Kirjaston uutuuslistassa osui silmiin Tapiolan aikaisen naapurini nimi. Hän oli toimittanut isänsä Juhani Pohjanmiehen (1893-1959) jäämistöstä löytyneen käsikirjoituksen Risto Kustaanpoika, lukkarikoululainen kuvitetuksi ja jossain määrin kommentoiduksi kirjaksi, jonka tietenkin lainasin.
Hannele Pohjanmiehen mukaan käsikirjoitus on 1950-luvun alusta. Vaikka nimet on pääosin muutettu, kyseessä on totuutta esittävä muistelma 17-vuotiaana Lempäälästä Helsinkiin tulleen nuoren miehen kolmesta vuodesta 1911-1914. Alkusanoista jää epäselväksi, onko käsikirjoitusta muokattu mitenkään. Todennäköisesti ei. Juhani Pohjanmiehen teksti kulkee varmasti ja on nauttittavaa luettavaa.
Heti aluksi on esillä minua kiinnostava teema elämän valintojen tekemisestä ja niitä ohjaavista tekijöistä. Pohjanmies päätyy Helsinkiin riideltyään isänsä kanssa. Hänellä ei ole juuri yhtään rahaa ja ellei tiedossa olisi ollut äidin sisarpuolta, kasvatusvanhempia ja entistä työnantajaa. On vaikea ymmärtää, miten neuvottomalle nuorelle miehelle olisi ilman heitä käynyt.
Täysin sattumanvaraiselta vaikuttaa pyrkiminen Lukkari-urkurikouluun. Pohjanmiehen kertomuksessa valinta perustui vain sattumalta käsiin otettuun sanomalehteen, josta tuli ilmoituksetkin luettua. Olisi luullut työttömän miehen nimenomaan lukeneen sanomalehdistä ilmoitukset ja paremminkin ne, joissa tarjottiin töitä, kuin ne, joissa kerrottiin oppilasvalinnoista!
Koulunkäyntiä Pohjanmies tietenkin kuvaa ja helposti paljastettavin salanimin myös sen päähenkilöitä Emmy Achtéta ja Oskari Merikantoa. Kurssitovereita ei kirjassa ole yhdistetty peitenimiin, mutta satakuntalaisena täytyy laittaa muistiin, että oppilasluettelon Lauri Jonsson Ahlaisista lienee kämppätoveri Laappa "kansakoulunopettajan poika ja hyvän pianon omistaja", jonka luona Pohjanmies vietti joulun 1913. "Laapan koti oli koulu, mutta sen naapurissa oli pappila", "Laapalla oli neljä sisarta ja yksi veli". Yksityiskohdat stemmaavat Ahlaisten rippikirjassa 1890-1899 s. 227 esiteltyyn kansakouluopettaja Kustaa Edvard Jonssonin perheeseen, mutta koska verkon ylioppilasmatrikkelit loppuvat vuoteen 1907 en saa yksinkertaisesti tarkastettua, kuka sisarista oli ylioppilas ja Pohjanmiehen nuoruudenrakkaus, jonka "silmät olivat suuret ja merensiniset".
Mielenkiintoista olisi myös selvittää todellinen henkilöllisyys Läppäsilmälle, joka omine sanoineen "Nii... mä olen jättäny sen asemahomman. Ny mä vaa istun ja kattelen ja kirjoitan näkemisistän. Ja ain sit jotakki näkke mist passa kirjottaa ku pittä silmäs aukki. Se alkko nii, ett mä kirjoti yhre jutu vähä ku leikkispäitte ja vei se sitt johkus viikkolehtte. Kun se toimituksse miäs ol jutu lukenu nii se paiskas viiskymppise pöyttän ja san, ett kirjottakka lissä, hän kyll' ostta. Ja ny mä olen sitt vaa kirjotellu." (s. 79-80). Jos tulee mieleen 1910-luvulta länsisuomalainen yksisilmäinen lehtikirjoittaja, niin jätä kommentti!
Olisin mielelläni kuullut myös lisää Pohjanmiehen äidistä Anna Vilhelmiina Pepeniuksesta, joka kirjan lopun selitysten mukaan "oli ollut kamarineitinä Kaartin kasarmissa ja toiminut myös seuraneitinä. Hän on kertonut muistojaan m.m. matkoista taiteilija Gunnar Berndtsonin puolison Hedvig Olga Beatricen sekä taiteilija Carl Bengtsin perheen kanssa" (s. 149). Liekö tästä syntynyt Pohjanmiehen ajatus Ateneumiin pyrkimisestä ja kun lukkarikoulun ilmoitus sattui olemaan Ateneumin ilmoituksen vieressä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti