sunnuntai 24. joulukuuta 2023

Karhuvuoren haltijatar: Jouluaatto ja -päivä

 Aleksandra Karhu kuvaa muistelmassaan joulua kotitalossaan Rautalammilla 1850- ja 1860-lukujen tienoilla seuraavasti.

Aattona ei enää ollut paljoja puuhia. Joulukinkut paistettiin suuressa uunissa ja tuvan lattialle ripoteltiin pienennettyjä kuusen havuja. Ai, kuinka ne siinä puhtaassa, lämpimässä tuvassa tuoksuivat hyvälle! 

Kammareihin riivittiin katajan havuja, jotka siististi järjestettiin uunien vieriin, ja jokunen nuori kuusen oksa uunin ranssille.

Vielä vietiin kirkastetut kynttelin jalat tuvan pitkälle pöydälle. Keskelle pöytää asetettiin kaikkein korkein jalka, johon pantiin suurin ja paksuin kyntteli; pöydän molemmissa päissä oli ne meidän kolmihaaraiset. 

Kun oli aattona pimeän tullen syöty, alotettiin juhlan vietto luvuilla ja lauluilla. 

Kyllä se tuntui niin juhlalliselta ja suurelta, että ihan tunsi itsensä mahdottomaksi niin suurta juhlaa vastaanottamaan!

Nuoret olivat lähteneet aattona heti päivän tullen kirkolle ajamaan kolmella hevosella. Täytyi jo aattona lähteä ja aamusta päivin, kun kirkko oli kaukana, ihan toisessa päässä isoa pitäjätä. 

Me pienemmät saimme olla kotona eikä meidän kirkkoon mieli tehnytkään, sillä emme tienneet, kuinka ihanaa on joulukirkossa olla. 

Sitten jouluaamuna sytytettiin taas kynttelit ja äiti toi kirjakorin pöydälle. Kaikki asetuimme pöydän ympärille hiljaisina kuuntelemaan. 

Äiti alotti juhlan ja luki joulun ihanan evankeliumin. Ja kun tuli tuo kohta: "Ja Engeli sanoi heille, älkät peljätkö: sillä katzo, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle. Teille on tänäpänä syndynyt Wapahtaja, joka on Christus HERra, Davidin kaupungisa." - silloin tuntui kuin olisimme päässeet juhlan ytimeen. Sanat sulivat sieluuni ja ilo täytti sydämeni. Luulin melkein ääneen sanoneeni: »Herra, minun on täällä hyvä olla!" Sieluni turisi yhtyneensä taivaallisen kuoron kanssa kiitoslauluun: »Kunnia olkoon Jumalalle korkeudesa, ja maasa rauha, ja ihmisille hyvä tahto!" 

Kun joulun evankeliumi oli luettu, lauloimme virren; ja sitten joku luki joulusaarnan, jonka jälkeen taas lauloimme äidin kanssa.

Lähteet:

Aleksandra Karhu: Savutuvasta maailman maantielle. Savon sanomat 25.10.1928 NO 12430.10.1928 NO 12613.11.1928 NO 13231.01.1929 NO 1321.03.1929 NO 34 B08.08.1929 NO 8717.08.1929 NO 9124.08.1929 NO 9427.08.1929 NO 9529.08.1929 NO 9631.08.1929 NO 9703.09.1929 NO 9805.09.1929 NO 9910.09.1929 NO 10117.09.1929 NO 10419.09.1929 NO 10524.09.1929 NO 10701.10.1929 NO 11029.10.1929 NO 12231.10.1929 NO 12305.11.1929 NO 12514.11.1929 NO 129

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti