Hedvig Charlotta tyttärineen sai kodin veljensä luona, joka jatkoi isän ammattia tämän tilalla. Sieltä käsin nuorempi tytär meni 8.11.1821 naimisiin maaviskaali G. J. Brummerin kanssa ja vanhempi lähti Heinolaan, jossa hänet vihittiin 22.1.1822 kersantti Johan Henrik Salinin kanssa.
Pari vuotta myöhemmin Hedvig Charlotta asui "pienessä kojussa" Iitin Jaalan kylässä ja sai opetettavakseen kolme poikaa. Näistä kaksi olivat maanmittari Magnus Johan Lindénin orvoiksi jääneitä veljeksiä, jotka olivat juuri muuttaneet holhoojansa, enonsa Clemens Brummerin luo Jaalan kylään Jungerin puustelliin. Edellä mainittu maaviskaali Brummer oli veljensä. Kolmas opetettava oli tämän poika Ferdinand.
Magnus Ebehard Lindén kirjoitti lapsuudestaan 79-vuotiaana, jolloin muisti rouva Hoffrenin "vanhana" 50-vuotiaana tummuna, jolla oli nenällään isot messinkirillit, kädessään keppi ja suussaan jatkuvasti piipunnysä, jossa poltti itsekasvattamaansa tupakkaa. Aapista tankattiin luonaan 5-6 tuntia päivittäin. Aivan päivittäin ei apuna käytetty risulla hakkausta, mutta kuitenkin varsin usein ja Lindenin mukaan naapuritkin kummastelivat herrasväen lapsien saamaa kohtelua. Lapset itse ihmettelivät kulmakaapin pulloa, josta rouva Hoffren usein hörppäsi. Kerran he yrittivät sitä tutkia, mutta pullo putosi lattialle ja antoi syyn jälleen yhdelle selkäsaunalle.
 |
| Honoré Daumier: Le Toucher (~1839). Brooklyn museum/Wikimedia |
Lähteet:
Iitin Vesikansan rippikirja 1786-97 Honnila, 1798-1804 s. 129, 1816-26 s. 233, 180, 1827-38 s. 57, 1838-48 s. 79
Iitin ja Heinolan historiakirjat
Anteckningar gjorda vid 79 års ålder af M. E. Lindén. Kansalliskirjaston käsikirjoituskokoelmat Dö I 25
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti