Täydennysosia

1) Syksyisellä Varsinais-Suomen retkellä yritin Maskun kirkossa kuvata lattian hautakiviä, mutta kännykkään jäänyttä valokuvaani ei voi verratakaan oheiseen (leikattuun) Herbert Holmbergin mittauspiirrustukseen, jonka Aalto-yliopiston arkisto on digitoinut (kuten lyhyesti aiemmin mainitsin).

2) Keväällä julkaisin tekstin Turun linnan 1700-luvun uskonnollisista vangeista. Vastaavasta kohtalosta Margareta Utterbomin osalta kertoi Kettil Mannerheim Tukholman kaupunginarkistossa tallennetussa esitelmässä.

3) Vieläkään en ole kokeillut olutjuustoa, johon julkaisin loppukaneetin jo kaksi vuotta sitten. Mainiolla amerikkalaisella 1700-luvun elävöitys YouTube-kanavalla testattiin saksalainen olutkeittoresepti vuodelta 1787. Yleispositiivinen mies ei maistaessaan keksinyt muita adjektiiveja kuin interesting eli todennäköisesti soppa ei suuhunsa sopinut.

4) Kirjoittaessani Sveitsissä kouluttautuneista naisista en jokaisesta näköjään etsinyt perusteellisesti tietoa. Fanny Göösin (o.s. John) syntymäpäiväkirjoitus Naisten äänessä 4/1912 tuli vasta myöhemmin eteen. Siinä on mielenkiintoinen pätkä lapsuudesta. Vuonna 1837 syntynyt tyttö lähetettiin

jo neljän vuoden vanhana rovasti Åkermanin perheeseen Huittisissa. Tässä kodissa ohjattiin lasta lukemaan, kirjoittamaan, kutomaan ja ompelemaan. Opettajana toimi eräs perheen tyttäristä, ja opetustapa oli ankara ja totinen. Fanny Göös muistaa vielä tältä ajalta, mitenkä hän istui korkeassa lapsen tuolissaan kudin kädessään ja kaipauksella katseli vastapäätä olevaa seinäkelloa. Ei hän ainoastaan ajatellut vapaahetkeä tätä tehdessänsä, vaan hänen tuli myöskin pitää huolta siitä, että päivän työmäärä tuli tehtyä, sillä kudottava lanka oli kyynäräpuikolla mitattu. Kolmivuotisen oleskelun jälkeen Åkermanien luona koitti vihdoinkin se ihana päivä, jolloin äiti tuli häntä noutamaan ja vei hänet rakkaaseen Irjalaan, koska Kirstula jo siihen aikaan oli myyty. 

(Viikko sitten Ildiko Lehtisen juhlaseminaarissa neulomisesta väitöskirjaa tekevä Anna Rauhala sanoi, että neulomaan opetettiin yleensä 5-vuotiaana, mikä sopii hyvin yllä olevaan.)

5) Kesäinen Turun retkiraporttini saavutti isohkon yleisön, mutta tuskin Ett hem -museota käsittelevän osuutensa tähden. Sittemmin museossa on käynyt Toni J., joka kirjoitti siitä kirjallisuuttakin hyödyntäen pitkän ja kuvitetun blogitekstin.

6) Kriittisen Biografiasampo-tekstini vastapainoksi voi lukea projektiin osallistuneen Kirsi Keravuoren blogitekstin.

7) Helsingin kaupunginarkiston digitoiduista perukirjoista kirjoittaessani haikailin nimimuotojen varioinnin varalle hakemistoa. No, tällä viikolla näihin blogitekstiä kirjoittaessani palattuani osuinkin sukunimen alkukirjaimen mukaan tiedostoiksi jaettuun listaan, joka tosiaan yksinkertaisti hakuprosessia.

8) Runsas viikko sitten kokeilin asiallista palautteenantoa. Olen kokeiluja jatkanut. Kansallisgallegia/Ateneum ei valaissut kuviensa tekijänoikeusmerkintöjen päivitysaikataulua Finnassa, Kansallisarkiston palautelomakkeen täyttö tuotti yllättävän (ikävän) lopputuloksen, mutta FB-päivitykseni aiemmin tällä viikolla

"Olen uusi ihminen! Blogitekstiä tehdessä löysin Turun museokeskuksen esinetiedosta pikkuvirheen ja sen sijaan, että olisin kettuilut täällä tai blogissa, käytin palautelomaketta Finnassa." 

sai Turusta kommentin, että puuttuva välilyönti oli laitettu paikalleen ja näkyisi pian Finnassakin.

9) FB:stä puheen ollen, tuttavan tuttava oli kiinnittänyt huomiota Åle Pålssonin väitöskirjassa Our Side of the Water: Political Culture in the Swedish colony of St Barthélemy 1800–1825 sivulla 57 mainittuun suomalaisten intoon muuttaa Karibialle. Minähän kirjoitin aiheesta vuonna 2009 viitaten vuonna 1923 julkaistuun artikkeliin. Se on suomenkielinen, joten Pålssonilla on toinen lähde: Birger Wedberg, Tärningskast om liv och död: Rättshistoriska skisser (Stockholm: P.A. Norsteds, 1935), 51–62.

En väitöskirjaa innostunut lukemaan, mutta täydensin tietojani kahdella UR Skola -ohjelmalla: Svensk slavhandel (Nationen) ja Slavhandel och slaveri under svensk flagg.