En etukäteen selvittänyt kirjanpitäjän taustatietoja, mutta kun heti ensimmäiseltä sivulta näkyi, että ostoksia tehtiin lähes päivittäin päättelin hänen asuneen jossain kaupungissa. Mutta ei tullut mieleen, että aloitukselle vasta 7. tammikuuta oli syynsä. Hilda Grönvik oli nimittäin mennyt Turun hovioikeuden varakanneviskaalin Carl Hjalmar Adlerstjernan kanssa naimisiin 5.1.1868. Arki eli tilikirja alkoi 30 kopeekan korppuostoksella.
Tuorettakin leipää kahden piian talouteen ostettiin usein. Joskus rinkeleitä tai teeleipää, mutta useimmiten "ranskalaista leipää", joka yllätti maksamalla ensin 12 kopeekkaa per leipä ja hieman myöhemmin vain 4 kopeekkaa. Oliko leivän koko muuttunut vai rouva Adlerstjerna löytänyt halvemman leipomon?
Hinnat mietityttivät myös valaistuksen suhteen. Kerran (15.2.) ostettiin lamppuöljyä, mutta myöhemmin näin vain kynttilöitä. Säätyläiskodissakin käytettiin talikynttilöitä, todennäköisesti pienen säästön vuoksi. Tilikirjan perusteella steariinikynttilöistä sai maksaa 30 kopeekkaa naulalta ja talikyntilöistä 18. Todellisen säästön arvioimiseksi pitäisi kyllä tietää myös molempien polttoaika ja valovoima naulaa kohti.
Säännöllisen epäsäännöllisesti maksettiin vedestä. Tuotiinko sitä jostain vai pitikö Turussa maksaa jonkun kaivon käytöstä? Melko usein maksettiin myös puunhakkaajalle, jota en ollut koskaan tullut ajatelleeksi kaupunkiammattina. Ulkopuolinen hoiti myös mankeloinnin, mutta ilmeisesti pesu kuului piikojen töihin. Piiat muuten saivat 17.6. "markkinarahaa".
Menneisyden ruokavalion sanotaan seuraavan vuodenkiertoa ja kyllähän se siltä tilikirjan perusteella näyttää. Saikohan nuori pari häälahjaksi kellarillisen perunoita, kun niitä ostettiin vasta elokuussa? Ei tosin varastoitavia määriä, joten mahdollisesti Adlerstjernat saivat joltain lähisukulaiselta kasviksia. Toivottavasti, sillä tilikirjassa on vielä vähemmän tuoretta tavaraa kuin omassani. Retiisejä alkukesästä kolme kertaa, salaattia ja pinaattia kaksi ja parsaa kerran. Elokuun alussa kerran ostovadelmia ja kerran mustikoita. Omenoita syyskuun alussa ja lokakuun lopussa ja puolukoita kerran. Kaalia kerran maaliskuussa ja kerran lokakuun lopussa.
Valmistuoteita leivonnaisten lisäksi oli juusto ja viili. Viili oli joko alkukesän kausituote tai ei löytänyt menekkiään taloudessa, sillä sitä ostettiin kolmesti: 22.5., 16.6., 21.6. Vai olisiko lopulta opittu tekemään itse? Simaa ostettiin ensimmäisen kerran 28.4. ja ajattelin "haa! vapun vietto", mutta simaa ostettiin vielä 13.5. ja 12.6. eli ei ollut pelkästään vapun juoma. (Alkoholijuomia mainittiin tilikirjassa myös, mutta en tehnyt niistä muistiinpanoja.)
Viilin ja siman lisäksi blogiteksteistäni tuttu juttu oli saagoryynit, joita Adlerstjernoille ostettiin vain kerran. Kun taas "turkkilaista lankaa" ostettiin kuukauden aikana alkusyksystä neljä kertaa. Oliko nuoreen rouvaan iskenyt käsityöinnostus vai oliko arvioinut projektiin kuluvan langan määrän väärin? Ja miksiköhän karamelleja ostettiin vain kaksi kertaa: 23. ja 26.11.? Tuskin kyse halloweentarjoilusta.
Selvimmin elämästä kertovat merkinnät olivat aviomiehelle ostetut lääkkeet ja 50 kopeekalla maksettu kuppaus. Sekä mahdollisesti näihin liittyvä 50 kopeekkaa lukkarille jonkinlaisesta kiitollisuudenosoituksesta kirkossa.
Hienoa, että tuollainen yli sata vuotta vanha dokumentti on säilynyt. Jännä lukea mitä silloin on osteltu ja kuinka jotkut palvelut kuten mankelointi tai kuppaus ei kyllä nykypäivänä kuulu monenkaan menoihin. Itsekin olisi mielenkiintoista pitää joskus noin tarkkaa kirjanpitoa omista menoista. Yrittäjänä tilitoimisto hoitaa yrityspuolen, mutta henkilökohtaisista menoistani en ole aina ihan selvillä. Ehkä niitä sitten sadan vuoden päästä joku lukisi.
VastaaPoista