Joulun kuvauksessa kävi ilmi, että Aleksandran Saara-äiti osasi lukea. Sen sijaan hän ei osannut kirjoittaa muuta kuin etunimensä alkukirjaimen. Tämä vaikeutti Aleksandran opintoja.
Mutta sitten sattumalta pienestä romuhuoneesta, jossa säilytetään kaikkia vanhoja esineitä - pääasiassa vanhoja almanakkoja - löysin taulun kappaleen ja pienen rihvelin tyngän sekä almanakan, jossa oli kirjoitusta reunassa. Olin kovin iloissani. "Nytpäs minä opis kirjoittamaan!" ajattelin. En tosin tiennyt, mitä siinä oli, motta koetin tehdä taululle ihan samannäköisiä koukeroita. Menin sitten serkku Eetlalle näyttämään ja kysyin mitä siinä seisoo. Hän sanoi "Siinä seisoo: 'Almanakka Karkausvuosi'. Miten sinä tämän osasit kirjoittaa?" "Katsoin tästä almanakan reunasta."
Tämä oli jo toinen kirjoituskurssini. Ensin äidin "ässä" ja sitten "Almanakka Karkausvuosi".
Kaukana kirkonkylästä lasten opetus oli järjestetty Rautalammilla 1850-luvun lopulla kylä, pyhä- eli sunnuntaikouluina, jotka "alotettiin siten, että valittiin taitavin, oppinut ja myös sivistystä ja raittiutta rakastava mies joka kinkeristä joka pyhäilta kello 4:stä 6:teen luvettamaan siihen kylään kuuluvia lapsia, opettamaan heitä vastamaan ja ymmärryksellä selittämään luvettuja läksyjänsä, niin myös kaikkii hyviin tapoin ja siivolliseen elämään neuvomaan ja vakuuttamaan, turhuudesta ja irstaisesta elämästä kieltää pojes luopumaan."
Aleksandran kuvauksen mukaan "Jokaisella lapsella oli omat kirjansa: Virsikirja, Katkismus ja Piplian historia. Rippikouluun aikovilla oli lisäksi Autuuden oppi. Vanhemmat hankkivat lapsillensa nämät kirjat vaikka kuinka ahtaista oloista." Lavian talosta kouluun mentiin Närhinsaareen ja talvipakkasilla matka vaati hevosen. Ilmeisesti tyypillinen järjestys oli seuraava.
Kun oli järjestytty istumaan, opettaja piti rukouksen, jolloin piti polvistua: sitten laulettiin joku värssy tai lyhyt virsi.
Sen jälkeen alkoi varsinainen koulunpito. Ensin oli tavuu vuorottain, sitten yhteen tavuu, sitten suoraan luku, värssy kunkin osaksi, sitten ymmärryksen päältä kysely ja selitys Piplian historiasta tai sen päivän evankeliumista.
Kun tämä oli tehty, nousivat lapset piiriin seisomaan ja sitten alkoi ulkoluku, tutkistelemus ja selitys.
Yhteensä tätä koulua kesti kerrallaan noin 3-4 tuntia, kello 11-12, ja toisinaan 3:kin - kuinka aina tutkisteluun syvennyttiin. Eikä tämä aika tuntunut ollenkaan pitkälle.
Lähteet:
Aleksandra Karhu: Savutuvasta maailman maantielle. Savon sanomat 25.10.1928 NO 124, 30.10.1928 NO 126, 13.11.1928 NO 132, 31.01.1929 NO 13, 21.03.1929 NO 34 B, 08.08.1929 NO 87, 17.08.1929 NO 91, 24.08.1929 NO 94, 27.08.1929 NO 95, 29.08.1929 NO 96, 31.08.1929 NO 97, 03.09.1929 NO 98, 05.09.1929 NO 99, 10.09.1929 NO 101, 17.09.1929 NO 104, 19.09.1929 NO 105, 24.09.1929 NO 107, 01.10.1929 NO 110, 29.10.1929 NO 122, 31.10.1929 NO 123, 05.11.1929 NO 125, 14.11.1929 NO 129
W. Manninen. Kertomuksia Rautalammin seurakunnan sunnuntai koulujen asettamisesta, ja sananen kehoitukseksi pitäjöille. Kuopion hiippakunnan sanomia 3.9.1859
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti