Posttidningarin lukijoille kävi 1720-luvun lopulta alkaen tutuksi "Printzen af Berget Libanon". Brysselistä kerrottiin 7.3.1728, että kaupunkiin oli tullut prinssi Libanon-vuorelta (PT 25.3.1728).
Pariisissa tiedettiin 11.11.1728, että äskettäin Libanonista tullut emiiri tai prinssi oli saanut armon tavata itsensä kuningas (PT 2.12.1728). Mies teki jo lähtöä 2.12.1728 (PT 23.12.1728). Hämmentävän nopeasti hän on kulkenut läpi Euroopan, sillä Wienistä kirjoitettiin 7.12.1728 että tämä tunnettu arabialainen prinssi oli tavannut keisarin muutama päivä aikaisemmin. Asiana oli prinssin Turkin "keisarille" menettämät maat. (PT 20.12.1728). (Sekä Ranskassa että Itävallassa käsittääkseni tässä vaiheessa käytössä gregoriaaninen kalenteri.)
Pariisista kirjoitettiin vuoden vaihduttua 6.1.1729 kuin prinssi olisi edelleen paikan päällä. Hänet lyötiin Pyhän Lasariuksen ritarikunnan jäseneksi ja oltiin käsityksessä, että hän oli lähdössä Espanjan kautta Portugaliin. (PT 27.1.1729) Vuotta myöhemmin 8.5.1730 prinssi oli Lontoossa ja kuninkaan jo tavattuaan tekemässä lähtöä Espanjaan (PT 25.5.1730). Paitsi, että yllättävästi Lontoosta kerrottiin 9.6.1730, että Libanon-vuoren prinssejä oli kaksi! He olivat hyvästelleet pari päivää aikaisemmin kuninkaan ja olivat lähdössä Ranskaan. (PT 29.6.1730)
Prinssejä koskeva dokumentti jäljennettiin vuosikymmeniä myöhemmin Gentleman's Magazineen:
“June 29, 1730. Whereas Joseph Abaisti and John Hemmer, two princes of Libanon, having produced an authentic memorial, setting forth, that they and their predecessors have been Christian Princes several years, and supported that part of the Turks country 700 years, and at their own proper costs and charges erected and built several churches, whereby several thousands of Turks were converted to the Christian faith, and defended the rights of the same, so that their churches became the only places of safety for all Christians who were persecuted by the Turks, which so much enraged the Turks, that the Bashaws of Damascus, Sydon, and Tripoly, came with their forces, and by surprise burnt and destroyed their churches and palaces, and cut down and destroyed all the trees and produce of their country, to the entire destruction and ruin of the said two princes, their families, and subjects, whereby they were obliged to ask relief from Christian countries: ..."
Lehdessä Frisia syyskuussa 1843 julkaistussa katsauksessa Ein orientalicher Printz in Ostfriesland Chesroanin herttua Abu Genblat Nessar Abaisci tuli 27.3.1731 Englannista Hollantiin.
Saksalaisen sukututkijan sivu paljastaa, että toukokuun alussa 1731 emiiri tai arabialainen prinssi Abu Genblat Nessar Abaisoi er Chessaan tuli Rostockiin oltuaan tätä ennen Schwerinin hallitsijan ja tämän herttuaveljen luona Arnstadtissa. Seurueensa pienuus selitettiin sillä, että iso osa oli kuollut Amsterdamissa ja Hampurissa tai jäänyt näihin kaupunkeihin sairastamaan. Prinssiä kuvattiin pitkäksi ja komeaksi, hiuksensa olivat mustat, ihonsa tumma. Päällään hänellä oli turkkilaiseen tapaan punainen mekko. Suunnitelmanaan oli jatkaa kotiinsa Kööpenhaminan, Ruotsin, Moskovan ja Persian kautta.
Myös Kööpenhaminaan tuli toukokuun alussa 1731 vain yksi arabialainen prinssi, joka oli kotoisin Libanon-vuorelta ja kutsui itseään Chestertonin prinssiksi. Vielä 10.5.1731 ei tiedetty saisiko hän audienssin kuninkaan luona. (PT 24.5.1731)
Johann Georg Rüdlingin Supplement til Thet i flor stående Stockholm (1740) kertoo sivulla 515, että Tukholmaan tuli heinäkuussa 1731 "afrikkalainen" prinssi Libanon-vuorelta. Tämä osasi monia kieliä ja oli käynyt lähes jokaisessa Euroopan hovissa, minkä edellä mainituista lehtileikkeistä voi uskoa. Ehkä ei ollut enää niin tervetullut ja siksi siirtynyt pohjoiseen?
Vanhassa sukututkijoiden keskustelussa kerrottiin, että Västerbottenin läänintileissä 1732 mainitaan Uumajan porvarin Jonas Biströmin toimineen tulkkina Libanonin prinssi Josefille tämän matkatessa Uumajasta Härnösandiin. Biströmin kielitaito oli mahdollisesti laajentunut hänen ollessaan Venäjän sotavankina suuren Pohjan sodan aikana.
Toisessa verkkokeskustelussa mukana ollut oli nähnyt prinssistä maininnan Piitimen kihlakunnanoikeuden pöytäkirjassa 1732. Miehen nimi kirjattiin Joseph Gabieth ja hän oli matkalla etelään päin. Mukanaan oli asiakirja, joka oikeutti hänet ja seurueensa saamaan kyytihevoset, tiennäyttäjän ja tulkit.
Keskustelussa heräsi ajatus siitä, että kyseessä oli petkuttajat. Yhdellä kirjoittajista oli käsillä
Historisk tidskriftin vuosikerta 1904, jossa sivulta 75 alkaen kerrottiin Ruotsissa 1734 oleskelleesta miehestä, joka väitti olevansa intialainen ruhtinas "Soltan Gjin Achmet". Artikkelissa mainittiin samaan aikaan Ruotsissa olleet: Syyrian maroniittisten ruhtinassukuihin kuulunut "Victorius Nessar" ja "Abu Genblat Nessar Abaisci, furste av Chesroen av berget Libanon i Syrien". Saksankielisen Wikipedian mukaan Chesroen tarkoittaa aluetta Kisrawan/Keserwan, joka
englanninkielisen Wikipedian mukaan. Paikallisella hallitsijalla oli useita poikia, joten kahden harhailu pitkin Eurooppaa ei ole täysi mahdottomuus.
(Kyseinen saksankielinen Wikipedia-sivu Soltan-gjin Achmet von Magate käsittelee edellisen kappaleen intialaista ruhtinasta. Hän siirtyi Tukholmasta Pietariin eli joko ohitti Suomen tai kulki sen läpi.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti