Kronologisesti edeten varhaisin esimerkki on suomalainen ja nimetön piika, jonka pahoinpitelyn jälkeistä kuolemaa selviteltiin kaupunginoikeudessa vuonna 1487. Tarjolla on toimitettu tuomiokirjateksti, josta käy ilmi, että piian isä oli "Per Diekn j Peymara sokn, och byn heter Kysele j Finlandh".
Mukaan ei ole linkitetty yhtään vuoden 1676 notitaprosessin teemasivua eikä muutakaan, vaikka - kuten uudistuneen kaupunginmuseon näyttelystä ja Marko Lambergin tämän syksyn kirjasta käy ilmi - yksi mestatuista avainhenkilöistä oli suomalaissyntyinen.
Asutuksen jatkuvuutta edustaa suomalainen seurakunta, josta voi lukea vanhan historiikin ja nähdä kuvan kirkostaan. Valokuvan metatiedot ovat todella surkeat: "Finska kyrkan från norr. 7 maj 1904". Ei kukaan jaksanut kirjoittaa, että seurakunta sai entisen pallohallin kirkokseen vasta vuonna 1725.
Isonvihan loppuvaiheessa Tukholmassa mestattiin suomalainen pappi Petter Brenner, jonka viimeinen puhe muodostui suosituksi painotuotteeksi.
Kaikkia suomalaisia ei Tukholmassa toki tapettu. Johan Otto Tandefelt on saanut Stockholmskällan-sivun osallistumalla Axel von Fersenin murhaan. (Josta kuvan tarjosi Uppsala universitetsbibliotek) Elämästään olen minäkin muuten jakanut yhden pätkän.
Tasavaltalaisajatuksia vuonna 1887 levittänyt Carl August Kempe oli säilyttänyt työtodistuksen, jonka mukaan hän oli työskennellyt Pariisin 1878 maailmannäyttelyssä venäläis-suomalaisella osastolla. Sivulla ei kerrota kansallisuudestaan tai alkuperästään mitään. Eikä myöskään toisaalla Stockholmskällanissa: esitetty teksti, poliisin raportti ja lääkärintodistus mielisairaudestaan.
Kansalaisuutensa oli vuonna 1914 päättänyt vaihtaa kampaaja Johan Leander ja Stockholmskällan esittelee hänestä poliisiraportin. Koska mies ei ansainnut tarpeeksi, kansalaisuushakemus ei saanut suositusta. (Muistutuksena, että Tukholman kaupunginarkistolla on digitoituina ulkomaalaisrekisteröintejä vuosilta 1918-24.)
Aika laihat ovat eväät, joten on luonnollista, että sotalapset saavat näkyvyyttä: Nyanlända finska krigsbarn, Fyra finska krigsbarn på en mottagningsbyrå & Föräldrar till finskt krigsbarn skriver till svenska fosterföräldrarna.
Ja tämä tästä. Syntyikö vaikutelma, että suomalaiset ovat olleet jatkuva ja positiivinen lisä Tukholman historiassa? Miten käyttäisit materiaalia oppitunnilla?
Napakoita huomioita - kiitos asian esiin nostamisesta! Itse nostin vähemmistöjen näkyvyyden/näkymättömyyden esiin, kun Stockholmskällania esiteltiin Svenska Historikermötetissä Tukholmassa 2014: siihen luvattiin panostaa jatkossa enemmän. Viidessä vuodessa on siis suomalaisten osalta päästy tähän...
VastaaPoistaOnneksi on sentään kirjallisuusvinkkejä mukana, mutta tokihan Tukholman arkistoista löytyisi enemmänkin tietoja suomalaisista. Noitana poltetun Malin Matsintyttären alias Rumpare-Malinin puuttumista tietopaketista selittänee se, että hänet esitetään usein ruotsalaisena, jopa koululaisille suunnatuissa opetusohjelmissa. Oli hän kyllä mukana Kaupunginmuseossa muutama vuosi sitten järjestetyssä rikoksia käsittelevässä näyttelyssä, mutta näyttelyjulkaisussa on hänestä puutteellisia ja virheellisiäkin tietoja.
Mutta tehdään kärsivällisesti voitavamme pikku hiljaa me kaikki, jotka tutkimme myös Tukholman tai ylipäänsä Ruotsin historiaa: Malinia koskevaa tietoutta korjannee kirjastani ensi vuonna ilmestyvä ruotsinnos ja yritän jossain vaiheessa saada valmiiksi myös Tukholman historiaa monikulttuurisesta näkökulmasta tarkastelevan teokseni.