Vieraana kangasniemeläisessä talossa

Kangasniemen kirkkoa

Htm, CC BY-SA 3.0

Wikimedia

Heikki Laitisen Kertomus Kangasniemen pitäjästä Mikkelin läänissä (1875), jossa sana 'eli' tarkoitti ajan tapaan sanaa 'tai', selostaa seuraavaa

Jos vieras tulee taloon, olkoonpa se vaikka oma veli, niin sen ensin pitää joku aika istua penkillä eli seista — kummin tahtoo — jolloin tervehdyksen ja kuulumisten kysyttyä hänelle pidetään hyvin harvaan puhetta. Kun näin kylliksi on istuttu eli seistu, niin sitte isäntä vie vieraan ylöstupaan eli hänen puuttuessa emäntä tekee saman tempun, jolloin siellä tarjotaan viinaa eli kahvia, konsa ei ruokaa annettane. 

Ruokana vieraalle tavallisesti annetaan eli pidetään, että kannetaan yksi eli pari leipää päälletysten pöydälle, joista pieni arpa otetaan pois, kukkurapää lautanen voita, kupillinen kaloja, raavasjalka eli lampaan nivuset tahi käpälä paistina ja joku raaka kypsentämätön möhkäle sianlihaa, maitoa tuopillinen eli kaljaa kapallinen, kuta heistä käsille sattuu. Keittoruokaa saa silloin vieraskin suuren kupillisen eteensä, kuin koti-perheellenkin sitä on valmistettu. Nyt on Jumalan viljaa edessä, ettei syöjää takaa näy. 

Ruoka-astiat usein ovat paremman siisteyden puutteessa, eikä inhota sitä vaikka mustalaisten tahi mimmoisten rahka-suiden kanssa yksistä astioista yksissä syödään ja juodaan. Maito- ja lasiastioista myöskin naastius puuttuu. Asuntohuoneiden lattiain likaisuus ynnä ikkunalasien, pöytäin, rahien, penkkien pesemättömyys ja pyyhkimättömyys, porstuain ja rappuisten siistimättömyys, makauslavain, rovattien, sänkyjen peittämättömyys, vaatteiden penkkilöiltä korjaamattomuus ei ole mikään yleisesti tunnettu paha merkki, vaikka taloudessa usein löytyy 3—4 täysikasvanutta neitoista kokottamassa komeita sulhoja, vaan on heidänkin asumuksensa välistä kuin hiirenpesät; josta usein seuraa monta sairautta. 

Normaalia kotiseudun kaunistelemista tekstissä ei näy Ja Yrjö Waljakan mukaan kyseistä jaksoa

hänen olisi kumminkin pitänyt muokata — niin arvelivat hänen aikalaisensa, siinä lausuttiin monen mielestä liian karvaita totuuksia ja sepä se nostikin Laitista vastaan Kangasniemessä erikoisen mielipahan. Hänen historiansa tuli -uhatuksi polttoroviolla ja sanotaan, että ilman sen kirjoittamista L,. olisi luultavasti saanut pitää paikkansa ja virkansa kansakoulussa! 

Waljakan Kyläkirjaston kuvalehdessä 5/1916 julkaistusta pitkähköstä artikkelista selviää, että Laitinen oli syntynyt torpparin poikana Kangasniemellä 26.10.1832. Papin avustuksella hän pääsi koulutielle ja monien vaiheiden jälkeen takaisin Kangasniemelle, jossa hän kuoli 29.4.1882. Waljakka seuraa häntä paikkakunnalta toiselle, mutta näyttää siltä, että Laitisen elämästä olisi paljon enemmänkin kerrottavaa. Keräämäänsä aineistoa oli vuonna 1916 SKS:llä ja Muinaismuistoyhdistyksen arkistossa. Ainakin ensiksi mainitussa edelleen "Puheita, muistikirja, käsin kopioitu anatomian kirja ym."

Kotipitäjässä Laitista ei ole unohdettu. Yleisten kirjastojen digitoimissa aineistoissa on kaksi 1980-luvulla tehtyä kotiseutuperinnejulkaisua, joissa Heikki Laitinen on asiasanana.