tiistai 14. kesäkuuta 2011

Sortavala amerikkalaisen silmin 1860-luvun alussa

Amerikkalainen matkakirjoittaja Bayard Taylor, jonka matkasta Lappiin lainasin tänne aikanaan palasen, kuului vuonna 1862 Yhdysvaltojen lähetystöön Pietarissa. Ilmeisesti tässä yhteydessä hän kävi Laatokan risteilyllä, josta kertoi myöhemmässä matkakirjassaan By-ways of Europe (1869). Valamon ohella Taylor rantautui Sortavalaan, josta hän kirjoittaa
We landed on a broad wooden pier, and entered the town through a crowd which was composed of all these elements. There was to be a fair on the morrow, and from the northern shore of the lake, as well as the wild inland region towards the Saima, the people had collected for trade, gossip, and festivity. Children in ragged garments of hemp, bleached upon their bodies, impudently begged for pocket-money; women in scarlet kerchiefs curiously scrutinized us; peasants carried bundles of freshly mown grass to the horses which were exposed for sale; ladies with Hungarian hats, crushed their crinolines into queer old cabriolets; gentlemen with business faces and an aspect of wealth smoked paper cigars; and numbers of hucksters offered baskets of biscuit and cakes, of a disagreeable yellow color and great apparent toughness. It was a repetition, with slight variations, of a village fair anywhere else, or an election day in America.

Passing through the roughly paved and somewhat dirty streets, past shops full of primitive hardware, groceries which emitted powerful whiffs of salt fish or new leather, bakeries with crisp padlocks of bread in the windows, drinking-houses plentifully supplied with qvass and vodki, and, finally, the one watch-maker, and the vender of paper, pens, and Finnish almanacs, we reached a broad suburban street, whose substantial houses, with their courts and gardens, hinted at the aristocracy of Serdopol. The inn, with its Swedish sign, was large and comfortable, and a peep into the open windows disclosed as pleasant quarters as a traveller could wish.
Taylor jatkaa parin sivun kuvauksella ympäröivästä maaseudusta ja palaa sitten laivan kyytiin. Sortavala ja Valamo olivat Pietarista käsin myös kirjailija Alexandre Dumasin kohteina. Käynnistään kerrottiin sanomalehdessä Wiborg 14.8.1858.

Valamo kun tuli mainittua niin alla otos sieltä (Swedish National Heritage Board's photostream, Flickr) 1900-luvun puolelta.

2 kommenttia:

  1. Hei - tämäpä oli mukava löytö! Minulla on facebookissa sivusto nimeltä Suomalainen Sortavala -opas. Mukava saada uusia ideoita sinne kirjoitettavaksi. Ulkomaalaisten näkemys Sortavalasta! Hyvää joulua!

    VastaaPoista
  2. No, näitä löytyy verkosta kyllä lisää. Vaikka hollanniksikin:
    "De trein bracht ons naar Sortavala, eene stad die op 't eerste gezicht niet aanlokkelijk scheen en ook in werkelijkheid niet anders is dan een kleine, vervelende provinciestad, aan een groot meer, het Ladoga-meer. In verband met het vervolg van onze reis moesten we den geheelen Zaterdag daar doorbrengen. Van geen enkele finsche stad, behalve Helsingfors, heb ik een indruk van levendigheid gekregen, maar Sortavala was het ergst van alle. In de hoofdstraat was niemand te zien en de verlatenheid kwam nog sterker uit doordat de straat, evenals alle finsche en russische straten, buitengewoon breed is. De huizen zijn in de breedte gebouwd en meestal maar van één verdieping, de voordeur is niet te zien, zij ligt achter de houten schutting, die den tuin omgeeft en waar men door een overdekt hek binnenkomt. Aan alles merkt men, dat de Finnen in huis leven, waarvan waarschijnlijk de lange winters de naaste oorzaak zijn. Maar hoe vervelend Sortavala ook is, het heeft een museum van finsche kunstnijverheid, dat zeer de moeite waard is, gezien te worden en een schoolgebouw zoo groot en goed ingericht, dat menige stad bij ons er een voorbeeld aan zou kunnen nemen. "

    VastaaPoista