keskiviikko 13. tammikuuta 2021

Töölön Kammiossa 1822-1872

Töölön Kammiosta tulee ensimmäisenä mieleen 1900-luvun alun (mieli)sairaala. Kammio sopii nimenä laitokselle niin hyvin, että on vaikea uskoa, että se on nykyisen Töölön varhaisimpia paikannimiä. Ihan suomenkielisenä eli huonetta tai kamaria tarkoittaen.

Sanomalehdissä varhaisin löytämäni esiintymä on ilmoitus, jossa J. M. Altenstädter kertoi myyvänsä kukantaimia "På Egendomen Kamio wid Thölö" (FAT 4.6.1825). Pari vuotta myöhemmin puutarhamestari Wikström kauppasi tavallisia puutarhatuotteita (meiramia, timjamia, persiljaa, selleriä, purjoa, mustajuurta, palsternakkoja, porkkanoita, punajuuria, artisokkia, punasipulia, retikoita, piparjuurta, lanttua, valkokaalia, kukkakaalia, nauriita ja perunoita) "på Kammio Landställe inwid Thölö" (FAT 25.9.1828). Sitten puutarhamestari Lindström kauppasi kukan- ja kaalintaimia "på Kammio" (FAT 11.6.1831) ja vastaavassa ilmoituksessa esiintyi puutarhamestari Calonius (HT 28.1.1835, HT 15.4.1835, FAT 20.11.1835). Viimeksi mainitussa todettiin paikan olevan vastapäätä Töölön sokeritehdasta.

Mistä Kammiosta tässä on kyse? Vastaus löytyi Pekka Korvenmaan artikkelista Säätyläispuutarhasta kivikaupunkiin Narinkassa 1982 (1983, s. 68-101). Helsingin maistraatti oli vuonna 1822 jakanut Turkuun vievän maantien (nyk. Mannerheimintie) varrelta tontteja, joista numerot 8 ja 9 vuokrasi Otto Wilhelm Furuhjelm, joka hieman myöhemmin vuokrasi vielä Humallahden rannasta tontin 10. Furuhjelmilla oli suurisuuntaiset puutarhasuunnitelmat, joihin edellä mainitut ilmoitukset sopivat hyvin. Maantien varrella ja kaupungin ulkopuolella ei ole myöskään kummallista, että kuski Torikain oli tavoitettavissa Kammiossa (HT 17.11.1832) ja vuotta myöhemmin hevosia myi Kammiossa kuski Enberg (HT 23.10.1833).

Alla mainitun 1852 esitteen esitys Kammion rakennuksesta
Museovirasto

Furuhjelmin aika tonteillaan päättyi vuonna 1838 ilmeisesti taloudellisiin vaikeuksiin (FAT 25.5.1838). Rahaa oli puutarhan ohella uponnut 1830-luvulla rakennettuun päärakennukseen. Vuonna 1840 tontteja 8, 9 & 10 vuokrasi kauppias Aug. Wilh. Astenius (FAT 13.5.1840). Uutta vuokralaista haettiin melko pian (FAT 3.5.1844, HT 22.2.1845). Mahdollisesti tuolloin tonttien vuokraoikeudet lunastanut kauppias Johan Weléne vuokrasi Furuhjelmien päärakennusta eli Kammiota kesäkäyttöön ainakin 1840-luvun lopulta alkaen. Viereen rakennettu Kinnekulla ja Humallahden rannassa sijainnut huvila olivat myös vuokrattavissa.

HT 12.4.1848
Ylläolevassa ilmoituksessa Kammio kuvataaan 14 asuinhuoneen rakennukseksi. Korvenmaan lainaaman vuonna 1852 painetun venäjänkielisen mainoksen mukaan paikka oli "2 1/2 virstan matkan päässä Helsingistä, kukkulalla niittyjen ja metsikköjen keskellä sekä meren rannalle, uimahuoneelle johtavien kauniiden puukujien ympäröimänä. Erityisesti mainitaan rakennuksen parvekkeilta avautuva näköala Kluuvinlahden yli kohti kaupunkia."

Ainakin kesällä 1855 Johan Wolmar Weléne asui itse Kammiossa (HT 20.6.1855). Kautensa päättyi kuolemaansa 29.8.1858 (HKA perukirjat 3887 ja 4909). Perukirjassa omaisuutenaan ovat huvilarakennukset Kammio (1500), Kinekulle (2500), Öfre Hummelvik (1000) ja Nedre Hummelvik (1000), joiden arvoon laskettiin mukaan jäljellä ollut vuokraoikeus. Nämä ja runsaasti muuta omaisuutta perivät Welénen avioliitosta Sofia Stigellin kanssa syntynyt poika Carl Gustaf, joka oli kelloseppämestari Gatschinan kaupungissa, ja Welénen taloudenhoitajattaren Eva Sofia Liljegrenin lapset Engelbrecht Wollmar (s. 7.11.1840), Emilia Sofia ja Eva Cecilia. Todistuslausuntojen mukaan Eva Sofia oli saanut avioliittolupauksen ja perukirjojen perusteella joku oikeusaste teki päätöksen, että hänellä olisi aviovaimon asema perinnön hallitsijana. Eva Sofia asui osoitekalenterien perusteella Kammiossa vielä vuonna 1868. Hän kuoli 23.12.1868 (HKA 5089 ja 5114). 

Perukirjassaan luetellaan edelleen samat neljä huvilaa, jotka huutokaupattiin vuoden 1869 alussa (Hbl 6.2.1869), joten Suomen panimotietojen väite, että Kammion olisi vuosina 1867-1869 omistanut Christian Fredrik Stier, jonka veli Frans Georg Stier pyöritti siellä panimoa nimellä Thölö Bryggeri, on omistustiedon osalta virheellinen. Paikkansa pitänee, että panimotoiminta siirtyi vuonna 1869 apteekkari Sigfrid Edward Maexmontanille, joka muutti tuotannon viinatehtaaksi, joka rekisteröitiin nimellä Kammio Bränneriaktiebolag i Thölö. Viinatehtaan vuokrasi sitten vuonna 1880 Carl Abraham Robsahm, joka muutti sen Kammion portteritehtaaksi, kunnes sai uuden tuotantolaitoksen pystyyn Taipaleen tontille.

Ote kartasta
Karta Öfver Staden Helsingfors Underlydande Villorne Kammio... (1872) 
HKA

Helsingin kaupunginarkiston Paikannimihakemisto Maistraatin pöytäkirjoihin 1809-1874 kertoo, että tonttien 8, 9 ja 10 vuokraoikeus siirtyi 8.5.1869 kauppias W. Koroleffille. Furuhjelmin aikanaan pidennetyksi neuvottelema vuokrasopimus raukesi vuonna 1872. Uudet sopimukset tehtiin uudelleen jaetulle alueelle. Vanha päärakennus (kartan oikeassa yläkulmassa puurhakäytävien risteyksessä) jäi tontille 56E, joka sai nimen Rosavilla, ja nimi Kammio liitettiin tämän eteläpuolella olleeseen tonttiin 57a. Se kummalla tontilla alkoholi virtasi jää käytettävissä olevilla lähteillä epäselväksi. Korvenmaan mukaan nykyään Rosavillan kohdalla ovat Töölön raitiovaunuhallit.

1 kommentti:

  1. Erilaisten rakennusten ja varsinkin sairaaloiden ja muiden julkisten palveluiden historia on kovin mielenkiintoista. On kiinnostavaa nähdä miten esimerkiksi hoitotavat, sairaalakalusteet yms. ovat vuosien varrella muuttuneet. Tuo kammio on itsellesi uusi tuttavuus, kiitos kirjoituksesta!

    VastaaPoista