torstai 25. heinäkuuta 2019

Eläinten historiaa


Kohdattuani kesän museokierroksella Lebellin kauppiastalolla puisen vartiokoiran 1700-luvulta ja 1900-luvun museoidun ravihevosen on sopiva aika laittaa esille tuoretta ja varastoitua eläinhistoriaa.

Tuntematon kuvaaja.
Helsingin kaupunginmuseo CC BY 4.0
1) Jokin aika sitten Aira Roivainen mietiskeli Twitterissä syytä Eugen Schaumanin Lukas-koiran lopettamiseen.

Tuoreeltaan oli lehdessä Eläinsuojelus 11-12/1905 julkaistu Eva Ljungbergin artikkeli Eugen Schauman ja hänen koiransa, jonka mukaan Schauman oli aikonut lopettaa koiran itse, mutta ei ollut tähän kyennyt. "Koira suri isäntäänsä todella syvästi. Kun tämä ei palannut kotiin, seisoi Luukas hänen ikkunansa alla kokonaisen vuorokauden ulvoen ja haukkuen. Ettei koira joutuisi poliisin käsiin kärsimään, pidettiin paraana, että sekin sai jättää tämän elämän."

Poliittisen tilanteen ollessa toinen Suomen Kuvalehdessä 24/1924 ilmestyi Harald Bengelsdorffin muistelma Eugen Schauman ja hänen koiransa Lucas. Bengelsdorffin luo oli kesäkuussa tullut salaneuvos Schauman sanoen suunnilleen "Minä tahdon, että Lucaksen on kuoltava isäntänsä kansssa ja minä uskon, että te, jonka tiedän olleen Eugenin ystävän, tahdotte tehdä hänelle ja minulle sen palveluksen, jota pyydän." Bengelsdorff toimitti koiran valokuvaajalle ja sitten Siltasaarella sijainneeseen eläinklinikkaan, jossa se lopetettiin sinihapolla. Kuolleena koira lähetettiin sen viimeisille metsästysmaille Pornaisiin. Tästä tuli julkista tietoa pääsiäisenä 1917 paikkakunnalla pidetyssä kansalaisjuhlassa.

2) Eläinten DNA-tutkimus on tuottanut mielenkiintoisia tuloksia. Itä-Suomen yliopisto tiedotti heinäkuun alussa, että suomalaiset metsästyspystykorvat "muodostavat oman sukuhaaransa, jonka lähimmät sukulaiset ovat itäiset laikarodut. Skandinaaviset pystykorvat puolestaan kuuluvat läntisiin koirarotuihin, joista kotimaiset rotumme poikkeavat merkittävästi huolimatta näiden maantieteellisestä läheisyydestä."

Oulun yliopistossa käynnissä oleva Suomenhevosen varhaisvaiheiden tutkimushanke sai kesällä julki tieteellisen artikkelin, joka uutisoitiin m.m. Hevosurheilussa. On löydetty "neljästä tämän hetken suomenhevosyksilöstä mongolianvillihevosen eli przewalskinhevosen perimää, mitokondrion DNA:ta, eli äitilinjoja."

3) Aiemmin tänä vuonna sai julkisuutta Otto Latvan kulttuurihistorian väitöskirja The Giant Squid: Imagining and Encountering the Unknown from the 1760s to the 1890s, jonka tulokset Latva tiivistetää Turun yliopiston tiedotteen sitaatissa
Lukuisten teorioiden mukaan jättiläiskalmareita on pidetty historian hämärästä lähtien merenkävijöitä piinanneina hirviöinä, joista tieto maankamaralle suuren yleisön keskuuteen levisi merimiesten kertomusten kautta. Osoitan tutkimuksessani, että tämä käsitys on väärä.
4) Toinen eläimiin liittyvä väitös oli Tuija Kirkisen Between skins : Animal skins in the Iron Age and historical burials in eastern Fennoscandia, joka jäi epähuomiossa pois tuoreimmasta arkeologialistasta.

5) Vuosikausia on ollut linkittämättä Riitta-Marja Leinosen väitöskirja Palvelijasta terapeutiksi : ihmisen ja hevosen suhteen muuttuvat kulttuuriset mallit Suomessa.

6) Ja muita opinnäytteitä


7) Eläinten historia on ollut pinnalla jo muutaman vuoden, joten verkossa on myös Ylen tuottama radio-ohjelmasarja Eläinten historiaa, jossa tarkastellaan hevosta, nautaa, hirveä ja sutta.

8) Vuonna 1856 julkaistiin Kertoelmia koirista, kuwapiirroksilla (pdf). Arvatenkin ulkomailta saadut kuvat esittelivät nykyään vinttikoirana tunnetun rodun susi-koirana eli sudenpurijana ja bulldogin suoraan englannista kääntäen sonnikoirana. Teksti lienee myös melko suoraa käännöstä eikä tietoja Suomesta näy.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti