AS22: Raahen museoissa

Sunnuntaina 1. heinäkuuta Raahessa oli auki 4 museokohdetta, joista ensimmäisenä sattui tulemaan vastaan Wanha apteekki. Siellä oli työvuorossa paikasta aidosti innostunut esittelijä, mutta minusta yhden apteekkimuseon nähtyään on nähnyt ne kaikki. Tämä oli kylläkin alkuperäisessä paikassaan (toimintansa loppuessa) mistä plussaa.

Sitten Soveliuksen taloon, jossa Kustaa IV Adolf vaimoineen kesällä 1802 poikkesi.

Tämä oli sisustettu 1890-luvun tyyliin. Tavaroista ja Soveliuksen perheestä sai tietoa joko kysymällä esittelijältä tai selaamalla eteisen pöydällä olevia materiaaleja. Kuulin "kuninkaan" vilahtavan selostuksessa ja löysin hänet myös papereista. Vihdoinkin!

Kolmas kohde oli Pakkahuone. Jo sen ulkoseinästä luin "museoaatteen edelläkävijästä" eli piirilääkäri C. R. Ehrströmistä, joka raahelaisten eksoottisista tavaroista innostui 1862 perustamaan Suomen ensimmäistä "yliopistojen ulkopuolista julkista museota" Raaheen. Lisää tietoa hänestä sai itse museossa ja ulkomaan ihmeitä oli esillä runsaasti.

Museon alakerta alkoi merellisessä tunnelmassa ja jatkui käsityöläisten sekä viinatehtaan merkeissä. Täytenä yllätyksenä tuli viimeinen huone, johon oli ahdettu Raahen kirkkoon 1600-luvun puolivälissä Michel Baltin tekemät koristukset. Eivät olleet Suomen kirkot reformaation jälkeen värittömiä ja esineettömiä! Aivan ihania ilmeitä ja hahmoja!

Yläkerran lelukokoelmasta ihastuin paikallisia rakennuksia esittäviin rakennuspalikoihin. Miksei tätä ole keksitty useammassa paikassa?

Kysy ja vastaa -peli 1860-luvulta on tuttu lapsuuteni teollisena versiona.

Tekstiilejä oli iso huone. Onkohan näillä miehen silkkikengillä astuttu askeltakaan?

Viimeinen eli neljäs kohde oli kruununmakasiini, jonka kertama tuntui osin päällekkäiseltä pakkahuoneen kanssa. Alakerrassa oli hieman merenkäyntiä ja yläkerrassa Raahen historiaa kronologisesti. Aitoja arkeologisia esineitä esihistoriasta ja keskiajalta ei ollut, mutta suurvalta-ajalta kylläkin.

Museon ylpeys on sukelluspuku 1700-luvulta. Minulle jäi epäselväksi oliko esillä alkuperäinen vai 30 vuotta sitten tehty kopio.

Samuli Sarkkilan (1878-1956) puuveistoksiin olin ihastunut jo pakkahuoneella ja kruununmakasiinissa oli niitä(kin) lisää. Niiden sanotaan esittävän raahelaisia 1920- ja 30-luvuilla.

Eli antoisinta oli taide 1600- ja 1900-luvuilta. Tykkäsin kyllä myös Pakkahuoneen merellisessä osuudessa olleista A. J. Hedmanin teoksista 1800-luvulta, mutta valokuvani niistä eivät onnistuneet.