Sinebrychoffin perhe kuuluu sukuun, jonka jäsenet tunnetaan jo 1600-luvulla huomattavina kauppiaina. Sukunimi Sinebrjuhov / Sinebrjukov / Sinebrychoff, jonka vapaa suomennos on ”sinimaha”, kertoo siitä: kauppiaiden asuun kuuluva värillinen leveä nauha ilmaisee vanhalla Venäjällä liikemiehen arvon, ja sininen väri on korkeimman luokan tunnus.
Minä en tiedä venäläisten sukunimien muodostumisesta, mutta voin kertoa, että kaikki Helsingissä vaikuttaneet Sinebrychoffit eivät olleet menestyjiä. Kaupungissa vaikuttaneilla veljeksillä Nikolai, Pavel ja Ivan on Wikipedia-sivut, mutta edes Genistä en löydä Nikiforia.
Puutarhamestari Nikifor Sinebrychoff osallistui joulukuussa 1824 kaupungin vuokra-alueiden huutokauppaan. Hän onnistui saamaan 10 vuoden sopimuksen kahteen viljelysalueeseen, joita oli viimeksi viljellyt puutarhuri Lampeniuksen leski. Pienempi oli nimeltään Wetterske eller Salinske Åkern ja suurempi Byströmske Plantagen (Mpk 13.12.1824 §3).
Plan till En Förstad på Helsingfors Campen (HKM) |
Vuonna 1776 piirrettyyn kaavaan Byströmin viljelmä on merkitty tulevan Bulevardin länsipäähän eli alueelle, jossa vuodesta 1819 alkaen oli varattu paikka Sinebrychoffin panimolle. Todennäköisesti Nikifor Sinebrychoffin vuonna 1824 vuokraama "plantaasi" oli joku osa tästä, vaikka sama alue on isommissa kartoissa 1776 & 1784 Goveniuksen pelto.
Seuraavan vuokrahuutokaupan ilmoituksessa molemmat palstat sijoitettiin Bulevardille, jonka kaavoituksessa vuonna 1825 puutarhurimestari Nikifor Sinebrychoff oli menettänyt osan Hietalahdessa viljelemistään palstoista (HT 26.11.1834; Mpk 17.8.1825 §13). Seuraavana vuonna häntä uhkasi 100 perunatynnyrin huutokauppa (FAT 18.4.1826). Tämä ei auttanut taloustilannettaan ja elokuussa pakkohuutokaupassa oli Hietalahden pellon koko sato (FAT 20.7.1826). Neljä vuotta myöhemmin pakkohuutokaupassa oli 6000 kaalinpäätä (Tidningar ifrån Helsingfors 18.10.1830.)
Vuokrasopimuksensa päättyessä Nikifor Sinebrychoff ei osallistunut tai pärjännyt huutokaupassa, jossa tarjottiin viiden vuoden sopimusta. Tiedossa oli, että tonttien kaavoitus oli etenemässä kyseisille maille ja tarjolla oli silloin vuokranalennus. (Mpk 1.12.1834 §8) Byströmska eller Wetterska plantage ei kuitenkaan pienentynyt kaupungin puolelta vaan vuonna 1835 Sinebychoffin tontin rajan vedon takia (Mpk 29.4.1840 §1).
Kaupungin laajeneminen ei kuitenkaan edistynyt suunniteltua vauhtia, joten samassa huutokaupassa ollutta Byströmin viljelyssuota tarjottiin vuonna 1840 vielä vuokralle. Nikifor Sinebrychoff sai viiden vuoden vuokrasopimuksen "Byströmin peltoon" tai "viljelyssuohon" (Byströmska åkern, Byströmska uppodlingskärret) tammikuun 1840 huutokaupassa, mutta kuoli pian tämän jälkeen ja leskensä vapautettiin vuokrasopimuksesta jo tammikuussa 1841 (Mpk 11.1.1840 §11 & 23.1.1841 §6).
Wetterska plantagen ja Byströmska kärret oli rakentamattomia vielä viisi vuotta myöhemmin, jolloin niiden vuokraoikeuksia huutokaupattiin viimeistä kertaa. Nyt Wetterin viljelmä paikannettiin kortteliin Strutsi (84) ja Byströmin suo kortteliin Pelikaani (90) (Mpk 11.4.1846 §6&7). Tässä vaiheessa Strutsi-korttelin kaksi läntistä tonttia olivat jo Nikolai Sinebrychoffin omistuksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti