Jos kannattaa tehdä kerran, niin toki toisenkin

Eilen aamulla sanahaku Kungliga Biblioteketin sanomalehtiportaalissa heitti yllättäen eteen turkulaisia nimekkeitä. Twiittasin (väärän viikonpäivän mainiten): "Aikoihin eletty. Turun lehtiä (eli kai @NatLibFi digitoinnit) on nyt ruotsalaisten lehtien portaalissa. (Ei sentään Suomenkielisiä Tieto-Sanomia, jotka puuttuvat Ruotsin lehtibibliografiastakin.) Liittynee keskiviikon tietokantajulkistukseen @slsfinland ?"

En erehtynyt ainoastaan viikonpäivässä. Hanke Informationsflöden över Östersjön nimittäin vastasi: "Mielenkiintoista! Tämä ei kuitenkaan liity torstain tapahtumaan." (Kyseinen tapahtuma on Lansering av databas om nyhetsflöden mellan Finland och Sverige)

Eikä tässäkään kaikki. Parin tunnin päästä blogitekstiä pykätessäni tajusin katsovani varhaisen turkulaislehden sivua mustavalkoisena. Ja KB:n digitoinnit ovat värillisiä. Tein tarkistuksen, joka olisi ollut paikallaan jo ennen twiittiäni.

Eli (vaikuttaa siltä, että) KB on digitoinut omista kokoelmistaan turkulaisia lehtiä, jotka Kansalliskirjasto on omistaan digitoinut ja laittanut verkkoon jo kaksikymmentä vuotta sitten. Positiivisen kautta ajateltuna 

1. ruotsalaiset saavat toki käyttää rahojaan miten haluavat
2. lehtien läsnäolo KB:n portaalissa muistuttaa käyttäjille Suomen kuulumisesta Ruotsiin
3. uudella digitoinnilla ja koneluvulla sanahakuihin voi tuottaa erilaisia tuloksia kuin Kansallisarkiston portaalissa (jos muistaa ja jaksaa käyttää molempia)
4. ja ehkä mukana on jopa, joku Suomesta puuttunut sivu tai numero?

Mutta perusnegatiivisuudellani ja väitöskirjaani ajatellen olisin toivonut KB:n mielummin täydentäneen Posttidningarin ja Inrikes Tidningarin sarjoja Uppsalan yliopiston ja Kansalliskirjastomme numeroilla. Lisäksi olen edelleen huolissani tendenssistä, jossa verkkoon replikoidaan olemassaolevia kokoelmia erillisiksi kokoelmiksi hukaten digitoinnin todellisia mahdollisuuksia.