Oulun Wiikko-Sanomia ilmoitti 28.2.1829, että "Commissionin Maanmittari Jeremias Lagerberg, kuoli Limingan Pitäjääsä ja Kennilän Malla, 21 p. Helme-kuusa 1829; 61:sellä wuodella ijäsänsä". Häntä jäivät kaipaamaan vaimonsa Johanna Lovisa, joka eli vielä 7 vuotta. Hänestä ja tyttäristään säilynyttä muistitietoa jakoi nimimerkki E. R. Suomen naisessa 9/1923:
Noin 60 vuotta taaksepäin asui Limingassa, Ketunmaan kylässä, omassa kartanossaan, komisionimaanmittari Jeremias Lagerberg vainajan 5 tytärtä: Greta, Sofia, Johanna Elisabet, Katariina Charlotta, Anna Magdaleena ja Brita Helena. Maanmittari Lagerbergin kuoltua jäi perhe suureen köyhyyteen. 300 markan eläke ei riittänyt leskelle ja viidelle ala-ikäiselle lapselle. Mutta äiti ei ollut neuvoton. Hän alkoi itse opetella ja opetti tyttöjään kutomaan useampiniitisiä — 8- ja 12-niitisiä, jopa 16-niitisiäkin — kankaita. Niin moniniitiset olivat siihen aikaan harvinaisia. Kun lähiseudun tyttäret tulivat naimisiin , kudottivat he heillä pöytäliinansa. Myös kaupanhuiveja he kutoivat. Kolmet tuolit olivat aina käytännössä. Tämän kirjoittaja on monesti lapsena seisonut salin ovenpielessä ja huvikseen, katsellut, kuinka nopeasti sukkulainen lensi kankaan reunasta toiseen.
Äitinsä kuoleman, perästä jatkoivat tyttäret kutomistansa, sillä siilien aikaan ei ollut virkamiestenkään tyttärillä varaa valita useampia elämänuria.
Työt oli perheessä niin järjestetty, että Greta Sofia, Sjana ja Helena aina kutoivat. Lotta piti talouden mallikelpoisessa kunnossa ja Anetti kantoi puut ja vedet sekä hoiti erinomaisesti talon ainoan lehmän, Perjakan.
Sanotaan: »Elävät yhdessä kuin linnunpojat.» Mutta linnunpojatkin erkanevat aikaisiksi tullessaan toisistaan. Tämän sisarusperheen eroitti ainoastaan kuolema. Ei yksikään heistä mennyt naimisiin . Kun rouva Lagerberg oli kuolinvuoteellaan murehtinut Anna Magdalenaa (Anettia), jolla oli huonommat luonnonlahjat kuin toisilla, oli nuorin, Helena sanonut: »Jos minulla on leipä, niin annan Anetille siitä toisen puolen.» Ja tämän lupauksensa hän pitikin.
Ruotsinkieli oli perheen kotikielenä, niinkuin säätyläisperheissä siihen aikaan- Heidän äitinsä oli kotoisin Euotsista. Mutta vaikka mamsellit keskenään puhuivat ruotsinkieltä, niin puhetta ja ystävyyttä riitti suomeapuhuville nuorille ja vanhoille, rikkaille ja köyhille. Hupaista oli lapsena päästä asialle Lagerbergille. Juostiin vähän matkaa kujaa, läpi Mäkelän torpan kartanon, vähän matkaa pellonpientaretta ja sitte Lagerbergin kaivon sivuitse, josta kaivosta ei koskaan vesi loppunut. Ja pian sitte oltiin Lagerbergin maalaamattomilla, mutta lumivalkoisilla portailla. Mielellään vanhemmatkin naapurit kävivät ystävällisiä Lagerbergin mamselleja katsomassa, ja puhetta riitti loppumattomiin.
Vuonna 1877 ja 1878 Limingassa liikkuva kuumetauti kaatoi perheestä kolme sisarta. Joulukuun 10 p:nä 1877 kuoli nuorin, Brita Helena, 64 vuoden 1 kk. 28 päivän vanhana. Kolme päivää myöhemmin kuoli vanhin, Greta Sofia, 80 vuoden 9 kuukauden ja 14 päivän vanhana. Vanhin ja nuorin haudattiin samaan hautaan. Seuraavan vuoden alussa tammik. 2 p:nä kuoli Johanna Elisabet (Sjana mamselli) 67 vuoden 9 kk. ja 8 päivän vanhana.
Anna Magdalena (Anetti) kuoli vuonna 1892, 80 vuoden 3 kk. ja 9 päivän vanhana. Viimeinen mamselli Katariina Charlotta — Lotta mamselli — kuoli 90 vuoden 5 kk. ja 19 päivän vanhana vuonna 1893.
Vielä nytkin näkee Limingassa vanhempain naisten päässä »tähtihuiveja», jotka ovat jäännöksiä ahkerain Lagerbergin mamsellein käsitöistä. Ja Kenninkedon syrjässä törröttää aikansa eläneitä vanhoja pihlajia, jotka ovat jäännöksiä Lagerbergin puutarhasta.
Kun katselee noita pihlajia ja maatuneiden huoneiden sijoja, niin herää paljon muistoja mielessä. Pian on sielun silmien edessä huoneiden loistava puhtaus, kukkaset akkunain edessä ja kalpeat mamsellit hääräämässä tuoliensa ympärillä, pahvista tehty- suojus silmien yläpuolella. Kaikilla mamselleilla oli heikot silmät.
Nämä pihlajat ja maatuneiden huoneiden sijat ynnä, Limingan vanhalla hautausmaalla oleva rautainen hautaristi ovat ainoat jälellä olevat muistomerkit Lagerbergin mamselleista.
Hautaristi on pystytetty yhteisesti sisaruksille Sofia, Johanna ja Helena Lagerberg. Tietoja taitavasta kankaankudonnasta tukee se, että kun Turun huoneenhallitusseura palkitsi syksyllä 1856 esillä olleita kankaita "mamselli Sophia Lagerberg Limingasta" sai drällistä 5 hopearuplaa (Sanomia Turusta 23.12.1856). Oulun seudulla syyskuussa 1874 pidetyssä maatalousnäyttelyssä "neiti H. Lagerberg Limingasta" sai servieteistään 15 markan palkinnon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti