lauantai 10. elokuuta 2019

Täydennysosia


1) Enpä ole minäkään elämästä paljon oppinut kun menin kehuskelemaan vielä kesken olleen kirjaprojektin helppoudella ja hyvillä arvosanoilla. Stenfelt-projekti meni sitten raiteiltaan vihoviimeisellä hetkellä ja viikko sitten alkanut avoimen yliopiston kurssi on niin haastava, että tuskin saan suoritettua.

2) Kansalliskirjaston toukokuisessa digiaineiston tutkimuskäyttäjien kokoontumisessa Tuula Pääkkönen sanoi tekevänsä tilaisuudesta blogitekstin. Tavatessamme READ-seminaarissa ihmettelin ääneen, missä teksti viipyy, ja selvisi, etten ollut seurannut Digitalian eli digitaalisen tiedonhallinnan tutkimus- ja kehittämiskeskuksen vuonna 2015 aloitettua blogia ollenkaan. Reilu "uups"!

Siellä oli toki julkaistu kaksiosainen eli perusteellinen katsaus (osa 1 ja osa 2) toukokuun tilaisuudesta ja tietenkin myös kesäkuisesta. Vielä vanhempia muistellen kesän 2016 kesäkoulusta sain myös vaihtoehtoisen katsauksen. Tapahtumien kiitettävän raportoinnin lisäksi blogista löytyi vuonna 2018 adventtikalenterista turkulaislehdessä 23.12.1772 julkaistu Jonathan Swiftin vanhuuden päivilleen tekemien päätösten ruotsinnos. Alkuperäinen vuodelta 1699 on luettavissa esim. Wikisourcessa.
... Not to keep young company, unless they desire it.
Not to be peevish, or morose, or suspicious.
Not to scorn present ways, or wits, or fashions, or men, or war, &c.
Not to be fond of children.
Not to tell the same story over and over to the same people.
Näyttäisi siltä, että 1600-luvulla(kin) vanhat ihmiset ovat ärsyttäneet nuorempia valittamalla uusien asioiden huonoutta, mahdollisesti uudestaan ja uudestaan.

3) Kuvitus yllä autoretkiraporttien ylijäämää. Tuo Lebellin kauppiastalon painate samoin kuin Närpiössä nähty tekstivoittoinen muistopainate antavat ymmärtää, että näitä on tosiaan ripusteltu seinälle. Ja mitäpä muutakaan isolla arkilla olisi tehty?

Kaskisissa elämäkertaa kivessä ihailessani en selittänyt mikä on lääninlampuri, vaikka siihen oli tallessa blogilinkki.

Merikarvialla ja Noormarkussa kohdatuista kiviaidoista kysyin Twitterissä blogitekstin julkaisun jälkeen Satakunnan museolta ja sain vastauksena lainauksen Satakunnan historiasta. Merikarvian historiasta oli siihen poimittu tieto, että "Merikarvialla palkittiin vuonna 1822 torpari Heikki Iisakinpoika Stenbakka, joka sukunimensä mukaisesti oli raivannut 24 vuoden aikana "peltoa ja niittyä karuun ja kiviseen maahan ja pystyttänyt kiviaitoja"," Ei auttanut kuin todeta "Kiitos, olisikin pitänyt älytä tarkistaa Zilliacuksen kokoamat Talousseuran palkinnot, mutta ajatukseni olivat edellisen vuosisadan vastaavissa."

Ziliacuksella tarkoitin sarjassa Finska Hushållningssällskapets arkiv och skrifter : en källa för forskningen julkaistuja yksilötasonkin tietoja talousseuran palkinnoista. Kiviaidoista ynnä muista parannuksista sekä ankarasta työstä palkittuja osassa II menetetystä Karjalasta, osassa V:1 Kuopion ja Pohjois-Karjalan läänistä, Oulun ja Lapin läänistä, Vaasan läänistä, Keski-Suomen läänistä, Mikkelin läänistä, Kymin ja Uudenmaan läänistä ja Hämeen läänistä sekä osassa V:2 Turun ja Porin läänistä ja Ahvenanmaalta

Ja oikeaa osaa etsiessäni huomaan täydennystietoa naisiin opettajina. Talousseuran palkitsemat opettajattaret ovat saaneet oman alaotsikon osassa I, mutta palkittuja on vain kaksi.
År 1823 belönade sällskapet med 30 riksdaler smedänkan Maria Andersdotter i Viljakkala för att hon i tjuguett års tid hade undervisat inalles 116 barn. Framställningen stöddes av hennes församling och dess prästerskap (D VIII 9 s. 126–130, A I 19 s. 37 b, B I 13 s. 75 och D II 3 s. 10).
Följande år belönades sjömansänkan Anna Helena Westman från Jakobstad för liknande meriter med en förgylld silversked. Hon hade undervisat också i drällvävnad (D VIII 4 s. 46–49, A I 20 s. 117 b och 54 b). – Bland hennes elever fanns också J.L. Runeberg. Skeden finns i Jakobstads museum. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti