Ruotsin peruskoululaisten historialäksyt lähenevät vihdoin Suomea, sillä olen edennyt 1100-luvulle. Karttakuvassa Ruotsin pinkkiä ei vielä ole Suomen puolella ja ingressiin on nostettu Mälarinlaakson yhdistyminen osaan Götanmaasta. Jos jaksaa avata vuosisadan laajemman esittelyn löytää tiedon Suomeen tehdyistä ristiretkistä, joiden syiksi tarjotaan sekä kristinuskon levitystä että kauppayhteyksien valvontaa. Tarjolla on kolme oppituntia edellisellä vuosisadalla jo läpikäydyn Uppsalan hopea-aarteen lisäksi.
Madonnan salaisuus kutsuu oppilaan miettimään keskiajan yleistä kuvattomuutta. (Mistä tuli mieleen, että esillä ei ole ollut yhtään riimukiveä eikä Gotlannin kuvakiveä.) Paitsi että kirkoissa oli toisin. Seinä- ja kattomaalauksia ja patsaita. Pimeydestä ei sanota mitään.
Madonnan salaisuus ei ole kovin yllättävä. Kruunun sisältä löytyi kunnostuksen yhteydessä luun kappale eli ilmiselvä reliikki.
Suomessa vallitseva näkemys tutkijoiden keskuudessa on, että puupatsaat ja seinämaalaukset saivat reformaation jälkeenkin olla pitkään paikallaan. Koululaisille Ruotsissa taas kerrotaan, että ainakin ensiksi mainitut hävisivät jokseenkin oitis. En ota tätä totuutena, joten en oppinut mitään. En myöskään katso saaneeni aineksia miettiä sitä oliko keskiajalla "influenssereita". Vastaus riippuu täysin siitä, miten käsite siirretään tuhannen vuoden taakse. Vaikuttajia ja esikuvia oli varmasti.
Toisessakin läksyssä ollaan katolisessa kirkossa. Pointtina on nyt kuvanlukutaito. Kahdestakymmenestä neliöihin ahdetusta kuva-aiheesta on vuosisadan aikana nostettu esiin kolme: Hubertuksen legenda, pyhä Tapani ja koraaniin viittaava teksti reunuksessa. Valitettavasti mainintojen lisäksi emme saa tietää näistä mitään lisää. Minä en tule hullua kurskaammaksi, joten luulisin ruotsalaisen oppilaan olevan yhtä pihalla.
Tehtäväksi annettu muiden kuva-aiheiden tunnistaminen suhteellisen pienikokoisesta kuvasta tuntuu aivan toivottomalta, mutta fundeerauskysymys tunnistettujen kuvien määrästä antaa ymmärtää, että sen olisi pitänyt olla ainakin yksi. No, kun alempana paljastetaan oikeita vastauksia totean, että 12 lähes identtistä jäbää alareunassa olisi voinut arvata aposteleiksi. Sillä minä olen saanut 12 vuotta kristinuskon opetusta. Ruotsin väitetty monikulttuurisuus ei tehtävästä hyppää silmille. Aivan kuten Madonnassa, kristinuskosta oletetaan olevan melko vahvat pohjatiedot.
Kuvista olisi irronnut ymmärrettävämpääkin: eurooppalaista kertomuskulttuuria ja jopa viitteitä antiikin kulttuuriin. Mikä vastaa funderrauskysymykseen: mitä minä olisin halunnut esineestä kertoa! Olisin myös halunnut nähdä
museon FB:ssä jakaman kuvan, jossa jokaisen ruudun aihe paljastettiin.
Kolmas opintokokonaisuus ei lupaa nimellään kuin ruotsteista museoesinettä. Mutta sillä päästään vihdoin kiinni arkeen ja maatalouteen. Parikymmentä senttiä pitkä rautakappale kun on jonkinlaisen maankääntimen terä viikinkiajalta tai varhaiselta keskiajalta.
Ainakaan siitä ei voida päätellä viljelijän asemaa. Nämä jaetaan tekstissä kahteen ryhmään: perintötilallisiin, jotka maksoivat veroja vain suoraan kruunulle ja kirkolle, ja kruunun tai aatelisten maita viljeleviin, joiden maksuissa korostetaan päivätöitä ja luonnontuotteita. Ihan niinkuin veroja ei olisi maksettu tavarana.
Vuosisadan esineistä mielenkiintoisimmat ovat Alvastran luostarista löytyneet silmälasin osat, joiden kautta olisi päästy kiinni kirjalliseen kulttuuriin, mutta ehkä se tulee esiin muussa muodossa seuraavina vuosisatoina.
Teksti perustuu sivuston tilaan 8.-9.12.2020.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti