perjantai 26. toukokuuta 2023

Turun linnan vankeja 1769-70

Vuoden 1769 alkaessa listan päällimmäisenä eli pisimpään yhtäjaksoisesti Turun linnassa olleena vankina oli postikirjuri Carl Gustaf Schatelowitz. Hän oli tullut linnaan 16.6.1768 tuomittuna kirjeen luvattomasta avaamisesta. Postikirjuri ei odottanut paikallisen hovioikeuden näkemyksiä vaan postilaitoksen johdon päätöksiä Tukholmassa. Tutkintovankeutensa päättyi 17.4.1769, jolloin miestä odotti raipparangaistus eli hänet oli todettu syylliseksi johonkin.

Yksinkertaisesta huoruudesta syytettynä linnaan tuotiin 5.3.1769 porilainen merimiehen vaimo Caisa ja lapsensa. Lapsi mainitaan vielä heinäkuun listassa, mutta ei elokuussa, jolloin Caisa joutui hovioikeuden päätöksellä Turun kehruuhuoneelle. Toivottavasti siellä olot olivat kohentuneet Jaakko Cavoniuksen ajoista.

Turun kaupunginkassööri Gustav Johan Boerman tuotiin linnaan 23.9.1769 kertaalleen tuomittuna kruunun varojen hävittämisestä. Dahlströmin kortistoa selaten selviää, että Boerman oli ollut kaupunginkassööri viimistään vuonna 1757, jolloin hän oli myös jo likvidaatiokomissaari. Kyseisenä vuonna hän meni naimisiin rykmenttikirjuri Carl Ullnerin lesken Kristin Elisabeth Wellingkin kanssa. Boerman pyrki aktiivisesti eteenpäin urallaan ja haki maistraatilta elokuussa 1759 todistusta työhakemusta varten. Vuonna 1760 hän osti Nils Gyldénin omistaman Stor-Simolan tontin (Eteläinen kortteli, n:o 718). Kaksi vuotta myöhemmin hän pyrki raatimieheksi kahteen kertaan. Hän pääsi ylimääräiseksi raatimieheksi ja huutokauppadirektööriksi. Jälkimmäisestä hän kuitenkin luopui kun selvisi, ettei hän voisi samaan aikaan pitää kassöörin paikkaa. Ongelmana ei ollut ylenmääräinen työ, vaan se, että yhteenlasketut palkat ylittivät kuninkaallisessa määräyksessä annetun raja-arvon. Seuraavana vuonna Boerman kaipasi jo lepoa ja haki maistraatilta lupaa kuuriin terveyslähteellä. 

Se, että Boerman selvitti tilejä maistraatille lienee luonnollista, mutta vuonna 1765 pöytäkirjoissa käsiteltiin irtainta omaisuuttaan. Rahaepäselvyyksien vuoksi Boermanin irtaimistoa ja tontti menivät pakkohuutokauppaan. Tonttia myytiin kertaalleen 17.3.1766, toiseen kertaan 24.3. ja kolmanteen 7.4. Kysyntä ei siis ollut suuri ja hinta jäi niin alhaiseksi, että Boerman valitti siitä. Ostaja oli vaimon poikapuoli kivalteri Carl Anders Sneck. Kyse ei ollut perheen sisäisestä hyväntekeväisyyttä, sillä kun äitipuoli ei halunnut muuttaa, asiaa käsiteltiin raatihuoneella.

Tämän jälkeen ei ole Dahlströmin poimintoja, joten ilmeisesti vangitseminen  vuonna 1769 liittyi tähän aiempaan problematiikkaan ja maksattomiin korvauksiin tms. Turun linnasta Boerman lähti 10.11.1769 pakkotyöhön linnoituksilla. Geni-profiilinsa perusteella hän sai kuitenkin aivan kunniallisen oloisen hautauskirjauksen Kuopiossa vuonna 1784. Koko perhe oli asunut kaupungissa viimeistään vuonna 1780 (RK 1780-1785, 27).

Boerman ei ollut ainoa Turun vangittu virkamies vuonna 1769. Marraskuussa Anders Tounelius (?) istui 8 vesileipäpäivää tuomittuna vankien huonosta kohtelusta ja kaupunginmittari Simon 12 päivää tuomittuna "epäsovusta vaimonsa kanssa", joka tuskin rajoittui sanoihin. 

Tammikuussa 1770 linnaan tuotiin peruukkioppilas Levonius/Livon, jonka mahdollisesta oikeusmurhasta olen täällä jo kirjoittanut. Sittemmin peruukkiporukkaa selvittänyt Kustaa H. J. Vilkuna ei nähnyt tuomiossa mitään erikoista.

Maaliskuussa 1770 vangittiin ylioppilas Johan Walhström tuomittuna anoppinsa lyömisestä 20 vesileipäpäivään. Turun linna oli hänelle jo tuttu, sillä hän oli tammi-helmikuussa 1768 suorittanut 12 vesileipäpäivää tuomittuna varkaudesta.

Aiemman kaksintaistelun kohdalla luulin kyseessä olleen aivan erityinen tapaus, mutta kaksintaistelusta tuomittuna tuotiin vankilaan myös Karjalohjalta Carl Fredrik Brunou 25.3.1770 odottamaan kuninkaalle alistettua päätöstä, jonka perusteella hän pääsi lähtemään vankilasta vasta 27. joulukuuta. Mahdollinen rangaistuksensa ei selviä, sillä listan digitoinnista puuttuu listan oikea puoli tai en ainakaan sitä löydä. Koska asiaa käsiteltiin Tukholmassa, on mahdollista, että arkistoaineistoa olisi löydettävissä. Matrikkelitietojen mukaan miehen elämä jatkui normaalin oloisesti.

Lähteet:

Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:66 (1769) (NAD: SE/RA/1340101)
Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:71 (1770) (NAD: SE/RA/1340101)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti