Ehkä elokuun 1904 tiedotuspurske ajoi A. E. A. Landgrénin jälleen Ruotsiin, mutta häntä ei oltu sielläkään unohdettu. Monista käyttämistään nimistä (Hertzén, Gustafsson, Walinder ja Sjöström) huolimatta hänet etsintäkuulutettiin tekemiensä petkutusyritysten takia toukokuussa 1905 omalla nimellään. Hänet kuvattiin 167 cm pitkäksi, hiuksensa tuhkan värisiksi, silmänsä pieniksi ja sinisiksi, nenänsä suoraksi ja suureksi, ihonsa ruskeaksi. Päällään oli tumma puku ja huonot kengät.[1]
Alkuvuodesta 1906, vuosikymmenen tauon jälkeen, sanomalehdestä löytyy Atte Landgrénin tarinoita.[2] Tästä ei kuitenkaan muodostu käännettä elämäänsä, sillä loppuvuodesta sama sanomalehti kertoo:
Vanha veijari taasen liikkeellä. Pajalasta on telefoneerattu Haaparannan lehdelle. T. k. 6 pnä tapasi metsänhoitaja Bergman Lovikan kestikievarissa erään pitkällä kyydillä matkustavan miehen, joka sanoi olevansa metsänhoitaja Lundgren Kittilästä osakeyhtiö Enhörningin palveluksessa. Hän oli ilman rahoja ja oli saanut kaikkialla lainoja y. m. kun sanoi saavansa Gellivaarassa 20,000 kr. Matkaansa jatkoi hän Gellivaaraan päin.
Jälestäpäin on tullut ilmi, että tämä metsänhoitaja on vanha käräjäkirjuri Landgren Kittilästä, joka joku vuosi sitten matkusteli m. m. Nikkalassa von Herzenin nimellä petkuttaen ihmisiä. Olisi syytä ihmisten olla varuillaan. [3]
Uutinen ei ehkä kuitenkaan ollut täysin totta, sillä Landgren lähetti siihen vastineen.
Pohjois-Suomen toimitukselle. Koska niinkin arvossa pidetty lehti, kun Pohjois-Suomi on ottanut palstoillensa Haaparannan lehdestä otsakkeella "Vanha veijari" olleen, minua kohtaan kohdistetun valheellisen kyhäyksen, pyydän kunnioittaen saada puolustuksekseni esittää seuraavaa
1:ksi. En koskaan ole käyttänyt nimeä Lundgren enkä sanonut itseni "metsänhoitajaksi".
2:ksi. Silloin kun minua kohtasi Jägmästar Bergman, en vielä ollut rahan puutteessa, vaan kyllä myöhemmin.
3:ksi. En myöskään koskaan ole sanonut saavani Eellivaarassa rahoja, vaan että, jos onnistun asioissa, sen olen lopullisesti saapa.
Von Hertzen'in nimellä olen kyllä kerran vienyt matkani Sangin kestikievarin tyttären Suomeen, vaan en koskaan muuta petosta tehnyt.
A. Emil Landgren [4]
Ehkä vuoden 1906 lopulla syntyi 16-sivuisena kirjasena seuraavana vuonna julkaistu "Julafton. Ett minne åt min älskade syster Otti Julen 1906".
[1] Ljusdals Tidning 12.5.1905, Stockholmsbladet Nya dagligt Allehanda 14.5.1905
[2] Pikku Hilda. Pohjois-Suomi 23.02.1906
Katokuvaus Lapista. Pohjois-Suomi 16.03.1906 & 19.03.1906
Inkilän Pekka. Pohjois-Suomi 28.03.1906
[3] Pohjois-Suomi 12.11.1906
[4] Pohjois-Suomi 28.11.1906
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti