Kuva-arkistopäivillä kuultua

Viime torstaina kipaisin Kansallismuseolle kuuntelemaan osan Kuva-arkistopäivien tarjonnasta. Kolmessa tunnissakin ehti tulla kaikenlaista.

Maria Virtanen promosi Europeanaa, jossa on Suomesta vasta vajaat 400000 kuvaa ja Ruotsista 3,24 miljoonaa. Esityksessään vilahti CC-lisensseille vaihtoehtoinen systeemi RightsStatements, joka tunnustaa vaihtoehtoja, joissa tekijänoikeutta ei ole voimassa, mutta käytölle silti on rajoituksia. Saa nähdä leviääkö Suomeen.

Olin samaisena aamuna Twitterissä jakanut artikkelin Reproductions of Public Domain Works Should Remain in the Public Domain saatteella "Esimerkkejä on @Finnafi pullollaan." tarkoittaen, että useat organisaatiot käyttävät esim CC-BY -lisenssiä aineistoon, jossa ei oikeasti ole mitään lisenssoitavaa. Tomi Ahoranta kommentoi "Kirjoituksen alku on erikoinen, kun aiheesta on vuosia keskusteltu. Kulttuuriperintölaitokset kaikkialla tarvitsisivat PD BY -tyyppisen ratkaisun, mutta keskustelu siitä tuntuu poteroituneen. Avoimet lisenssit hyödyttävät kaikkia, mutta veronmaksajien panos pitäisi myös näkyä." No, verorahoja on käytetty myös aika moneen digitointiin, jotka on jätetty avaamatta ilman mitään hyvää syytä.

Titta Lehtola kertoi Väylävirastossa alkavasta valokuvadigitoinnista. Herättävää oli toteamus, että virasto olisi voinut heittää kuvat myös menemään, sillä ne eivät ole ydintoimintaa. Hirvittävä urakka on kyllä käsitellä yli 250000 kuvaa, joista isolle osalle ei ole mitään luettelointitietoja. Joukkoistus tietenkin mainittiin, mutta malli (Finnan kommentointikenttä) ei kuullostanut toimivalta.

Marika Honkaniemi mainosti juuri verkkoon avattua julkaisua Photographs and history : interpreting past and present through photographs ja kertoi omasta tutkimuksestaan sodan aikana näyttelyissä oleiden SA-kuvien parissa. Hän näytti useita esimerkkejä harjoituksissa otetuista tai täysin lavastetuista kuvista, joita on esitetty taistelukuvina. Tämä oli ennestään tuttua, mutta digitaaliseen tottuneelle oli hyvä muistutus kuulla siitä, että Honkaniemelle olennaista tietoa on vedostettujen kuvien takana olevissa merkinnöissä, joita ei ole digitoitu tai ainakaan saatettu kenenkään käyttöön.

Kansalliskirjaston Tuula Pääkkönen kertoi, että ideaksi luulemani sanomalehtien kuvien luokittelu piirroksiin, valokuviin yms. onkin ollut Uudelle Suomettarelle tehtynä jo elokuusta alkaen. Mutta kotiin päästyäni en sitä leikepuolelta löytänyt enkä muualta osannut hakea. Tulevaisuuden visiona on tietenkin aiheenkin määrittely koneellisesti, mutta mieleen tuli oitis parempilaatuistenkin kuvien kanssa tehdyt virheet.

Ratkaisussa päädyttiin poistamaan tuplakuvia ja keskustelussa esitettiin loistava idea. Finnan kuvat pitäisi ajaa vastaavan tekoälysysteemin läpi ja fiksailla heikkoja metatietoja paremmilla. (Olen kyllä sitä mieltä, että myös Finnan tietueet voisivat parantua tekoälystä.)

Yliopistomuseon Katariina Pehkonen kertoi Richard Faltinin Venäjän-Japanin sodassa ottamista valokuvista, jotka on juuri saatu digitoitua. Ja laitettua Finnaan. Varustettuna mittavalla vesileimapalkilla, mutta ilman käyttöoikeuksia, joten en voi näyttää millaisella.(Paitsi, että laitoin kuitenkin yhden tuohon alkukuvaan.) Onneksi oli mahdollisuus kysyä ja kuulla, että vaatimus kuvamyynnistä on tullut Helsingin yliopiston johdolta. Siis sen saman yliopiston, joka sanoo verkkosivuillaan, että "Julkisin varoin tuotettu tutkimustieto kuuluu tiedeyhteisön ja yhteiskunnan käyttöön". No sainpahan samalla selityksen jo aiemmin ihmettelemääni Yliopistomuseon ratkaisuun.

Helsingin kaupunginmuseon Satu Savia käytti museolaisten merkitysanalyysiä Helsingin kauppatorin stereoskooppikuvaan, jonka joku oli ostanut keskieurooppalaiselta kirpputorilta ja lahjoittanut museolle. Honkaniemen esityksen muistaen on syytä huomauttaa, että Savia näytti meille myös valokuvan kääntöpuolen, joka on täynnä kuvailutekstiä viidellä kielellä. Finnan kautta tätä näkymää ei saa ja kuvauksessa ei mainita siitä sanallakaan. Viedäänköhän Savian keräämää tietoa missään vaiheessa veronmaksajien näkyviin ja käytettäväksi?

Stereoskooppikuva kuului sarjaan Russia Through The Stereoscope, josta olen huhtikuussa 2009 julkaissut kuvan Viipurista ja heinäkuussa 2009 kaksi kuvaa Helsingistä. Molemmissa linkitin kuvasarjaan kuuluvaan kirjaan, jonka Saviakin oli onnistunut löytämään. Suomesta sadan kuvan sarjassa oli Savian mukaan 6, joista kolme Helsingistä. Ne ovat siis digitaalisina saatavilla, mutta näkemättä on...

... eikö Savia oli laskenut Viipuria Suomeksi? Tätä kirjoittaessani on myynnissä Ebay:ssä ripauksen haiskahtavat 5 stereokuvaa, joissa on näkymä Tähtitorninmäeltä, Espa, metsä, Saimaan kanava ja Viipuri eli vain kaksi kuvaa puuttuu. Verkosta löytyi myös näitä vanhempia käyttöoikeudellisia stereokuvia, joita en tuntenut ennestään, joten palaan aiheeseen myöhemmin.

Aamupäivällä oli ilmeisesti puhuttu 3D-juttuja, sillä Savialta kysyttiin mahdollisuutta kuvasta muodostettuun virtuaaliseen kolmiulotteisuuteen. Hän vetosi yleisössä istuvaan Aki Pohjankyröön, joka ei innostunut jakamaan ajatuksiaan. Enkä jakanut minäkään vaan muistelin NYPL:n sovelluksella helmikuussa 2015 tekemiäni kokeiluja.