maanantai 27. toukokuuta 2019

Ryhmä puolalaisia Suomessa 1796-97

Vaihteeksi verkon sijaan yllättävää ja mielenkiintoista löytyi, kun "muuta etsiessäni" tartuin HAik:n vuosikertaan 1937 ja huomasin sisällysluettelossa Sulo Haltsosen artikkelin Tadeusz Kosciuszko Suomessa 1796-1797 (s. 287-293). Alkuvuotena valmistunutta kirjaa tehdessäni jouduin pintapuolisesti tutustumaan Puolan vapaustaisteluun ja matkakertomukset on aina tarkistettava, joten luin oitis.

Haltsosen päälähde oli Venäjän vankeudesta vapautuneen Kosciuszkon seurassa matkanneen Julian Ursyn Niemcewiczin muistelmat. Näiden verkosta löytyvästä englanninkielisestä käännöksestä matka Pietarista Suomen läpi Tukholmaan on jätetty pois ja eihän sen kuvauksessa suurta hohtoa olekaan.

Kuitenkin ainakin kolme mielenkiintoista yksityiskohtaa. Ensinnäkin ryhmä kohtasi tiellä Viipuriin 30 puolalaista, jotka olivat osa 600 karkoitetun joukkoa. Ja Ahvenanmaalla he tapasivat 5 puolalaista sotilasta, jotka olivat paenneet "Kotkasta" Venäjän vankeudesta. Oliko puolalaisia sijoitettuna Kotkan edustan karuihin linnakkeisiin? Ellei, heitä saattoi kuitenkin olla liikenteessä Suomen teillä, mutta en ole moisesta ilmiöstä koskaan kuullut. Enkä kirjaa tehdessä lukenut karkotetusta joukosta, jonka mukana on voinut olla nanoserkkuni! (Jonka isä oli syntynyt Suomessa.)

Yrittäessäni löytää lisätietoa karkotetuista puolalaisista ja sijoituspaikastaan osuin verkossa kirjaan Friends of Liberty: Thomas Jefferson, Tadeusz Kosciuszko, and Agrippa Hull. Se antoi Kosciuszkon matkaseurueen koostumuksesta lähes samat tiedot kuin Haltsosen artikkeli. Paitsi, että Haltsonen ei mainitse ollenkaan palvelijaa, joka oli 13 vuotta Euroopassa asunut afroamerikkalainen mies. Tämä erosi seurueesta Tukholmasta eli on matkannut läpi Suomen.

Kun usein kerrotaan reaktioista 1952 olympialaisten aikaan ensimmäisiin tummaihoisiin, tuntuu erikoiselta, että Åbo Tidningar 9.1.1797 ei asiaa mainitse, eikä siitä ole jälkeä myöskään Haltsosen siteeraamassa Porthanin kirjeessä. Ei syytä kiinnittää mitään huomiota palvelijaan? (Muotokuvansa ote Alexander Orlowskin maalaukseen perustuvasta Gaugainin painokuvasta, joka esittää Paavali I:n ja Kosciuszkon kohtaamista Pietarissa. Wikimedia.)

Useampi lähde siis kertoo ryhmän saapumisesta 3.1.1797 Turkuun, jossa he viiden päivän ajan lepäsivät. Varsinkin Kosciuszko, jota turkulaiset olisivat kovasti halunneet juhlia, oli Porthanin sanoin "vaikeiden haavojen ja kovan kohtalon takia niin ruumiillisesti runneltu, että häntä täytyy kantaa ja sielukin kovasti kärsinyt."
Elias Martinin piirros Kosciuszkosta Tukholmassa
(Några svensk-polska minnen)
Turku ei tehnyt muistelmien kirjoittajaan suurta vaikutusta. Ryhmällä oli vaikeuksia hankkia ruokaa, kaupan oli vain kalaa ja sianlihaa. Helsingissä pysähtyessään he olivat jo ehtineet ihmetellä "makeutettua olutta", jonka Haltsonen tulkitsee kaljaksi. Helsinkiläiset maustoivat sokerilla viininsäkin.

Turusta 9.1.1797 lähdettyä seuruetta isännöi pari päivää kenraali Wrede Saaren kartanossa, jossa vieraille esiteltiin Kustaa III:n lähettämiä kirjeitä, kaukoputki, mikroskooppi ja muuta erikoisempaa. Päästyään jo mainittuun Eckeröön muistelmien kirjoittaja ihastui äskettäin sinne asennettuun optiseen lennättimeen joka "sinkoaa sanoja ilmojen halki". Kiva saada vahvistus ja muistiinpalautus ajoituksesta, jonka olen näköjään kolme vuotta sitten tiennytkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti