Pysähdys Mukkulassa

Tutustuttuani kahteen Lahden museoon vaelsin kaupungin ulkopuolelle, josta olin varannut majoituksen Mukkulan kartanosta. Ilokseni sain huoneen ihan päärakennuksesta.

En ollut tutustunut paikan historiaan etukäteen. Vasta kotiin päästyä luin hotellinpyörittäjän version, jossa oikean asian puutteessa ei seikkaile tavallinen kummitus vaan "mystinen kummitus". Päärakennuksen annetaan ymmärtää olevan joiltain osin 1700-luvulta.

Sukutilakirjaan 1930-luvun alussa ilmoitettujen tietojen mukaan Mukkulan osti perinnöksi vuonna 1763 Hollolan kirkkoherra Jacob Krook. Häneltä se jäi vävylleen kapteeni Arndt Johan von Hausenille, jonka omistus ylioppilasmatrikkelin mukaan alkoi 1795. Jäi siis melko lyhyeksi, sillä von Hausen kuoli tammikuussa 1810. Hotellisivun mukaan tällä välillä "Kartanon päärakennuksesta kasvoi von Hausenin omistuksessa juhlallinen keisarityylin edustaja, jonka puutarhaa hallitsivat komeat tammet ja englantilainen maisemallisuus."

Tullilehti 5/1939

Voi olla, että samannimiset isä ja poika ovat sekoittuneet. Nuorempi Arndt Johan von Hausen teki virkauraa ja muutti Mukkulaan vuonna 1843. Hän eli lokakuuhun 1865. Tuolloin Mukkulassa olivat kirjoilla leskensä Maria Wilhelmina Edelheim (s. 27.2.1805) ja lapset Maria Charlotta (s. 3.1.1829) sekä Arndt Wilhelm (s. 18.12.1835). Maria Charlotta ja äitinsä siirsivät kirjansa Helsinkiin seuraavana vuonna, mutta palasivat Hollolan kirkonkirjoihin vuonna 1871. (Hollola RK 1861-1870, 357; 1871-1880, 414)

HD 16.11.1885

Ennen kuin Maria Charlotta von Hausen äitinsä kuoltua muutti uudelleen virallisesti Helsinkiin vuonna 1887, häntä tituleerattiin Mukkulan omistajaksi. (Morgonbladet 3.7.1880; Hollola RK 1880-1889, 414). Suomen kahdeksannessa yleisessä maatalousnäyttelyssä hänet palkittiin suolaamattomasta makeakermaisesta meijerivoistaan eli ainakin hän välitti palkata osaavan meijerikön (US 1.9.1881).

Vuosisadan viimeisessä rippikirjassa isäntänä on Karl William Arndt von Hausen (s. 22.3.1860 Helsinki), Arndt Johan nuoremman pojanpoika (Hollolan RK 1890-1899, 329).

Isänyytensä varhaisvuosina Jyränkö uutisoi 24.1.1893: "Eilen illalla k:lp 7 aikaan syttyi Lahden kappalasta noin pari kilometriä oleva Mukkulan kartano tuleen ja oli parin tunnin kuluttua palanut tuo komea rakennus aivan maan tasalle. Syytä tulen syttymiseen ei varmuudella tiedetä." Päivälehdessä ei hätäilty ja 26.1.1893 kerrottiin palaneeksi vain kaksi vuotta vanha "kaksinkertainen työväen asunto, jossa samassa rakennuksessa oli myös kartanon pehtorinkin asunto." 

Teollisuuslehti 11/1938

Vuosisadan vaihteen jälkeen mainostetaan tiiliä. Tuotanto oli merkittävää, sillä seuraavan sukupolven isäntä Rolf von Hausen ilmoitti 1930-luvun alun sukutilakirjaan, että tiilitehdas tuotti 3 miljoonaa tiiltä vuosittain.

Tiilitehtaasta kertoo nykyajan majoittujalle "tiilimestarin talo", joka on lähellä päärakennusta. En tehnyt suurta kierrosta, joten en osaa hahmottaa aiempien talousrakennusten sijaintia ja säilymistä. Sukutilakirjan mukaan 1930-luvun alussa: 

Talouskeskus viljelysten päässä, Vesijärven rannalla. Osittain 2-kerroksinen päärakennus rakennettu puusta 1800-luvun alussa, myöhemmin korjattu parikin kertaa. Sitä ympäröi vanha kaunis puisto. 90 lehmän navetta tehty kivestä v. 1882, uusittu v. 1927; siinä on automaattiset juottolaitteet. Samassa rakennuksessa meijeri ja karjakeittiö. 20 hevosen talli tiilistä 1890-luvulta. Sekä navetassa että tallissa on vesijohto (sähköpumppu). 150 kanan kanala puusta, uusittu v. 1917. Kasvihuoneet kivestä.

Suomen Kuvalehdessä 33/1936 kesäkuvasikermässä "Hollolalainen "hevosmies" neiti von Hausen kuljettaa Mukkulan kartanon hevosta."