Vuonna 1907 Atte Landgrén oli jälleen Ruotsissa. Petkutuksensa keskittyivät aiemmin väliin jääneeseen Skooneen, mutta hän jäi kiinni ja tuomittiin lokakuussa viiden kuukauden vankeuteen.[1] Mahdollisesti palautusmatkalla Tukholman poliisilaitos valokuvasi Landgrénin. Tai sitten hän ehti kaupunkiin muissa asioissa vuonna 1908.
Seikkailija matkalla.
Viime kuun 26 p. saapui muutamaan Laurilan aseman lähellä olevaan torppaan Kemin maaseurakunnassa muuan mieshenkilö pyytämään niin sanottua pitkää kyytiä aina Rovaniemen kirkolle saakka. Mies ilmoitti olevansa valtion asioilla tai että hänet oli lähetetty jakamaan valtion hankkimia karjanrehuja hätärehuksi sen puutteessa oleville Pohjois-Suomessa ja että hänellä on tätä tarkoitusta varten 23 vaunullista tavaraa rautatiellä. Kun varsinkin ylimaassa on valitettu karjan rehusta kärsittävän puutetta, tahtoi tämä valtion luottamusmies matkustaa Rovaniemelle hankkimaan tietoja rehun tarvitsijoista. Torpassa tietysti tahdottiin auttaa tällaisilla asioilla liikkuvaa henkilöä eteenpäin arvattavasti siinä toivossa, että torpan hevonenkin, vietyään rehun jakajan Rovaniemelle, saisi jonkun hivenen valtion hankkimia ja lähettämiä rehuvaroja pureksiakseen.
Rehun jakaja olisi maksanut kyytipalkan Rovaniemelle asti jo etukäteen, mutta kun hänen rahansa kuuluivat olevan suuria seteleitä, jommoisia torpassa ei oltu ennen nähtykään, niin sovittiin, että kyytipalkka suoritetaan perillä. Vaikka herran setelit olivatkin hyvin suuria, kuten hän selitti, niin toivottiin, että Rovaniemellä sentään joku niistä saadaan hienoksi, varsinkin kun paikkakunnalle on perustettu toinenkin pankki. Ellei yhden pankin myntti riitä setelin vaihtamiseen pieniksi, niin lainatkoot toisesta, tuumittiin matkalle lähtiessä.
Torpan poika näet pantiin valtion lähettiä kyytiin ja kun poikettiin ensimäiseen kievariin matkan varrella, kertoi matkustaja siellä saman jutun kuin Laurilan torpassakin. Kievarissa tilasi kyydittävä ruokaa ja juomaa ja kun ruokavarat sattuivat olemaan herran mieleisiä, tilasi hän talosta eväitäkin matkaa varten. Niitä tietysti näin tärkeälle henkiiölle auliisti annettiin, vaan maksu pienen rahan puutteessa jäi paluumatkalla suoritettavaksi. Saipa valtion lähetti vielä kievarista rekivällyt ja huopatossut jatkaansa lainaksi.
Edemmäksi ehdittyä alkoi kyytimiestä kuitenkin oudostuttaa, kun kyydittävä toisissa kievareissa matkan varrella oli talonväelle selittänyt matkustavansa Lapinmaahan hoitamaan tuomarin virkaa, sillä vakituinen tuomari on matkoilla. Lähellä Rovaniemen kirkonkylää selitti kyydittävä, ettei hänen arvoisensa mies kehtaa päiväseen aikaan kirkonkylään saapua tossut jalassa ja arkipuvussa, jonka vuoksi ehdotti, että poikettaisiin erääseen torppaan, joka on tunnettu luvattomasta viinakaupastaan. Täällä lainasi hän kyyditsijältään 5 markkaa viinan ostoon.
Illan tultua jatkettiin matkaa Sukulan torppaan, jossa tämä valtion virkailijana matkaileva ryypiskeli viinojaan erään miehen kanssa ja lähetti kyytipoikansa pikku ostoksille. Muun muassa ostatti hän vekselilanketin. Kyytipojan ostoksilta palattua alkoi kyydittävä pyytää kyyditsijää lähtemään kyytiin aina Kittilään asti näytellen 8,000 markan vekseliä, jolla herra selitti nostavansa rahat Kittilän pankista. Mutta kuinka olikaan, viekotteli kyydittävä kyytipoikansa uudelleen poistumaan asioille, jolla aikaa herra katosi torpasta. Tossut ja rekivällyt hän kumminkin oli jättänyt rekeen.
Mistään tästä ei ole merkkiä ilmoituksessa, jolla Landgrénista tuli Vallinhovi.[4]Mitään kyytipalkkaa ei kyytipoika saanut, jonka takia hän häätyi asiasta ilmoittamaan Rovaniemen poliisille. Silloin selvisi, että tämä rehujen jakajana matkaileva valtion lähetti onkin seikkailuistaan surullisen kuuluisa Atte Landgren Kittilästä. Hän joutui, kuten tunnettu, viime syksynä kiinni petkutuksistaan Etelä-Ruotsissa ja oli tältä seikkailuretkeltään paluumatkalla Kittilään. Saadakseen vapaan kyydin Rovaniemelle, oli hän uskotellut olevansa valtion lähetti. Laurilan torpparille täten kumminkin tuli melkoinen vahinko. [2]
 |
| SWL 7.7.1908 |
[1] Jämtlandsposten 18.10.1907
[2] Perä-Pohjolainen 03.03.1908
[3] Stockholms stadsarkiv. Stockholmspolisens signalementsfotografier 1869-1920. August Emil Alexander Landgren. (Bild 13031 i databasen)
[4] Suomen Wirallinen Lehti 7.7.1908
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti