Atte Landgrén matkusti Ruotsissa vuonna 1902

Sanomalehtiuutisoinnin perusteella Atte Landgrén istui vankilassa vuoden 1900 lopulle. Tieto siitä, milloin, miksi ja miten hän siirtyi Ruotsin puolelle, perustuu hänen omaan todistukseensa viranomaisille ruotsalaisten sanomalehtien välittämänä. Eli ei ole täysin luotettava. Kuulusteluissa Atte Landgrén väitti suorittaneensa ylioppilastutkinnon vuonna 1884, mikä ei pidä ainakaan Ylioppilasmatrikkelin perusteella paikkaansa, palvelleensa rautateillä, mistä ei ole todisteita, olleensa kuusi vuotta armeijassa ja sitten tuomarin kirjuri Lapissa. Lisäksi hän väitti olevansa leski, mikä ei pitänyt paikkaansa.

Todennäköisesti Landgrén oli talousvaikeuksissa jo vuoden 1902 alussa, sillä toukukuussa julkaistiin kutsu hänen ja vaimonsa konkurssipesän velkojille, joten syynä rajan ylitykseem on voinut olla silkka velkojen pakoilu ja mahdollisuuksien haku, mihin sopii kuulustelujen kertomus metsäkaupoista tai -keinottelusta.

Myös kreivittären riiaus tarjoaa mahdollisuuksia, mutta tämä tarina kuullostaa melko uskomattomalta. Atte Landgrén oli mukamas vuonna 1900 lukenut Nya Dagligt Allehandasta avioliittoon tähtäävän kontakti-ilmoituksen ja edelleen naimisissa olevana vastannut siihen. Syntyi kirjeenvaihto, jonka toinen osapuoli oli 37-vuotias kreivitär Halmstadista. Kirjeenvaihdon perusteella kreivitär kutsui Landgrénin Ruotsiin ja hän lähti tapaamispaikaksi sovittuun Bodenin pitäjään, joka on viitisenkymmentä kilometriä Haaparannasta länteen.

Landgrén saapui sovittuun aikaan paikalle, mutta kreivittärelle oli tullut este, joten hän oli lähettänyt Landgrénille 150 kruunun postiosoituksen, jolla tämän piti matkustaa Halmstadiin eli aivan toiselle puolelle Ruotsia. Sinne päästyään Landgrén majoittui hotelliin ja alkoi seurustella kreivittären ja tämän isän sekä sisaren kanssa. Toisena päivänä esittelivät Landgrénin tuttavalleen kihlakunnantuomarina, sillä tämä oli tulkintansa kirjeistä, joissa Landgrén oli selittänyt olevansa tuomarin apulainen. Landgrén oli mukamas itse tunnustanut väärinkäsityksen. Kreivittären perhe varmisti kuitenkin sähkeitse Suomesta, ettei Landgrén todellakaan ollut tuomari ja tämän jälkeen ovet sulkeutuivat edestään.

Tässä vaiheessa Landgrénilla oli taskussaan 35 äyriä ja hotellivelkaa 15 kruunua, jota vastaan hän joutui jättämään tavaransa pantiksi. Hän lähti kävelemään kohti kotiaan. Ensimmäinen petkutuksensa, joka käsiteltiin oikeudessa, tapahtui Adelövin pitäjässä Smoolannissa, jossa Landgrén esiintyi ojitusyrityksen nimissä. 

Sitten hän jakoi matkaansa pohjoiseen petkuttaen rahaa, vaatteita majoitusta ja kyytejä vaihtaen nimeä ja tarinoita. Usein hän esiintyi maanmittarina ja tarjoutui hankkimaan edullista maanparannuslainaa, aivan kuten muutama vuosi aiemmin Viipurin ympäristössä. Sanomalehdissä uutiset hänestä otsikoitiinkin sitten "Den falske lantmätaren".

Huhtikuun 8. päivänä Landgrén oli Kilan pitäjässä Upplannissa ja tarjoutui 25 kruunua vastaan järjestämään kruununtilan oston verotusarvolla. Tähän ei tartuttu, mutta hänet majoitettiin syötettiin ja kuljetettiin seuraavana päivänä Björkvikiin. Tukholman kautta koukattuaan, hänet vangittiin Vendelin pitäjässä Upplannin pohjoisosassa. 

Landgrénin tekojen selvittely aloitettiin Uppsalassa, jossa hän istui tutkintavankeudessa sellivankilassa. Oikeuskäsittely jatkui Tukholmassa ja Nyköpingissä, jonka lääninvankilassa Landgrén oli kesäkuussa. Viiimeinen tuomio annettiin elokuun puolivälissä Norra Vedbon kihlakunnanoikeudessa: 10 eri petkutuksesta yhteensä 10 kuukauden vankeus. Tämä noteerattiin lyhyesti myös Suomen sanomalehdissä.

Lähteet: Louhi 22.05.1902, Upsala nya tidning 25.4.1902, Södermanlands läns tidning 20.5.1902, Södermanlands nyheter 16.6.1902, Södermanlands läns tidning 16.6.1902, Smålands Allehanda 16.8.1902, Louhi 06.12.1902, Örnsköldsviksposten 18.8.1903