lauantai 11. syyskuuta 2021

Omenapuista

Suomen maa ei suinkaan ole kokonansa sen etuuden puutteessa, joka hedelmä-puiden istuttamisessa nautitaan. Etelä-puolisessa Suomen maassa menestyy omena-puu ja visna-puu (kirsbärin puu) ankarasti, ja meillä on omenapuun lai, joka taitaa menestyä Suomen pohjaisimmissakin maakunnissa, joka kasvaa kaikissa paikoissa, missä maa on voimakas kasvattamaan tuomia ja pihlajoita, joka kantaa vaikka pieniä, yhtähyvin varsin oivallisia ja makeita hedelmiä, vuosittain juuri runsaasti, ja joka, ylensä istutettuna huonetten ympäri, hakoin ja lihaville niittu-mäille, kasvattaisi talonpojallen raittiin ja makean syömä-kalun ja antaisi kelvollisen sekotus-aineen sekä viinan-panoksiin, että syöttiläs-eläinten ruokaan. Tätä sangen hyödyllistä omena-puun laia, joka jo puolisataa vuotta sitten Suomeen tuotiin, vaikka se vielä on aivan vähän tutuksi ja viljellyksi tullut, kutsutaan Siberian omena puuksi, kotomaansa Siberian nimeltä, joka suuri maa on Venäjän vallan aloutta pohjaisessa Aasiassa. (Almanacka 1825)

Omenapuun istuttamisesta... Hyvistä kypsistä omenoista valitaan paraimmat eli valmeimmat siemenet, pannaan väkevään mustaan multaan kukkapotissa, jossa niitä tarpeen jälkeen kastellaan. Seuraavana kevännä istutetaan ne pienet taimet väkevään ryytimaan penkkiin, tuulen käymättömälle paikalle, päivän puolelle jotakuta seinää eli tihiätä aitaa ja pidetään siinä puhtaina heinistä ja ruhkasta. Kahden vuoen vanhana istutetaan ne jälleen määrätyihin kasvupaikkoihinsa. (Lukemisia maamiehille. 3:s vihko. 1:nen vuosikerta 1849)

Hedelmäpuista Suomessa ei ole paljon mainittavaa muuta kuin omenapuu, joka paikottain kasvaa itsestäänki metsissä. Ryytimaissa menestyy se Vaasan ja Kuopion tienoihin asti vaan paraite kuitenki Suomen lahden rantamailla ja Turun tienoilla. (Lukemisia maamiehille. 2:nen vuosikerta, 1850. 5:s vihko)

Talonpoikaiset eivät luule puitten ja pensasten kasvatuksen maksavan vaivaa, eivätkä tarvitsevansa kasvutarhan herkkuja. Tämän syyn tähden saavat kasvutarhat ränstyä ränstymistänsä niistä taloista, jotka hiljakkoin ovat tulleet herras väj en hallusta talonpoikaisille. Kuitenkin on jo muutama viimeksi mainituistakin istuttanut seinuksellensa jonkun piilipuun, tikkelperin taikka viinamarja- pensaan, ompa juur joku harva omenapuunkin laittanut, joita ei sentään suurin holhota; piparuuttia, sipulia, saksankatajaa, valmuja ja muitakin vähin vaivoin saatavia kukkia nähdään usean asunnon (huonon mokinkin) akkunan alla. (Kertomus Tyrvään pitäjästä 1853, Antero Wareliukselta. Suomi 1854)

P. S. Olin julkaissut leikekokoelman aiheesta myös vuonna 2015.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti