Luin tuliaislehtiä

Tukholmassa ehdin Nationalmuseumin ja Armemuseumin lisäksi toki pyrähtää lehtikioskilla ostamassa tavanomaisen satsin luettavaa paluumatkalle ja kotiinkin.

Släkthistoria 1/2019 keskittyi valokuviin, joita mielenkiintoisempaa oli m.m. esittely Arvid Bergmanin kirjasta Född slav - död fri?, jossa hän kertoo Ruotsiin päätyneistä afrikkalaistaustaisista miehistä. Oma esi-isänsä oli Kustaa III:n aikaan armeijassa, mutta ei saanut eläkettään, kun ei "neekerinä" pystynyt todistamaan syntymäaikaansa. Bergmanin tutkimusten mukaan mies oli syntynyt Bostonissa ja mahdollisesti Vapaussodan yhteydessä päätynyt Eurooppaan. DNA-tutkimus on osoittanut Bergmanille yhteyksiä sekä Afrikkaan että Yhdysvaltoihin.

Pienenä hupijuttuna oli ArkivDigitalin nimihakemistosta 1860-1930 haettu lukusanoilla nimettyjä. Ja tosiaan oli lapsia, jotka olivat saaneet toiseksi nimekseen Sexa tai Sjunde syntymäjärjestyksen mukaisesti! Hiskistä en pikaisesti vastaavaa löytänyt. Suomesta on myös turha etsiä asiakirjatyyppiä Personalieböcker, joka Ruotsissakin oli kirkkoherrojen kirjoitettavana vain Västeråsin hiippakunnassa, mutta tavataan toisinaan muualtakin. Näissä on kirjoitettu jokaisesta vainajasta elämäkerta! (Toisinaan ruotsalaisissa hautauslistoissa on myös elämänkuvausta enemmän kuin Suomessa koskaan.)

Historiskan 4/2018 kertoi alkavasta projektista, jossa tutkitaan äänestysoikeuden rajoituksia Ruotsissa vuoden 1921 jälkeen. Kuten Suomessakin oikeus vietiin (tai sitä ei annettu) köyhimmiltä ja holhouksen alaisilta. Miten lie meillä sitten ollut romanien ja saamelaisten laita. Ruotsissa äänioikeuteen vaadittiin "henkikirjoitusosoite" (folkbokföringsadress), jonka puutteen takia nämä liikkuvan elämäntavan ryhmät eivät päässeet äänestämään.

Populär historia 2/2019 oli käyttänyt samaa kansikuvaa kuin minulla oli 1802-kirjassa. Kyseisen projektin perusteella minulla oli muistikuva, että Kustaa IV Adolf ei vaimonsa kanssa toimeen tullut, joten ihmettelin rakkauteen viittaavaa otsikkoa. Mutta kyse olikin siitä, että hän oli tehnyt valinnan itse eikä erityisen harkitsevaisesti. Artikkeli oli hyvä kertaus parin elämään - eikä tietenkään maininnut kesää 1802.

Lehden alkusälästä selvisi, että Suomessakin tuttu Pommac lanseerattiin 1919 ja 1920-luvulla se oli vielä hienoston juoma, jota voitiin terästää ginillä. Yleiseksi janojuomaksi se muuttui Ruotsissa 1950-luvulla. Lyhyehköllä pätkällä mainostettiin Ruotsin ainoaa pesulamuseota Vårbyssä, jonne pyykkiä tuotiin 1900-luvun alussa Tukholmasta. Missäköhän Helsingin pyykit pestiin?

Laajan artikkelin oli kuningasparin ohella saanut Angelica Balabanoff, joka osoittautui jälleen yhdeksi aukoksi tietämyksessäni Venäjän historiassa. Suomalaisissa sanomalehdissä hän näyttää esiintyvän ensimmäistä kertaa vuonna 1906 puhujana sosiaalidemokraattien puoluepäivillä Mannheimissa ja mainitaan sittemmin erityisesti vasemmiston lehdissä. Helsingin Sanomissa 21.10.1925 Balanoff on "kyttyräselkäinen kommunisti-nainen, joka myöhemmin [toimittuaan Italiassa Mussolinin kanssa] palasi Venäjälle Leninin ja Trotskin apulaisena ja ajeli tsaaritar-vainaan ajoneuvoilla."

Kirja Horet i Hälsta. En sann historia från 1600-talet, jonka olin laittanut metsästyslistalle, sai lehdessä kriittisen arvion, jonka mukaan rikostapauksesta ei oltu onnistuttu luoman lukuelämystä.