Samalla kuin Atte Landgrénin kirjottaminen sanomalehtiin tyrehtyi (tai hävisi näkymättömiin), hänen elämänsä näyttää siirtyneen uusille raiteille. Wiipurin Sanomat uutisoi 08.09.1898:
Suuri veijari. Toissa päivänä saapui Uudenkirkon Sykelän kylään Matti Gillströmin tilalle eräs mies, joka sanoi olevansa apulaisena Viipurin läänin agronoomilla. Mies kertoi että suot Uudellakirkolla uhkuvat kylmää ja pilaavat siten ilmanalan ItäSuomessa, jonka tähden hallitus on päättänyt antaa tilallisille 2,000 à 10,000 mkan suuruisia suonviljelyslainoja sekä yhdelle tilalle Uudellakirkolla 10,000 ilman takaisinmaksuvelvollisuutta, ehdolla että rahat käytetään suonviljelykseen, joka kelpaa malliksi koko seudulle.
Tämän johdosta päätti Matti Gillström tuon "maanviljelysinsinöörin" neuvon mukaan hakee valtiolta 10,000 markkaa viimeksimainituilla ehdoilla ja antoi "insinöörille", joka ilmoitti nimekseen Aukusti Eemili Aleksanteri Landgren, valtakirjan sekä 5 ruplaa rahaa.
Landgren poistui sitten talolta, mutta eilen sai Matti Gillström häneltä kirjeen, jossa sanottiin että 30 mk. tarvitaan entisten lisäksi, jos mieli saada asia lopulliseen päätökseen. Rahat olisivat lähetettävät Viipurin asemalle. Nyt rupesi Gillström epäilemään asiaa ja läksi tänne. Puhuteltuaan lääninagronoomia y. m. tuli hän vakuutetuksi siitä, että mies oli suuri veijari, joka olisi saatava kiinni. Ja onni olikin hänelle myötäinen, sillä raastuvantorin varrella tuli Landgren häntä vastaan. Vedettyään miehen lujille pakeni tämä raastuvan torin yli, vaan Gillström ajoi ajurilla perästä ja sähkötehtaan tontilla saatiin mies kiinni. Hän odottaa poliisivankilassa tutkintoa.
Tuomiosta ei löytynyt uutista, mutta viimeistään vuoden vaihduttua Atte Landgrén oli takaisin pohjoisessa, sillä Perä-Pohjolaisessa kirjoitettiin 09.03.1899:
Erehtyi vuokraajan suhteen. viime vuoden lokakuussa vuokrasi kirjuri A. Emil Landgren Rovaniemen Saarenkylästä talolliselta Mikko Alasuutarilta talon muka kauppapaikaksi, sanoen jo ostaneensa kauppatavaroita 6,000 markan edestä. Kauppaa hän ei kuitenkaan ruvennut pitämään, vaan sen sijaan tansseja. Tuota ei talon omistaja suvainnut, vaan kieksi moisen liikkeen. Mutta kun ei talon vuokraaja luopunut ammatistaan, niin talon omistaja turvautui valituskirjalla läänin kuvernööriin. Vuokraaja antoi vaaditun selityksen, vaan talon omistaja ei hellittänyt, tietäen olevansa oikeassa. Nyt t. k. 1 p:nä sai vuokraaja poliisilta käskyn muuttaa talosta viipymättä pois kuvernöörin häätöpäätöksen perusteella, koska hän pitää tansseja ja sopimatonta elämää.