1) Hesperian puiston rannassa käytettyjen vesisuksien kuvasta löytyi parempi kopio Sjöhistoriska museetin Wikimedia-latauksista. Stålhanen aikaan olisi voinut lisätä Töölön vesilähteen mainoksen Helsingfors Tidningarissa 21.6.1837: Vid undertecknads Villa å Thölö är i sednare åren uppfunnen en Mineral-källa, som enligt nyligen anställd Chemisk undersökning befunnits höra till Alkaliska vattnen samt innehålla i synnerhet Kalkjord och Magnesia....
2) Selvitellessäni kotikorttelissani sijainneen tehtaan vaiheita en kurkistellut arkistoihin. Kätevimmin saatavilla ovat digitoituina Kauppa-ja teollisuushallitukseen saapuneet tilastotiedot. Helppokäyttöisinä niitä ei voi pitää, sillä historiallisesti Astian kautta löytyi kätevimmin se, mikä lääni on missäkin yksikössä. Mutta selattuani vuoden 1888 Helsingin osalta näyttää siltä, että elintarviketeollisuudesta tietoja ei kerätty.
3) Laika Nevalainen kertoi keväällä kaupunginmuseon tilaisuudessa keskuskeittiöistä, joita oli Helsingissä erityisesti töölöläisissä taloissa. Äskettäin tuli esiin Kvartti 1/2013 (pdf), jossa on artikkelinsa Helsinkiläiset ja turkulaiset keskuskeittiötalot 1910- ja 1920-luvuilla.
4) Tilastollinen katsaukseni vuoden 1880 Töölöön ei ole jälkikäteen luettuna jatkamisen väärti. Valtakunnallisissa tilastoissa aineksia moiseen olisi ollut näissä:
- Rakennus- ja asuntolasku Helsingissä, Turussa, Tampereella ja Viipurissa joulukuun 5 päivänä 1900
- Väenlasku Helsingissä, Turussa, Tampereella ja Wiipurissa joulukuun 5 päivänä 1900
- Väenlasku Helsingissä joulukuun 7 p. 1910: Taululiitteet
- Helsingin väestölaskenta joulukuun 8 p. 1920: Taululiitteitä
Jokainen, joka tunsi Franzénin nimen, ikävöi saadakseen tervehtiä runoilijaa, ja etupäässä tietysti akateeminen nuoriso. Tiedettiin, että tämä vieras heinäk. 14 p. iltapuoleen saapuisi maantietä myöten Turusta vävynsä, C. D. v. Haartmannin seurassa. Ylioppilaiden oli siis erittäin sopiva lähteä joukolla kappaleen matkaa ulkopuolelle kaupunkia Töölöön ravintolan luo odottamaan kallista vierasta ja siellä häntä tervehtimään. Tämän päätöksen tekeminen näytti niin yksinkertaiselta ja viattomalta kuin suinkin. Mutta, — mutta — vieraalle Ruotsista, vieläpä entiselle suomalaiselle, joka oli hyljännyt maansa ja siirtynyt Ruotsiin, kävisikö laatuun sellaiselle näin lämmintä suosiota osottaa? Yläilmoissa epäiltiin, itse kreivi Rehbinder, v.t. kansleri, kuuluu pitäneen aijetta arveluttavana ja varakansleri, kenraali Thessleff, oli kai jo kuulevinaan tykinlaukauksia Pietarista. Mutta rehtori Ursin sai korkeat herrat rauhottumaan eikä tätä kunnianosotusta kielletty. — Ylioppilaat marssivat siis esteettömästi Töölööseen, varmuuden vuoksi jo puolenpäivän aikaan. Lukuisasti muuta yleisöä seurasi mukana tai tuli jälestä, niiden joukossa minäkin. Muutamia tunteja siellä jännityksessä odotettiin. Jokaisen tomupilven, joka näkyi etäällä taivaan rannalla, luultiin ennustavan juhlavieraan tuloa. Mutta pilvi toisensa perästä petti. Vaunu saapui kyllä vaunun perästä, kärryjä tuli useampia ja kaikissa oli juhlavieraita, mutta odotettua ei. Mutta nuo alituiset pettymiset kiihottivat vain juhlamielen vilkkautta. Vihdoin, noin klo 6 tienoissa, tunnettiin toki eräässä vaunussa 68-vuotisen runoilijan lempeät kasvot. Silloin kajahti loppumaton hurraahuuto, päät paljastuivat, väkijoukko piiritti vaunun, jonka oli pysähdyttävä. Laulettiin laulu (sanat olivat R. I. Holstin sepittämät), Fredr. Cygnaeus, pohjolaisosakunnan kuraattori, tulkitsi ylevin sanoin ylioppilaitten tunteita ja Franzén vastasi, kyynelten virratessa alas ryppyisiä poskia myöten, tuohon lämpöiseen tervehdykseen. Uusia hurraahuutoja kaikui ja vaunut läksivät taas liikkeelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti