeusjärjestelmän kehittymistä kuvaavana oli kaukana Suomen meiningistä. Alussa oli sentään jotain tuttua: verikosto ja sen muuttuminen rahakorvauksiksi. Ja valan vannominen. Korvaani tarttui myös saksilaisen ajan oikeudelliseeen yksikköön hundred. Jossain on käsitelty tämän yhteys Satakuntaan - suuntaan tai toiseen - mutta kirjahyllyni ei tarjonnut vastausta.
Innolla sarjassa kuvattiin TV-ruutuun sopivia piinaisia syyttömyyskokeita. Ovat niin karmeita, että suhtaudun skeptisesti käyttöön. Englannissa voi kyllä olla tarpeeksi aikaisia oikeudenistuntokuvauksia, että olisivat todistettavasti olleet käytössä. Mutta laitettiinko Suomessa noitia vesikokeeseen, kuten usein on kerrottu? Ainakaan nopea vilaisu kirjahyllystäni löytyvään kirjaan Synnin palkka on kuolema. Suomalaiset noidat ja noitavainot 1500- ja 1600-luvulla ei moisesta kerro.
Kirjahyllyssäni on myös Heikki Ylikankaan Aikansa rikos - historiallisen kehityksen valaisijana. Oli jäänyt lukemattomaan tilaan ennen tämän vuoden pääsiäislomaa, jolloin siihen vihdoin älysin tarttua. Ylikangas kirjoittaa juuri siitä, mitä otsikko sanoo. Hän on on monisanaisesti avannut oikeusjuttuja ja tarjoaa ennen kaikkea 1600-luvun elämään mielenkiintoisen katsauksen.
Ylikangas oli myös tehnyt johtopäätöksiä, jotka osin olivat aiemmin luetuista tuttuja ja osin minulle uudempia. Kirjaan on syytä palata, kunhan pääsen takaisin 1600-luvulle. Jolloin pitäisi lukea vihdoin läpi myös Ilkka Mäntylän Ja yhteinen rahvas todisti. (Herää kysymys, miksi 1600-luvun tuomiokirjat ovat kiinnostavampia kuin 1700-luvun? tai 1800-luvun? Ehkäpä taloudellisen ilmaisunsa johdosta?)
Innolla sarjassa kuvattiin TV-ruutuun sopivia piinaisia syyttömyyskokeita. Ovat niin karmeita, että suhtaudun skeptisesti käyttöön. Englannissa voi kyllä olla tarpeeksi aikaisia oikeudenistuntokuvauksia, että olisivat todistettavasti olleet käytössä. Mutta laitettiinko Suomessa noitia vesikokeeseen, kuten usein on kerrottu? Ainakaan nopea vilaisu kirjahyllystäni löytyvään kirjaan Synnin palkka on kuolema. Suomalaiset noidat ja noitavainot 1500- ja 1600-luvulla ei moisesta kerro.
Kirjahyllyssäni on myös Heikki Ylikankaan Aikansa rikos - historiallisen kehityksen valaisijana. Oli jäänyt lukemattomaan tilaan ennen tämän vuoden pääsiäislomaa, jolloin siihen vihdoin älysin tarttua. Ylikangas kirjoittaa juuri siitä, mitä otsikko sanoo. Hän on on monisanaisesti avannut oikeusjuttuja ja tarjoaa ennen kaikkea 1600-luvun elämään mielenkiintoisen katsauksen.
Ylikangas oli myös tehnyt johtopäätöksiä, jotka osin olivat aiemmin luetuista tuttuja ja osin minulle uudempia. Kirjaan on syytä palata, kunhan pääsen takaisin 1600-luvulle. Jolloin pitäisi lukea vihdoin läpi myös Ilkka Mäntylän Ja yhteinen rahvas todisti. (Herää kysymys, miksi 1600-luvun tuomiokirjat ovat kiinnostavampia kuin 1700-luvun? tai 1800-luvun? Ehkäpä taloudellisen ilmaisunsa johdosta?)
sunnuntai 12. kesäkuuta 2011
Löydettyä
Kungliga Bibliotekin Vardagstryck esitteli minulle uuden pienoispainatteen: sorgbrev. Ei näytä ruumissaarnalta eikä hautajaispainatteelta. Vastaavia on kirjaston kokoelmissa vuosilta 1750-1940 noin 35 000. Luetteloimatta, tietenkin.
Georg Haggrén raportoi Mankbystä: Työmaa on pystytetty ja Odotukset korkealla. Seilin arkeologiassa päästy talven ensimyräkästä kesän ensihelteisiin. Ilari Aalto päivitti puolestaan tilannetta Turun tuomiokirkonpuiston kaivauksilta ja ystävällisesti linkitti omaan matkakertomukseeni samaiselta paikalta.
Kari Rydman kirjoitti viehättävästi tanssikoulusta paljastaen ihmismuistin erikoisuuksia. Hän kommentoi myös yhtä lempielokuvaani, Juurakon Huldaa.
Treasure islandin Olenko muuten ainoa joka on pannut merkille, kuinka paljon meidän yhteiskunnassa puhutaan ja käsitellään Suomen sotia Neuvostoliittoa vastaan? Vastaan: "et".
Helsingin Sanomien jatkosota-aiheinen teksti Kuukausiliitteessä ja testi verkkosivuilla oli inspiroinut J. Vahetta ja Aaro Saharia. Kansallisarkiston sivuille tallennettu 20 kohtaloa jatkosodasta.
Blogin Soulfoods&moods kirjoittaja oli suurella (henkilökohtaisella) mielenkiinnolla lukenut Lars Westerlundin toimittamaa Saksalaisten ja neuvostosotilaiden lapset Suomessa, Norjassa, Tanskassa, Itävallassa, Puolassa ja Itä-Karjalassa- artikkelisarjaa. "Kuten olen jo aiemmin blogannut, isäni äidillä oli suhde neuvostosotavangin kanssa jatkosodan aikana. Suhteesta syntyi lapsi, isäni." (Samassa blogissa myös suhteesta Savoon ja rieskaan.)
Viaporin tutkimusprojektin blogissa Juha-Matti Granqvist selvensi J. E. O. Screenin taustaa. Nyt ymmärrän, miksi kaikki kirjansa ovat englanniksi.
Blogin Hätäpäiden kalinaa kirjoittaja haluaa palata keskiaikaan: "Kaari Utrion kirjasta Kalevan tyttäret saa sellaisen käsityksen, että ihmiset olivat keskiajalla enemmän tai vähemmän vapaita sieluja ja ilmeisesti myös jatkuvasti pienessä kännissä. Mikäs sen mukavampaa? "
Konservatiiviseksi julistautuvassa blogissa Palaneen käryä on toukokuussa kirjoitettu tekstit Snellmanin päiväksi, Eerikki-kuninkaan muistopäiväksi sekä Jeanne d'Arcin päiväksi.
Timo Hännikäinen oli lukenut Mikko Ylikankaan kirjan Unileipää, kuolonvettä, spiidiä: Huumeet Suomessa 1800-1950. Sekalaisessa propagandassa oli arvioitu Pekka Railon kirjaa Valkoisten vankina. Kirjavinkeissä arvioitiin Tapani Baggen välirauhan aikaan sijoitettu dekkari Sininen aave. Jaana Täällä toisen tähden alla oli lukenut Maarit Leskelä-Kärjen väitöskirjan Kirjoittaen maailmassa. Krohnin sisaret ja kirjallinen Elämä ja Sirpa Kähkösen Vihan ja rakkauden liekit. Kohtalona 30-luvun Suomi. Aino-Maria Savolainen Elisabeth Ahon Sisaren.
Anna kokee historian rauhoittavaksi ja lohdulliseksi
Valtiotieteellisen opiskelija Toffe kertoo yliopistotason historian opetuksesta Venäjällä
Historiallisessa tiedekunnassa tuntuu olevan vallalla hieman eri paradigma kuin lännessä. Natsien mollaaminen ja puna-armeijan voitosta riemuitseminen voi mennä läpi hassutteluna, mutta kummallista on, että sen esittäjänä on nimenomaan historiallinen tiedekunta. Pyrkimys objektiiviseen historiantutkimukseen ja tiedekunnan uskottavuus heitettiin minun silmissäni kerralla romukoppaan.Marko Leppäsen pitkän retkiselosteen keskivaiheilla kuvia karsikkopuista.
Juuso Hyvärinen toteaa tekstinsä lopussa
Topelius oli historian professori ja hänen aikanaan historia oli tarinoiden keräämistä ja niiden kertomista. Harrastelijaa vähän huolestuttaa, mitä mikrohistoria ja muu tarinoiden tuominen jälleen keskiöön tekee aikanaan työllä ja vaivalla rakennetulle historiatieteelle.Kirjavassa kammarissa oli käsitelty muistelma- ja elämäkertakirjallisuutta Aila Meriluodon ympäriltä: Meriluoto-maanantai osa 1: Meriluoto, Märta ja taiteilijaliitot, Meriluoto-maanantai osa 2 ja arvontavoittaja , Meriluoto-maanantai osa 3: Tältä kohtaa , Meriluoto-maanantai osa 4: Lasinkirkas, hullunrohkea - ja runojakin.
Jori, jonka blogi on nimeltään Kaiken voi lukea!, oli esitellyt Jari Tervon Ohranan, Jouko Halmeskosken Orjamarkkinat, Santeri Alkion Puukkojunkkarit sekä Antti Tuurin kirjan Suuri asejuna Pietarista.
Maailmalle kadonneet perilliset
Vuoden 1770 paikkeilla lähti Uudestakaupungista maailmalle Hendrich Walin. Kun hänen isänsä, porvari Hendrich Walin kuoli 30.7.1788 oli perinnönjaon suorittamiseksi saatava selko pojan kohtalosta. Siksi julkaistiin yllä oleva ilmoitus sanomalehdessä Posttidningar 2.2.1789.Haudattujen luettelosta näkyy, että Henric oli kuollessaan 69-vuotias. Toivorikkaasti avasin rippikirjan 1785-92 loppupuolelta, mutta henkilöhakemistojen sijaan sieltä löytyi rippikoulun oppilaslistoja. Kivoja nekin, mutta... Walinin etsiminen 182:lta rippikirjan sivulta hakuammuntana...
Hypätään mielummin Pyhtäälle. Puolikas rustholli Pyhtään Ruotsinkylässä oli kuulunut Abraham Barckille. Hän kuoli ja perinnönjakoon tarvittiin poikaa Abraham, jonka viimeiseksi tiedettiin olleen husaarien majoitusmestari Stralsundissa. Tämän vuoksi julkaistiin sanomalehdessä Posttidningar 30.8.1773 alla oleva ilmoitus. Jollei Abraham nuorempi ilmoittaisi olemassa olostaan vuoden kuluessa, rustholli siirtyisi Alexander-veljelle.
Ruotsinkylän Barckit ovat Juhani Pesun tutkimuskohde. Vanhasta SukuForumin ketjusta selviää, ettäKymin kihlakunnan henkikirjoittajana ajalla 1744-1760 ja kruununvoutina vv. 1760-1768 toiminut toiminut Johan Barck muutti v. 1763 tienoilla Elimäen Peippolan kartanosta Ruotsinpyhtään Ruotsinkylän Pappila-rustholliin, jonka hänen serkkunsa Abraham Johansson Barck oli saanut lunastaa everstiluutnantti Alexander Modelinin testamentin mukaisesti tämän kuoltua lapsettomana 31.8.1754 Peippolassa. ... Abraham Johansson Barck, Padasjoen pitäjänkirjurin Johan Barckin ja Katarina Alftanan poika, osti omakseen rusthollin kaikki augmentit (Nybondas, Eerikkilä ja Pesu) 21.8.1760.Verkosta löytyy taulu, jossa Abrahamilla on lehti-ilmoituksen mukainen poika Aleksander, mutta Abraham ei ole listaan päätynyt. On varmaankin mukana Juhani Pesun Pappila-opuksessa, josta hän vuonna 2005 Suku-listalla kertoi
Pappila-opus valmistui täällä Riadissa sadan kappaleen eränä, jota olen jakanut lahjana sukulaisilleni ja kirjan valmistumiseen myötävaikuttaneille henkilöille Suomessa. Menekki on ollut niin hyvä, että ainoastaan muutama printatulla omisteella varustettu on vielä jäljellä ja toimittamatta.