perjantai 29. huhtikuuta 2022

Uuden ajan alun tutkimuksen torstai

Uuden ajan alun tutkijoiden verkosto kokoontui eilen kolmatta kertaa ja Tampereella. (Turussa oltiin tammikuussa 2019 ja Jyväskylässä torstai ja perjantai tammikuussa 2020.) Poikkeuksena edellisiin tällä kertaa yritin esittää oikeampaa tutkijaa ja olin mukana myös esittäjänä.

Torstain osuuden aloitti Sonja Hukantaipaleen kutsuttu luento  "Rohkeasti kynnyksen yli? Rajojen ylittämisestä taikuudessa ja tutkimuksessa". Otsikossa näkyy  Hukantaipaleen ovela rinnastus: tutkimiensa taikojen tarve rajoilla ja tutkimuksensa monitieteisyys. Mutta emme saaneet vinkkejä taioista, joilla lepytetään kateat naapurialan edustajat, kun tonteilleen on eksytty. 

Itselleni mielenkiintoisin ajatus liittyi esineiden merkityksen tulkinnan vaikeuteen/ mahdottomuuteen. Tuoreimmassa tutkimuksessaan Hukantaival on perehtynyt museokokoelmiin ja huomannut monet taikaesineet niin tavanomaisiksi, että niitä olisi mahdoton tunnistaa arkeologisilla kaivauksilla. Joissa puolestaan on tapana tulkita kaikki oudomman oloinen mahdolliseksi rituaaliesineeksi. 

Lounaan jälkeisistä päällekkäissessioista ruokaan liittyvän. Maria Lahtinen-Kaislaniemi selosti vielä julkaisematonta tietoa Iin Suutarinniemestä löytyneen hautauksen isotooppiananalyysistä. Keskiajalle ajoitettu hautaus ei-kristillisine piirteineen kuullosti myös hyvin mielenkiintoiselta, koko kohde oli minulle uusi asia. 

Hanna Kivikeron esitys "Kaupankäynti vesieläintuotteilla uuden ajan alussa – kauppatavaran tutkimisen problematiikkaa" sisälsi tuttuja teemoja historiallisen ajan arkeologian tarjoaman tiedon eroista kirjallisiin lähteisiin verrattuna. Äskettäin väitöskirjan teon aloittanut Sara Itkonen esitteli aihettaan otsikolla "Perhe, nälkä ja uusi aika. Selviytyminen 1690-luvun ja 1860-luvun nälänhädistä elinkiertoteorian valossa".  Hän pyrkii tilastollisella analyysillä selvittämään selviytymistä selittäviä/tukevia seikkoja. Päämielenkiintonsa kohdistuu 1690-luvulle. 

Kahvitauon jälkeen olisi ollut tarjolla kolme päällekkäistä ja kiinnostavaa sessiota, mutta valinta oli tehty puolestani, sillä oma esitykseni oli yhdessä näistä. Kolmas puhujamme oli peruuttanut, joten meillä oli hyvää aikaa kuunnella Tommi Alhon ja  Maija Kallisen esitystä alkuvaiheessa olevasta tutkimuksesta, jossa tarkastellaan Turun akatemian luonnonfilosofisten väitöskirjojen viittauskäytäntöjä vuosina 1640–1713. Tosi mielenkiintoista. Siksi, että väikkärissä mietin tekstikonventioiden syntyä, ja siksi, että olen yrittänyt etsiä 1700-luvun opinnäytteistä sanomalehtiviitteitä ja huomannut viittauskäytännön keveyden. 

Oma esitykseni "Kotimaan uutisointi 1600-luvun lopun Posttidningarissa" oli väitöskirjaprojektini marginaalia, mutta keskusteluosion kysymyksistä ja kommenteista sain apua varsinaiseenkin työhön. 

Toisen kahvitauon jälkeen kokoonnuimme seuraamaan paneelikeskustelua otsikolla "Ajallinen ylirajaisuus historiassa". Pidettyäni juuri esityksen itselleni oudommasta aikakaudesta tunsin jälleen oloni diletantiksi, kun panelistit totesivat uuteen aikaan siirtymisen vaativan merkittävän panostuksen kontekstin luomiseksi. Mutta toisaalta huomautettiin, että asioiden ymmärtäminen vaatii yhteyksien luontia sekä ajassa taakse- että eteenpäin, mitä esitykseni myös yritti olla. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti