Yövyttyäni Kokkolan kappalaisen entisessä pappilassa (yllä) lähdin maanantaina 2. heinäkuuta ajelemaan etelään. Maanantait ovat yleisiä museoiden kiinniolopäiviä (ilmiö, jonka historiaa selvittelin taannoin), joten matkaa suunnitellessa tämä vaikutti aivan menetetyltä päivältä. Vasta viime tingassa tarkastin ja huomasin, ettei tilanne ollutkaan aivan toivoton.
Ja tien varresta löytyy usein lisäohjelmaa. Pietarsaaren museoihin kuuluva Runebergin tupa, jossa "Janne vietti monet kesät lapsena", tuli vastaan näin. Se oli lujasti lukossa, mutta pihalle pääsi fiilistelemään ja ikkunoista näki sisustuksen melkein kokonaan. Mikään valokuvistani ei kuitenkaan ole jakamisen arvoinen.
Upein löytö viime tingan selvityksissäni oli vain pari päivää ohitustani ennen avautunut Topeliuksen lapsuuden koti Kuddnäs.
Rakennus oli sisustettu jonkin asteisella tarkkuudella ja melko monin aidoin Topeliuksen perheelle kuulunein esinein. Olin yksinäni, joten saatoin fiilistellä rauhassa Zachariaksen isän työhuonetta
... kehtoa, jossa Zacharias nukkui
... äitinsä ja sisarensa Tukholman pensionaateissa tekemiä merkkuuliinoja
... salia, jonka seinällä oli Topeliusten perhekuva
... Zachariaksen pelejä (muistellen korttipelejään)
... Zachariaksen perhoskokoelmaa
...ja kelkkaa.
Olisin lähtenyt suoraan pois, ellei olisi tullut mieleen kysymystä lippukassalle. Tätä varten palasin pihapiirin oikealla reunalla olevaan rakennukseen ja jutellessa (på svenska) selvisi, että se oli Topeliusten aikaan vieras- ja juhlakäytössä. Rakennuksen salissa vietettiin Topeliuksen häät ja sen viereen on tuotu viimeisen kotinsa työhuoneen sisustus Sipoosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti