Uuden Suomettaren teksti jatkuu eilisestä:
Siirrymme nyt museon suureen saliin. Siellä on kaksi pitkää pöytää katettu kaluilla, joita ovat tuoneet tutkimusmatkoiltaan arkeologisen komissionin stipendiatit, maisteri Hj. Appelgren Länsi-Suomesta, Satakunnasta ja Hämeestä sekä maisteri Th. Scwindt Laatokan puolisesta Karjalasta. Otamme tällä kertaa katsellaksemme ainoastaan maist. Appelgrenin runsasta esinekokoelmaa.
Silmään pistää ensin n. s. Raittiushuoneen mäestä Laitilassa tavatut hautalöydöt. Sanottu mäki on suuri kalmisto varhemmalta ja myöhemmältä rautakaudelta. Sen osoittavat ne esineet, joita tässä mäessä on tavottu. Toisinaan erikseen toisinaan sekaisiin on näet löydetty sekä varhemman Gootilaisen että myöhemmän rautakauden esineitä. Varhempaa rautakautta todistaa selvimmin erään Arapialaisen vaskirahan puolisko, minkä hra Appelgren tästä mäestä tapasi. Niinikään on sieltä löydetty rannerenkaita, sirppiä, kupurasolkia, ja osoittaa solkimuoto samaten varhempaa rautakautta. Vaan tällä kalmistopaikalla on myöskin sen ajan tavan mukaan pitoja pidetty. Sitä osoittaa se suunnaton määrä saviastiainpalasia, joita verrattain ohkaisen maakerroksen alta on ilmoille saatu. Näitä palasia ei ole vielä yritetty kokoon panna, ja tuskin se työ onnistuukaan, sirut kun ovat niin pieniä. Vaan tutkimukselle avaavat niissä tavattavat erinlaiset koristusmuodot varmaankin uusia aloja. Tämän kalmiston on hra Appelgren kuvannut kahdessa hyvin tehdyssä värillisessä piirustuksessa.
Tuloksena saman tutkijan töistä viime kesänä on myöskin se runsas kokoelma esineitä, mitkä hän on tavannut pakanuuden aikuisia ja Keskiajan linnamäkiä tutkiessaan. Edellisistä mainittakoon Hauk'vuoren linnamäki Laitilassa, Kauttuan linnamäki Eurassa, Harolan linnaluoto Kokemäellä, Arasalon linnamäki Ikalisessa sekä Pentin linnamäki Karkussa; sekä jälkimäisistä Vanhalinna Liedossa, Linnamaanlinna Eurajoella, Haukivuori Laitilassa ja Äimälän linnaluoto Kokemäellä. Näistä linnamäistä, joiden turvissa sen aikuiset eläjät ovat puolustauneet vihollisiansa vastaan, on hra Appelgren tavannut suuren joukon esineitä, niinkuin keihäänkärkiä, solkia, saviastioita y. m., jopa muutaman kiviaseenkin, jonka muotoista meillä ei ennen ole tavattu. Kaksi piirustusta, toinen kuvaava pakanuuden aikuista ja toinen Keskiajan linnaa, valaisee näitä hauskoja muinaislöytöjä.
Historiallisen museon suuressa salissa ovat esillä, paitsi [...] mainitsemiamme hra Appelgrenin löytöjä, myöskin maist. Th. Schwindtin runsaat hautalöydöt Laatokan puolisesta Karjalasta.
Koska näistä löydöistä kohdakkoin lehdessämme tulee olemaan asiallisia kertomuksia, puhumme niistä nyt ainoastaan ylimalkaisesti.
Noin puolen peninkulman päässä Käkisalmen kaupungista on Suotniemen kalmisto tämän vuosituhannen ensimmäisiltä vuosisadoilta. Tästä kalmistosta on hra Schwindt saanut suuren joukon hauskoja esineitä, joista useat ovat hyvin säilyneet, haudat kun tässä kalmistossa ovat olleet peitetyt vahvalla kivikerroksella. Niinpä on eräästä mieshaudasta löydetty miekka, joka on pitempiä mitä muinaissuomalaisten haudoista on tavattu. Merkillisimpiä tämän kalmiston löytöjä on eräästä naishaudasta tavattu valinkauha ja sakset sekä muutamasta mieshaudasta tavatut jalustimet, jotka ovat itämaalaista muotoa. Itäisiltä mailta kulkeneita lienevät myöskin kaunistekoiset hopeavitjat, joissa on kiinnitettynä risti, sekä hopeinen sinetti-sormus, jossa on selvä miehenkuva keihään ja tikarin kanssa. Että tämänkin kalmiston kohdalla on pitoja pidetty, osoittaa se suuri joukko varsinkin kalan- ja linnunluita, joita on tullut esille kalmistoa kaivettaessa. Kestikaluina sopinee myöskin pitää kalmistosta tavattua vaskipataa ja tuohikopsaa, jonka jälkimäisen laidoissa on selvästi näkyviä koristeita. Omituisia löytöjä on eräs karhunhammas, jota on nähtävästi noitakaluna käytetty, sekä viskari, hevosen kenkä alkuperäistä muotoa, jommoisia vielä tämän vuosisadan alussa lienee käytetty talviaikaan Itä-Suomessa hevosen kavioissa.
Pyhäjärven pitäjässä on hra Schwindt Salitsanrannalla kaivanut kaksi kalmistoa. Hiitolan pitäjästä on Kilpolan kylästä mainittava Hannukaisen kalmisto, joista kaikista hautausmaista on löydetty runsaasti muinaiskaluja.
Sakkolan pitäjässä Lapinlahden kylässä on Leppäsenmäen kalmisto. Sieltä on hra Schvindt tavannut ne saviastiain palaset, joista hänen on onnistunut yhdistää ne kaksi astiaa, joista on ennen lehdessämme mainittu. Samasta kalmistosta on sama tutkija löytänyt myöskin osittain uusia ja hauskoja naispukuihin kuuluvia esineitä. Samassa pitäjässä on vielä Riiskon, Kirveenmäen ja Keljan kalmistot, vaan löydöt niistä ovat olleet verrattain vähäiset.
Tullaan sitten hautalöytöihin Räisälän pitäjästä. Siellä on Hynnisien kalmisto ollut erittäin antelias. Tässä kalmistossa on hra Schwindt kaivanut kaksi naishautaa ja yhden lapsihaudan. Naishaudoista on tavattu melkein täydelliset ketjukoristeet kupurasolkineen ynnä ketjussa riippuvine puukkoinen ja muine kaluinen, sekä tähteitä jalkineista ynnä eräs linnun muotoinen koristekalu. Lähellä kalmistoa on tavattu vanha kyläpaikka, josta löydettiin saviastiain palasia y. m.
Rikkaimmat Räisälän kalmistoja ovat kuitenkin olleet Kulhomäen ja Kekomäen kalmistot Kaukolan pitäjässä Koverilan kylässä. Edellisestä kalmistosta ansaitsee erittäin mainita eräs mieshauta, jossa näyttää saaneen viimeisen leposijansa jokin seppä. Haudassa tavattiin näet kirves, kolme kovasinta, vasara, hohtimet ja veitsiä. Omituisinta on, että näissä Kaukolan kalmistoissa on tavattu useita ruumiita saman kannen alta. Niinpä oli eräässä haudassa Kekomäen kalmistossa neljä ruumista. Luultavaa on, että nämät ovat jonkin ruttotaudin, ehkäpä 14:nellä vuosisadalla täällä raivoavan Mustan surman uhreja. Että hautaamisessa pakanuuden aikuisia tapoja vielä siihen aikaan on noudatettu, ei kummastuta, kun muistaa, että kristin-usko ynnä sen mukana uudet opit, uudet menot vasta 16:nella vuosisadalla pääsivät valtaan näillä kaukaisilla salomailla. Emme rupea luettelemaan näistä Kaukolan kalmistoista löydettyjä runsaita esineitä. Mainittakoon vain, että yksistään Kekomäen kalmistosta on hra Schwindt saanut ilmoille noin 70 eri esinettä. Kaikkiaan on tämä ahkera tutkija Laatokan puoleisessa Karjalassa kaivanut neljättäkymmentä kalmistoa.
Esillä ovat museossa myöskin maist. A. V. Forsmanin Inarista tuomat esineet. Niinpä on siellä nähtävänä peuran sarviluista tehtyjä lusikoita, värttinänlumpioita, neulisputkio, vuotkimia (aseita, joilla petäjän mäihää kaavitaan), pettukoloimia y. m.
Sangen runsas on myöskin se muinaiskalu-kokoelma, minkä loismies Wilskman Etelä-Pohjanmaalta kuuden vuoden kuluessa on haalinut kokoon.
Salin peräisessä huoneessa, samassa, missä ovat Kekomäen, hra Forsmanin ja Wilskmanin löydöt, ovat ne esineet, mitkä prof. Aspelin on tuonut Porvoon Linnamäestä, jota hän viime kesänä tutki. Historiallisia tietoja tästä linnoituksesta sekä kertomus itse tutkimustöistä on ennen tässä lehdessä ollut. Mainittakoon sentähden tässä ainoastaan tärkeimmät löydöt. Rautakaluja löydettiin jokseenkin runsaasti. Niinpä toistakymmentä nuolenkärkeä, enimmät neliskulmaisia ja varsiputkisia, erikokoisia veitsiä, pihdit, talttoja, patakoukku, hevosenkengänkappaleita y. m. Muista löydöistä mainittakoon tinatuoppi ja saviastiain kappaleet, joita osittain voinee koota astian haamuksi. Rahoja on löydetty 7, mutta ei yhtäkään Isoavihaa vanhempaa.
Koska olemme tässä kertomuksessamme puhuneet muistakin kuin hautalöydöistä, niin mainittakoon lopuksi vielä ne esinekokoelmat, joita ovat tuoneet tutkimusmatkoiltaan viime kesänä yliopp. A. Snellman Oulun kihlakunnassa, J. W. Castrén Haapajärven kihlakunnassa sekä S. Ingman ja A. Castrén Salon kihlakunnassa. Museon kallisarvoista aartehistoa historiamme aikaisimmilta ajoilta ovat nekin kokoelmat puolestaan rikastuttaneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti