Povari ja povareista

Samassa Helsingin Kaiussa 31/1913 kuin taannoin esittelemäni satavuotiaan leskirouvan  kuva oli toinenkin iäkäs nainen. Hänestä en löytänyt toisaalta lisätietoa, mutta sehän ei ole naisen itsensä vika.

"92 vuotias korteista ennustaja Matrona Makkonen Soanlahdelta, joka ennen oli paljon käytetty povari. Korkeasta ijästään huolimatta tuntee hän vielä varsin hyvin kortinsilmät. Hän kulkee kylästä kylään tulevia asioita ennustelemassa. Varsinkin kadonneita esineitä sanotaan hänen olleen mainion löytämään korttiensa avulla. "Annahan mitä gartit valehtelloo" on hänen tapansa sanoa. Tällä toimellaan hän yhä vielä elättää itsensä, niin ettei kunnan ole tarvinnut häntä hoitoonsa ottaa."

Soanlahti on Raja-Karjalaa, jossa romanien osuus väestöstä oli korkeampi kuin muualla Suomessa. Matrona Makkosta ei kuitenkaan esitellä "mustalaisena". Mielenkiintoista on myös se, että kuvalehti ei näe syytä mitenkään paheksua povausta tapana yleensä tai tapana elättää itsensä. 

Tekstihaku 'povari' tuotti yllättävän paljon osumia nimen omaan 1900-luvun alusta. Varhaisempaa ja kriittisempää retoriikkaa edustaa paikalliskirje Temmeksestä.

Elatuskeinot ovat monellaiset, saapi sanoa niistäki, jotka elävät toisten ihmisten epäuskon ja turhain luuloin nojassa. On täälläkin, jos lienee muillakin kylillä, kuulusa ämmä, jolla on kupparin-, povarin- ja tietäjän-virka; ja onhan niitä paljo, jotka tahtovat tietää tulevaa tietämätöintä onneansa, jonka luulevat povarin ja ennustajan heille saattavan sanoa, siksi menevät he sellaisen povarin ja ennustajan tykö. Vieläpä on sellainen apuna naimisasioissakin, joita hän kuitenkin harvoin saapi toimeen, mutta annappa sellaisen päästä konttimieheksi, kyllä juorut ja leviteltävä pahuuden huhu aina saapi ihmiset kiihkoon. Mutta se on arvattava, ettei sellainen apuna olija palkatta koskaan liiku, pitäähän olla hyvä palkka, vieläpä evässäkkikin sekä lahjoja sitte erittäin. (Oulun viikko-sanomia 3.3.1860)

Tiituksen pakina 70 vuotta myöhemmin ei ole hyväksyvä, mutta vähemmän moittiva.

Paljon niitä kuitenkin on tulevaisuudestaan uteliaita Helsingissäkin, sillä parhailla povareilla on numerojärjestys vastaanotoissaan niinkuin maineeseen päässeillä lääkäreillä. 

Olemme myöskin äskettäin lukeneet ilmoituksen, missä sellainen "Pythia" ilmoittaa vastaanottavansa siinä ja siinä hotellissa keskellä Helsinkiä, Esplanaadin varrella. Kun niin kannattaa asua, niin täytyy silloin jotain tullakin.

Tällöinkin muuten pitää paikkansa vanha totuus, ettei kenkään ole profeetta omalla maallaan. Muukalaisilla povareilla, "gruusialaisilla naisilla" ja sen semmoisilla on paras menestys. (Helsingin Sanomat 7.8.1929)