Setämiehet ovat viime vuonna tehneet paluun julkiseen keskusteluun, mutta sanan merkitys on aivan toinen kuin ennen. Ei se tosin silloinkaan arvostuksen merkki ollut.
Pitäjän rasitukseksi ovat loiset ja koturit, jotka itse laiskoina maaten, toisten ihmisetn armosta elävät. Yksi osa on entisiä isäntiä, jotka vielä paraalla i'ällä ollessaan ottavat "vanhentajan" lapsistansa ja rupeavat itse "vaariksi" hyvällä muonalla. Toinen osa on "setämiehiä", se on: entisten haltioitten poikia, jotka syntymä-talossansa eleskelevät itseksensä.
Yrjö Koskinen: Kertomus Hämeenkyrön pitäjästä. Suomi 1851
Useat talot saavat kymmeniä vuosia ontua muonitettavainsa tähden, ja usea isäntä ei pääse tästä rasituksesta elinaikanansa, jos ei hän mene itse kanssa talon taa. On muutamia "setämiehiäkin", jotka perinnästänsä ovat ottaneet oikeuden asua elinaikansa talon loukossa ja nauttia elatuksensa ilman työtä ja huolta.
Antero Warelius: Kertomus Tyrvään pitäjästä 1853. Suomi 1854
"Setämiehet" taloissa tavallisesti nauttivat jotakin viljelys-oikeutta talon tiluksilla ja ovat silloin toisinaan velvoitetut muutamiin huokeampiin tehtäviin.
Y. K. Työväen seikka III. Kirjallinen kuukauslehti 9/1874
T:n pitäjän kaakkoisilla äärellä, eräässä yksinäisessä metsämaan talossa on nykyään mainion suuri setämies, jonka täytyy sitä nimeä kantaa siitä syystä että hän joutuu pienempäin kosiokumppaniensa tähden kosiokaupoissaan aina tappiolle - kuultuaan kahua asevelvollisuudesta iloitsi hän ihmeen kovasti ja sanoi: nyt rakkarit joudutte kumminkin pois maista; valtio varmaankin jättää minun kotio harjottamaan asevelvollisuuttani naisten kanssa, sillä siitähän on valtiolle tulevaisuudessa suurempi hyöty kun saa vallan tällaisia jättiläisiä. Mutta kun ei pikkumiesten viemisestä kuulunut sen parempaa, päätti hän itse laittaa ne pois tieltään ja otti sitä varten pullollisen rikkihappoa, aikeissa antaa siitä vihatuille tovereilleen ero-ryyppy elämästä; itse otti hän ilo-ryypyt ja pisti rikkihappopullon housuinsa taskuun. Mutta kuinkas kävikään? Pullo särkyi siellä ja pikku setä saikin ero-ryypyn tästä mailman elämästä, josta sanotaan sedällä olleen tuskin tuppikin täynnä.
Sanomia Turusta 26.10.1878
Mutta jos on talo, jonka pojat ovat isältään perineet ja siinä kukin elävät perheineen, jospa vielä setämies ja sisaren miehiä kuuluu samaan perheesen, niin kuka tuossa tuollaisessa talossa oikein on isäntä ja kuka siinä oikein innolla ja ahkeruudella harrastaa talon edistymistä?
Onko se patriarkallinen elämä, jota Savossa ja Karjalassa vielä yleensä tavataan, maanviljelyksen edsitykselle hyödyllistä? Savo 25.7.1883
Usein tapahtuu, että joku veljeksistä jää kotitaloon "setämieheksi", - erästä kansanluokkaa, jonka oikeata asemaa ei ole helppo tarkoin määritellä.
Irtain väestö ja kysymys helpoitetusta maanlohkomisesta. Uusi Suometar 31.12.1884
Hän oli nuorempi poika Teerijoen tilalla. Ja kun paikkakunnan tapa vaatei, että vanhin poika sai talon periä, niin jäi nuorempi talottomaksi. Hänelle maksettiin vain joku pieni summa perintö-osakseen, joka ei edes vastannut sitä hintaa, mikä kalunkirjoituksesta arvioittiin tilalle. Mutta sitä ennen ja niinkauvan kuin vanhemmatkin elivät talossa ja nauttivat eläkettä, asui hän siinä "setämiehenä" ja teki talon töitä ruokansa edestä. Vaan kun vanhemmat kuolivat ja sisar naitiin Kautialaan, otti Heikkikin - se oli "setämiehen" nimi - osansa perinnöstä ja muuti pois, vieraissa pirteissä asumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti