Keskiajan tutkijoiden Dies Mediaevales järjestetään tällä kerralla Jyväskylässä, jonne juna pienen temppuilun jälkeen minut eilen aikataulussa toimitti, joten olin kuulolla avaavassa keynotessa, jonka piti Albrecht Classen. Esitys käsitteli sitä, että Lutheria edelsi muita katolisen kirkon kriitikkoja. Tämä on niin peruskauraa, että on tullut mainituksi jopa suorituksen alla olevassa alkeellisessa teologian kurssissa. Ilmeisesti sofistikoidumpi pointti meni minulta ohi.
Kurssiin resonoi lisäksi Sari Katajala-Peltomaan yleisökysymys reformaation maantieteellisestä levinnästä. Sen paremmin hän kuin Classen ei maininnut germaanista kansanluonnetta selittävänä tekijänä, mikä muistiin pantakoon.
Ekassa sessiossa pääsin kuulemaan Antti Ijästä, jonka blogeja Filologogrammata ja Studia Dimicatoria olen mielenkiinnolla lukenut. Ijäksen esitys käsitteli miekkailun sanastoa, joka oli ehtinyt muodostua ennen ensimmäisiä meille säilyneitä käsikirjoituksia ja vaikeasti selitettävällä tavalla yhdistää sekä sotaan että eläimiin liittyviä sanoja.
Elina Terävän katsaus sotilaalliseen Raaseporiin saattoi olla sama kuin jollakin syksyllä suorittamallani kurssilla. Ainakin vaikutti tutulta. Andrew Pattisonin normannieliitin saalisrituaalit olivat sen sijaan uutta. Varsinaisesti hän ei halunnut puhua niistä, sillä oli jo julkaissut aiheesta artikkelin Do not Give that which is Holy to Dogs’: Noble Hunting, the Curée Ritual, and the Eucharist, mutta varsinainen aiheensa pappien osallistumisesta aateliseen metsästykseen jäi vähemmälle ymmärrykselle.
Päivän toinen sessio oli silkkaa arkeologiaa. Päivi Maaranen selitti perusteellisesti miten oli päätynyt uskomaan, että Karjaalta kadonnut kylä Kärrbacka on ollut nykyisin kartoille merkityn Brobackan kedolla. Pääosassa kartat ja maasto, sivuosassa arkeofyytit.
Tuuli Heinonen pyrki vertailulla saamaan lisää irti Espoon ja Helsingin keskiajan kyläkaivauksista. Päädyttiin sellaiseen meta-analyysiin, jonka tulosten suhteen minulla loppuu usko. Mutta ilmiselvästi perustiedoissanikin on vielä(kin) paikkaamista jopa Gubbackasta, josta olen useamman esityksen kuullut. "Uutta" tietoa nimittäin oli, että 1347 miehet Hattulasta olivat riidelleet läheisistä kalavesistä ruotsalaisten tulokkaiden kanssa. Siis ihan oikeat hämäläiset.
Lopuksi tuli kunnon täräys kun Teija Alanko ja Kim Krappala ketoivan Rettigin Konsulinnan (ks. video) kaivauksien makrofossiilianalyysin tuloksista. Kaivauksissa kun oli saatu esiin vuoden 1200 tienoille ajoitettu hirsi ja saman vuosisadan kasvisto oli näytteiden mukaan enemmän kaupungille kuin maaseudulle ominaista. Parhaan muistini mukaan muutama vuosi sitten kerrottiin, että näköetäisyydellä tuomikirkosta muokattiin maata auralla vielä vuonna 1300 ja nyt pitäisi uskoa, että kauempana kirkosta oli huomattavan urbaania elämää vuosikymmeniä aikaisemmin.
(Keskiaikateeman kuvitukset tästä, tästä, tästä ja tästä.)
Hattulan pitäjän miesten kalavesistä kerrotaan ainakin Tapio Salmisen "Vantaan ja Helsingin pitäjän keskiaika" - kirjassa alkaen s. 92. Kirja on erittäin mielenkiintoinen, mutta raskas lukukokemus. Lukiessa näet joutuu miltei jatkuvasti päässään jäsentelemään kymmenenkin rivin pituisia lauseita. terv. Outi K.
VastaaPoistaKiitos, olisin ne sieltä uskonutkin löytäväni, mutta tulinpa nyt paljastaneeksi, että monien suosituksienkaan jälkeen en ole kirjaa lukenut.
VastaaPoista