lauantai 9. lokakuuta 2021

Ilmestynyt: blogiteksti

Jonas Forslundin
maalaus
kuningasparista.
Nationalmuseum
Ahvenkosken sillan väritys historiankirjoituksessa

Tausta: 
Sitä voisi kuvitella, että kirjoitettuani Kustaa IV Adolfin ja paremman puoliskonsa kesäreissusta 1802 ensin blogitekstisarjan ja sitten hieman pidemmän kirjan kaikki olisi jo sanottu. 

Mutta ei. Kun Opinahjon tutkimuskeskittymän tiedotteessa luki, että "jokainen halukas" saa tarjota tekstiä historiografiaan keskittyvään blogiin, niin ensimmäisenä tuli mieleen vääristyneet tarinat Ahvenkosken sillan maalauksesta. Olin maininnut asian kirjani alaviitteessä, mutta arvelin, että blogiteksti voisi saada hieman enemmän näkyvyyttä kuin omakustanteeni sivu.

Niinpä kokosin kirjallisuuden uudelleen eteeni ja tein pidemmän esityksen. En onneksi havainnut 2016 lyhennelmässä suurta virhettä, mutta kun käytettävissä oli enemmän tilaa ja ripaus enemmän osaamista, niin episodin historiankirjoituksen kehitys tarkentui ja muuttui omissa silmissäni entistä mielenkiintoisemmaksi.

Kyseessä oli oppimiskokemus myös toisella tavalla, sillä blogitekstiä toimitettiin kahden hengen voimin kaksi kierrosta. Ei minusta ekakaan versio aivan räkäsurkea ollut, mutta kieltämättä päästiin parempaan. Ilokseni huomasin, ettei minulla ainakaan tässä tapauksessa ollut vaikeuksia ottaa vastaan muiden ideoita ja ajatuksia. Voi olla, että tökkii joskus toiste. 

perjantai 8. lokakuuta 2021

Tekstien kierrätystä paikasta toiseen

Eilen avattiin ja julkistettiin juhlallisesti hankkeen Informationsflöden över Östersjön. Svenskspråkig press som kulturförmedlare 1771–1918 välituloksena avoimeen ja yleiseen käyttöön tietokanta ruotsinkielisisten sanomalehtien (Suomessa, Ruotsissa ja Yhdysvaltain siirtolaisalueilla) tekstien toistoista. Vastaavahan on tehty aiemmin suomeksi, mutta olen jättänyt sen niin rauhaan, että osoitteen löytäminen tuotti vaikeuksia. Mutta löytyi kuitenkin: Text Reuse in Finnish Newspapers and Journals, 1771–​1920.

Uusi tietokanta Text reuse in the Swedish-language press, 1645-1918 voi olla väikkärinikin väännölle merkityksellinen, kunhan ehdin hetken ajattelemaan. Ajattelematta testasin vanhoja aiheita ja kokeilin karttanäkymää yhteen Abraham Stenfeltistä kiertäneeseen uutiseen (klusteri 4319267).


Tietenkin tietokantaa koskee kaikki normaalit klausuulit konetunnistetusta tekstistä ja klusterien algoritmisesta kokoamisesta. Vahvimmin hälytyskellot soivat, kun esityksiä kuunnellessa useaan otteeseen pointtina oli se, liikkuiko uutinen Suomesta Ruotsiin vai päinvastoin. Kysymys on tietenkin mielenkiintoinen ja Jani Marjanen esityksessään oikeassa siinä, että aiemmat maininnat kultturiyhteyksistä kaipaavat tarkennusta, ajoitusta ja kvantifiointia. Suuret linjat varmasti selviävätkin, mutta yksittäisistä uutisista on voinut jäädä löytymättä alkuperäisin teksti ja alkuperä voi näin ollen olla väärä.

Marjasen esityksen kaavio, jossa Suomen merkitys (eli suomalaisten tekstien kopiointi) ruotsalaisessa lehdistössä romahti vuoden 1809 jälkeen, oli hätkähdyttävä, mutta kun Marjanen selitti asiaa se oli aivan järkeen käypä. Suomessa oli 1800-luvun alussa vain yksi lehti ja Venäjän vallan alla sen toimituksellinen sisältö oli niin vähäistä, ettei siinä juuri ollut kopioitavaa ruotsalaiseen lehdistöön, joka puolestaan oli huomattavasti monilukuisempi.

Heli Rantala antoi pari esimerkkiä pitkään kiertäneistä teksteistä. Toinen oli Anna Maria Lenngrenin runo Förlorade saker, joka leikittelee hukattujen tavaroiden ilmoitusten muodolla ja oli näin sopivaa toistettavaa vuodesta 1775. Oman kokeiluni perusteella runoa oli ainakin klustereissa  5839195 (28 toistoa), 1007529 (70 toistoa) ja 1699754 (3 toistoa), mutta näistä ei saanut yhteistä statistiikkaa ulos (tai en ainakaan osannut sellaista tuottaa).

Rantalan toinen esimerkki oli eksoottisempi. Turkulaisessa lehdessä oli 1775 lainaus Örlosan 1600-luvun lopun kirkonkirjojen kuvauksesta 1500-luvun lopun nälänhädästä. Turussahan julkaistiin paljon asiakirjatekstejä, mutta useimmiten ne koskivat Suomea. Kaivettuani tekstin alun 29.4.1775 ilmestyneestä lehdestä selvisi, että se oli peräisin Turun hovioikeuden presidentin papereista, mikä selittää julkaisun. 

Mutta kun etsin Rantalan mainitseman toiston Mariestads Weckobladista 25.11.1826, kävi ilmi että sitä ei oltu kopsattu turkulaisesta lehdestä vaan Andr. Olav Rhyzeliuksen kirjasta Brontologia Theologico-Historica (1721), johon tutustuin taannoin suomalaisten tulipalojen osalta. Kirjassa otsikko on käytännöllisesti katsoen sama kuin turkulaisessa lehdessä, joten paroni Lagerflychtin papereissa todennäköisesti oli kirjasta kopioitu teksti. Tällaiselle intermediallisuuden metsästämiselle tietokanta siis jättää tarvetta.

(Virallisen totuuden voit lukea lehdistötiedotteesta ja puhutun kuulee YouTuben tallenteesta.)

torstai 7. lokakuuta 2021

Tapettitehtailijan perheen mielenkiintoisuus

Söderlundin (aik Rieksin) huvila 1894
Helsingin kaupunginmuseo CC BY 4.0

Eilen Pekka Saurin Twitterissä jakama Siltasaaren kuva saatteella "Siltasaaressa komeilee vielä tapettitehtailija Georg Rieksin rakennuttama huvila, jonka Rieks myi 1885 Jonas Söderlundille siirtäessään tehtaansa Helsingistä Pietariin." sai Oula Silvennoisen toteamaan "Ilmeisesti nuorin [p.o. pojan]poikansa Norman Rieks syntyi Pietarissa 1903, palasi vallankumouksen jälkeen Suomeen ja päätyi saksan, venäjän ja suomen taitoisena jatkosodan aikana Saksan turvallisuuspoliisin tulkiksi Lappiin ja Tallinnaan." & "Oli ihan avainhenkilöitä muinoin väitöstutkimusta tehdessäni. Mutten ollut hoksannut tätä taustaa aiemmin, mistä kiitokseni!"

Tämä sai minut kaivamaan esiin oman Rieks-kokoelmani, joka käynnistyi joulukuussa 1878 syntyneen Katri Bergholmin (o.s. Ignatius) muistelmasta kirjassaan Kuultua ja elettyä:

Strandmanit asuivat silloin [1880-luvun puolivälissä] Ricksin huvilassa Siltasaarella, joka silloin oli täydellistä maaseutua. Pitkä lehtikuja johti päärakennukseen, jossa Ricksit itse asuivat. He olivat hyvin varakkaita, omistivat luullakseni tapettitehtaan. Usein tuli kujassa vastaani ratsupukuinen nuorukainen kauniin hevosensa selässä. Se oli nuori herra Ricks. Hänen vaiheistaan myöhemmin en ole koskaan kuullut. Ratsastaja oli siihen aikaan harvinaisuus, siksi hän on jäänyt mieleeni.(s. 64-65)

(Tarkemmin sanoien Strandmanit asuivat pihan kaksikerroksisen puutalon toisessa kerroksessa. Alemmassa esittelijäsihteeri Palmroth perheineen.) Maininta harvinaisesta ratsastajasta oli juuri äskettäin tullut mieleen, kun luin Ruotsin ratsastushistoriasta. Rieksin huvila oli toki vilahtanut jo tekstissäni Siltasaari 1880-luvulla. Linnunlaulun alueen ympäristöhistoriallinen selvitys (pdf) tarjoaa sitä rikkaampaa tietoa

Helena Steven-Steinheilin ajatus Siltasaaren länsipään kehittämisestä englantilaiseksi puistoksi (ks. yllä) toteutui tavallaan eräässä mielessä 1800-luvun loppupuolella tapettitehtailija Georg Rieksin toimesta. Tämä rakennutti saarelle tehtaan sekä saaren länsipäähän komean tornihuvilan. Sen ympärille istutettiin puutarha, jota on kuvailtu seuraavasti: ”Niemi oli todellinen huvilapuisto, johon tehtailija Rieks ei liene tuhlannut kovinkaan vähän somistaakseen alueen suuren, kauniin huvilan ympärille, jonka hän oli rakennuttanut. Tämä oli kaksikerroksinen ja siinä asui useita sivistyneitä perheitä, jotka kaikesta huolimatta olivat asettuneet asumaan sillan taakse. Kenties rakkaudesta kauniiseen luontoon. Huvilan edessä oli hyvin hoidettuja ruohokenttiä ja rivi istutettuja lehmuksia, jotka jo siihen aikaan kohosivat yli melkoisen korkean huvilan ja varjostivat itäistä parveketta. Poppelikäytäviä oli istutettu mm. pitkin Kasvitieteellisen puutarhan vastaista rantaa. Sitä paitsi oli siellä säleaidan ympäröimänä puutarha hedelmäpuineen, marjapensaineen ja kukkineen.” 

Tapettitehtaan hakeminen sanomalehdistä kertoi ikävää tarinaa:

Myrkyllisiä tapetteja. Noin puolikolmatta vuotta takaperin ilmoitettiin herra Rieks'in tapettimyymälään Helsingissä, että muuan ruskeanvärinen tapettipaperi, jota sieltä oli ostettu, oli toimitetun kemiallisen tutkimuksen jälkeen, havaittu sisältävän suuressa määrässä arsenikki-myrkkyä. Tästä huolimatta on hra Rieks kuitenkin yhä edelleen myynyt näitä myrkyllisiä tapetteja. Muutamia päiviä sitten tapahtui, näet, että eräs Helsingissä asuva lääkäri sattumalta sai tietää, että hänen kamarissaan olevat tapetit olivat saman väriset ja muotoiset kuin nuot ylempänä mainitut. Aina siitä asti, kuin nämät tapetit hänen kamarinsa seiniin pantiin, pari kolme kuukautta takaperin, oli hän tuntenut itsensä pahan voivaksi, voimatta saada selkoa syystä tähän huonoon vointiinsa. Hän antoi nyt maanmiljelys-kemistin Forsberg'in tutkia tapetit, ja tutkimus näytti, niinkuin edelliselläkin kerralla, että tapetit olilvat kovin myrkylliset. Syy puheenalaisen lääkärin pahanvointiin oli täten selville saatu. (Tampereen Sanomat 8.12.1886)

(Arsenikkia oli tähän aikaan myös huonekaluissa.) Kohu ei ollut syy Rieksin tapettitehtaan lopetukseen Helsingissä, vaan Museoviraston sivun mukaan "Venäjä kiristi 1885 tullejaan niin paljon, että kasvava tehdas joutui muuttamaan Pietariin. Siellä se jatkoi menestyksekkäästi aina vallankumoukseen saakka."

Hbl 6.3.1940
Georg Rieks kuoli 73-vuotiaana Pietarissa, edelleen Suomen kansalaisena (Päivälehti 21.8.1895). Geni-puu tuntee kaksi poikaansa Louis August Edmund (s. 29.9.1869) ja Arthur Henrik Wilhelm (s. 11.9.1872). Helena Ruuska kirjoittaa elämäkerrassaan Eeva Joenpelto. Elämän kirjailija, että Joenpellon tulevan anopin isä
Arthur Rieks oli sittemmin perinyt isänsä tapettitehtaan, mutta vallankumous vei niin tehtaan kuin rahatkin ja perheelle jäi vain Terijoen huvila. Marraskuun yönä vuonna 1918 Arthur Rieks oli todennut tilanteen mahdottomaksi ja paennut bolsevikkien valtaamasta Petrogradista Suomen puolelle. Mukanaan hänellä oli ollut vain kääreeksi rullattu kuva omasta tehtaasta. 

Arthurin lapsista Genissä on Hildur Anna (s. 7.8.1895) ja Fredrik Horace (s. 29.5.1899). Arthur Henrik Wihelmin vaimon kuolinilmoituksessa on Hildurin ja Fredrikin jälkeen surijana Oula Silvennoisen mainitsema Norman Georg Arthur Rieks eli hän todennäköisesti kuuluu lapsisarjaan. 

keskiviikko 6. lokakuuta 2021

Jos kannattaa tehdä kerran, niin toki toisenkin

Eilen aamulla sanahaku Kungliga Biblioteketin sanomalehtiportaalissa heitti yllättäen eteen turkulaisia nimekkeitä. Twiittasin (väärän viikonpäivän mainiten): "Aikoihin eletty. Turun lehtiä (eli kai @NatLibFi digitoinnit) on nyt ruotsalaisten lehtien portaalissa. (Ei sentään Suomenkielisiä Tieto-Sanomia, jotka puuttuvat Ruotsin lehtibibliografiastakin.) Liittynee keskiviikon tietokantajulkistukseen @slsfinland ?"

En erehtynyt ainoastaan viikonpäivässä. Hanke Informationsflöden över Östersjön nimittäin vastasi: "Mielenkiintoista! Tämä ei kuitenkaan liity torstain tapahtumaan." (Kyseinen tapahtuma on Lansering av databas om nyhetsflöden mellan Finland och Sverige)

Eikä tässäkään kaikki. Parin tunnin päästä blogitekstiä pykätessäni tajusin katsovani varhaisen turkulaislehden sivua mustavalkoisena. Ja KB:n digitoinnit ovat värillisiä. Tein tarkistuksen, joka olisi ollut paikallaan jo ennen twiittiäni.


Eli (vaikuttaa siltä, että) KB on digitoinut omista kokoelmistaan turkulaisia lehtiä, jotka Kansalliskirjasto on omistaan digitoinut ja laittanut verkkoon jo kaksikymmentä vuotta sitten. Positiivisen kautta ajateltuna 
  1. ruotsalaiset saavat toki käyttää rahojaan miten haluavat
  2. lehtien läsnäolo KB:n portaalissa muistuttaa käyttäjille Suomen kuulumisesta Ruotsiin
  3. uudella digitoinnilla ja koneluvulla sanahakuihin voi tuottaa erilaisia tuloksia kuin Kansallisarkiston portaalissa (jos muistaa ja jaksaa käyttää molempia)
  4. ja ehkä mukana on jopa, joku Suomesta puuttunut sivu tai numero?
Mutta perusnegatiivisuudellani ja väitöskirjaani ajatellen olisin toivonut KB:n mielummin täydentäneen Posttidningarin ja Inrikes Tidningarin sarjoja Uppsalan yliopiston ja Kansalliskirjastomme numeroilla. Lisäksi olen edelleen huolissani tendenssistä, jossa verkkoon replikoidaan olemassaolevia kokoelmia erillisiksi kokoelmiksi hukaten digitoinnin todellisia mahdollisuuksia.

tiistai 5. lokakuuta 2021

Terveiset Vaasasta 1876

Nimimerkki Jussi Kanervaisen Keski-Suomen 4.5. & 18.5.1876 Ilta-pakinoissa esitys oli fiktionalisoitu, mutta tarkoitus oli (käsittääkseni) välittää tietoa vuoropuhelun muodossa. Keskustelijoista toinen oli juuri palannut Vaasasta Jyväskylään.

"Maamiehen ei ole helppo Vaasaan päästä. Tuskin ennättää kaupunkia lähestyä, ennenkuin kymmenkunta nuoria miehiä ja poikanulikoita kuorman ympäri rähisee: "Onko tervaa? Onko voita? Onko rukiita? Onko kauroja? — Tule Nordgrénille! Tule Hultiinille! Lähde Kurténille! Lähde Manneliinille! Lähde — sinne ja tänne." Kuultuansa, että minulla ei ollut muuta myydä kuin palvattua lihaa, lauma vähitellen hajosi, ja pääsin onnellisesti kauppatorille. Tässäpä uusi kahakka! Akkajoukko, mieslaumaa vahvempi, ympäröitsi kuormaani. "Jag skall ha! jag skall ha!" minun pitää saada, kuuluu joka haaralta. Poliisi viimein ryhtyi akkojen niskaan ja ajoi net kuti paikallensa. Ne olivat, näette, niitä Vaasan mainioita torikauppa-ämmiä, jotka koittavat etukädessä helpolla hinnalla ostaa maamiesten tavaroita, varsinkin ruoka-aineita, ja näitä sitten kalliisti turkuttavat kaupunkilaiselle. Näitten kanssa maamiesten pitää niin vähä kuin mahdollsesti kauppaa tehdä." 
 
"Täytyyhän toki akkaraiskainkin elää tökötellä, eivätkä voi voitotta elää. Ja samahan se sinulle on, kelle sinä lihasi myyt." 
 
"Eipä aivan. Ämmät tarjosivat seitsemän markkaa leiviskältä, enkä tarvinnut muille ostajille myödä naulaakaan alle kahdeksan markan." 
 
"Siinä kohdassa otan sanani takasin."

Vastaava vastaanotto kaupunkiin on toisaalta lainaamassani tervakaupan kuvauksessa. Tässä tapauksessa Vaasassa käynnin asiana oli kruununtilan perinnöksiosto, vaikka sen olisi kirjeitsekin hoitaa.
NYA RESIDENSHUSET I WASA.
Uppfördt efter ritning af C.A. Setterberg.
Tecknadt på trä af A.T.G. 1866

"En voi asiamiestänikään moittia. Ystävällisesti hän minua kohteli ja näytti minulle kuvernööriviraston ja hovioikeuden komeat virkahuoneet. Vaan nehän tekin olette nähneet?" 
 
"Hovioikeudessa en ole käynyt." 
 
"Siellä on pulskat huoneet; varsin komeat ovat katsella suuret salit. Seinät kuvia täynnä; yhdessä salissa on entinen Ruotsin kuningas Gustaf III, joka perusti Vaasan hovioikeuden, ja kaikki ruotsinvallan-aikuiset esimiehet eli presitentit, toisessa Venäjän keisarivainaja Alexander I ja Venäjänvallanaikuiset esimiehet. Kernaasti näitä silmäilee." 
 
"Mitä muuta?" 
 
"Hovioikeuden alakerrassa on, muun muassa, läänin maanmittausviraston suuri arkisto. Kävin siellä tilankarttaa itselleni hankkimassa, ja silmän-räpäyksessä se oli arkiston hoitajalla käsissä. Kysyttiin minulta vaan: "mikä pitäjä? mitä kylä? mikä numero?", katsottiin isoon kirjaan ja mentiin heti suoraan siihen kaappiin, jossa kartta talletettiin."  

Kohteita oli muitakin

"Kävin minä kapakoissakin, vaik'eivät nämät juuri rikastuneet minun kukkarostani. Ei näitäkään voi kehua. Tosin näissä ei myydä eikä saa muuta väkevää, kuin olutta, jos olutta, sopinee väkeväksi mainitakaan; mutta vieraat ostavat, tullessaan viinapullon kaupungin krouvista, sekoittavat kapakassa viinaa ja olutta ja päihtyvät hyvinki pian. Yksi vieras nukkuu pöydän alla, eli johonki loukkoon, toinen vieras lainaa häneltä rahakukkaron, eikä muista milloinkaan lainaansa maksaa. Kohmelo ja katumus ovat raukkain ainoat voitot. [...] 
 
"Kuulkaapa vielä! Kapakoissa aina löytyy isompi eli vähempi lauma tyttölutuksia, ja joka näitten käsiin joutuu, saa kyllä rahojaan varoa. Poliisi lähettää heitä tuontuostakin syntymäseurakuntiinsa, vaan ei kulu monta päivää ennenkuin ovat kapakoissaan takasin, yhtä mielitteleväiset ja vaaralliset kuin ennen. Niitä on nuorten ja vanhain miesten paras arastaa."

maanantai 4. lokakuuta 2021

Syysnäyttelystä 1902

Velikullassa 22/1902 esiteltiin syksyn taidenäyttelyä usein kuvin.








sunnuntai 3. lokakuuta 2021

Lisää varhaisia palovakuutuksen ottajia

Nykyisen Suomen alueen palovakuutusten listaus jatkuu numeroista 2001-2250 (*). Siinä missä edellisestä 250:sta kertyi 45 suomalaista vakuutusta, tässä otoksessa on 35.

Kertauksena, että Riksarkivetilla on digitoituna palovakuutuksia ja niiden karttoja ja Centrum för näringslivshistoria on digitoinut rakennusarviointeja ja karttoja. Ainakin varhaisten vakuutusten osalta hakutulokset ovat sivustoilla samat ja olen merkinnyt säilyneet ja digitoidut kappaleet listaan. Nyt mukana on Heinolasta ensimmäinen kaupunkitalo, mutta kattavuus on edelleen marginaalinen. Panu Savolaisen esityksistä tiedän, että Turun palovakuutuksia on Turun kaupunginarkistossa. 

Ote Mariedahlin lasiruukin kartasta

N:o 2001 samt N:o 2002 Handelsmannen Nordahls Byggnader i Uleåborg
N:o 2012 Torneå Stads Rådhus
N:o 2033 Post-Inspectoren Alléns
N:o 2034 Handelsmannen Ahlstrands och Westers, samt 
N:o 2035 Handelsmannen Johns Gårdar i Åbo
N:o 2037 Comministern Wahlroos Gård i Björneborg
N:o 2041 Hof-Rätts-Assessoren Bergenhems Gård i Wasa
N:o 2050 Stads-Fätskaren Roths Gård i Lovisa.
N:o 2057 LandsSecreteraren Stierwalds Gård i Heinola [digitoitu]
N:o 2073 Handelsmannen Gardbergs Gård i Helsingfors
N:o 2075 Torneå Stads Kyrkobyggnad
N:o 2079 Handelsmannen Langs Gård i Borgo 
N:o 2099 Skomakaren Lindroths Gård i Åbo
N:o 2108 Snickaren Sederqwists, och 
N:o 2109 Rector Magnifici och Medicinae-Professoren Doctor Hartmans Gårdar i Åbo
N:o 2118, Hanfdelsman Govinii, och 
N:o 2119 Apothekaren Elgs Gårdar i Helsingfors
N:o 2133 Domkyrko-Syslomannen Hjelts
N:o 2134 Stads-Äldsten och Bisittaren Sweidells
N:o 2135 Öfwerste-Lieutenanten von Knorrings och 
N:o 2136 Borgare-Enkan Maria Sarins Gårdar i Åbo
N:o 2140 Apothekaren Elgs Åbyggnad på Botby Gård, belägen uti Nylands Län, Bårgo Härad och Helsinge Socken [digitoitu]
N:o 2174 Orgelbyggaren Thorenbergs Gård i Åbo;
N:o 2184 Professoren Lindqwists Gård i Åbo
N:o 2186 Hrr. Borgmästaren Mattens och MedInteressenters Glasbruk, belägit uti Nylands Län, Borgo Härad och Sibbo Socken [digitoitu]
N:o 2193 Åbyggaderne på Tawastehus Stads Lazarett, belägne utom Staden wid stora Landswägen
N:o 2194 Hospitalsbyggnaden å Själö, belägen uti Åbo Län, Wirmo och Nagu
N:o 2208 Directören Buschs Gård i Åbo
N:o 2219 Handelsmannen Walléns
N:o 2220 Coopvaerdie-Capiten Örnbergs
N:o 2221 Snörmakaren Öbergs, och 
N:o 2222 Packare-Åldermannen Ponséns Gårdar i Åbo
N:o 2226 Borgaren Weurlanders Gård uti Helsingfors
N:o 2246 Lands-Secreteraren Wibelii Åbyggnader på Hemmanet Bagarla belägit uti Åbo Län, Masko Härad och Reso Socken [digitoitu]

(*) Inrikes Tidningar 1795-05-15, 1795-08-25, 1795-09-18, 1795-09-22, 1795-11-11, 1795-11-13, 1796-02-12