Pietari Hannikaisen toimittaman lehden Lukemisia maamiehille numerossa 3/1850 ilmestyi artikkeli Suomenmaan asukkaista ja niiden tavoista. Asukkaat jaettiin viiteen ryhmään: lappalaiset, suomalaiset, ruotsalaiset, venäläiset ja mustalaiset. Huomiota herättävää on, että kirjoittaja ei halua edes tunnustaa jakoa itäiseen ja läntiseen Suomeen. Hän kuitenkin esittelee eroja esimerkiksi rakennuskulttuurissa.
Savutuvat jo ovat hävinneet Pohjanmaalta, Turunmaasta, Hämeestä ja Uusmaalta sekä osittain Viipurin Läänistä, niin kuin myös Savosta ja Karjalastaki. Ainoastaan salokylissä ja taloissa tavataan niitä vielä usiammissa paikoin Suomea, niin kuin myös yleiseen Savolaisien tykönä Vaasan Länissä.
Lännepuolella Suomen ovat talot paremmin ryhmissä, itäpuolella sensiaan enemmän yksinäisinä. Rakennustavasta on merkittävä että se seuraa piammastaan kielenmurretten mukaan, niin että Hämeen ja Turun murteen alangolla on huoneilla piiritetty, tavallisesti neliskulmainen piha, josta toinen puoli on karja pihana, sensiaan kuin Savon ja osittain Viipurin murteen alangoilla huoneet usiammin ovat huiskin haiskin ja harvoin usiampia huoneita yhden katon alla. Etenkin merkilliset ovat ne itä Suomen taloissa tavattavat monet aitat (huoneet) tuvan ympärillä, jokainen erikaton alla. Pohjan ja Kainuunmaan ylpiät talonpoikaiset kartanot eivät ole enemmän Turun ja Hämeen kuin Savonkaan rakennustapaan. Niissä on paremmin ominainen rakennuksensa.
Turunpuolella etenki Satakunnassa ja Hämeessä pidetään erinäinen leipotupa. Mutta itäpuolella Hämettä sekä eteläisessä pohjanmaassa on jo, niin kuin muuallaki Suomessa, leipouuni asuntotuvassa. Keurun pitäjässä pidetään erinäinen tupa missä talvella hevoisille syötetään apetta. Pohjoispuolella Savoa syötetään niitä asuntotuvassa. Muualla Suomessa vaan tallissa.
Lisäys 12.9.2024 klo 15:21. Sattumalta päivän tutkimuksissa tajusin, että tämä Maamiehen ystävässä julkaistu katsaus on lyhennelmä Antero Wareliuksen vuonna 1847 julkaistusta tutkimusraportista Bidrag till Finlands kännedom i ethnographiskt hänseende.
Wareliuksen tekstin sivulla 75 kiinnostutaan kovasti suomalaisten kallojen tutkimuksesta eli kraniologiasta ja odotellaan sen tuloksia. Siis jo 1847! Pälkäneeltähän kalloja vietiin Ruotsiin vasta 1873.
VastaaPoistaAivan, tuolloin suomalaisten pääkalloja keräili m.m. Antero Warelius. Ks. artikkelini Antero Warelius ja 26 pääkalloa.
Poista