Otto Flemingin syntyperä ja nuoruus

Bloginkirjoittaja on päättänyt pitää kevätlomaa ja jättää seuraavina päivinä luettavaksenne nanoserkkunsa Otto Flemingin elämäkertaa. (Yhteinen esi-isämme eli 1400- ja 1500-luvun vaihteessa, joten ehkä tseptoserkku olisi korrektimpi termi?) Elämästään ei viime vuosina ole tietääkseni paljommin puhuttu, mutta vuonna 1925 ilmestyi Nuorten nuijassa Jalmari Saulin Sukunsa viimeinen. Romantisoitu kertomus ja Suomen sotilaassa T. K.:n aiempaa kirjallisuutta seuraava "Vahvan paroonin" ihmeellinen elämäntarina. Piirteitä Otto Flemingin vaiherikkaasta elämästä. En tiedä kuka T. K. oli ja on täysin mahdollista, että tekijänoikeutensa ovat voimassa. Silläkin riskillä seuraavat päivä suoraa lainausta. Joka alkaa tästä eteenpäin.

Otto Fleming syntyi nuorimpana neljätoista käsittävän sisarusparven vesana 12 p:nä elokuuta 1786. Hänen vanhempansa olivat vapaaherra Herman Fleming ja tämän puoliso kolmannessa avioliitossa, Sofia Albertina Carpelan.

Isä, Herman Fleming oli varakas tilanomistaja, jolla oli lisäksi rautatehtaita maamme eri osissa, mutta tuhlasi varojaan ylellisyyteen ja loisteliaaseen elämään siinä määrin, että hänen monille lapsilleen jäi perinnöksi ainoastaan noin kuusituhatta kruunua.

Talousvaikeuksien takia Herman Flemingin perikunta joutui vuonna 1791 myymään Louhisaaren kartanon
(Ernst Nordstöm. 1874. Museovirasto CC BY 4.0)

Isänsä kuoltua joutui Otto Fleming enonsa, vapaaherra Carl Efraim Carpelanin huostaan, josta tuli hänen holhoojansa. Parooni Carpelan oli ankara herra, ja uskollisena aikansa kasvatusperiaatteille hän luuli vain piiskalla ja kepillä kehittävänsä hyviä ja karkoittavansa huonoja ominaisuuksia eloisasta, mutta aito flemingiläisestä jukuripäästä.

Karlbergin sotilasakatemian päärakennus näitti tältä Otonkin aikana.
(FriskoKry, Wikimedia, CC BY-SA 3.0)

Samanlaista ankaruutta Otto Fleming sai osakseen Karlbergin sota-akatemiassa, jonne hänet oli syksyllä 1797 [tai 23.9.1796] otettu oppilaaksi. Kun hän lapsellisessa huimapäisyydessään teki itsensä syypääksi hurjiin koulukepposiin, seurasi siitä ankaria rangaistuksia toinen toisensa jälkeen, mitkä taas yllyttivät poikaa itsepäiseen uhmaan. Lopuksi hän ryhtyi tekoon, joka teki lopun hänen olostaan akatemiassa. Tuskin hän oli kerran päässyt,arestista, kun hän kävi käsiksi suureen maapalloon ja sinkautti sen sellaisella voimalla akatemian kuvernööriä, kreivi Nils Cronstedtia vastaan, että tämä kadotti tasapainonsa ja kaatui lattialle pitkin pituuttaan. Väkivaltainen kadetti pyyhittiin luonnollisesti heti pois koulun kirjoista [30.9.1797].

Pojan vanhempi velipuoli, jalon luonteenlaatunsa vuoksi erittäin rakastettu eversti Herman Fleming, sama joka sittemmin kuolettavasti haavoittui Pyhäjoen (Yppärin) taistelussa 1808 otti nyt hillittömän Oton hoiviinsa ja sijoitti hänet maisteri L. G. Stigzeliuksen kuuluisaan poikien kasvatuslaitokseen, Turkuun. Tämän kunnioitetun opettajan johdolla Otto Fleming edistyi opinnoissa, mutta tässäkin koulussa hänen oli vaikea alistua tarpeelliseen kuriin, ja opettajat eivät voineet mitään hänen uhmamieliselle luonteelleen. Ainoastaan rouva Stigzeliuksen lempeä ja ystävällinen puhuttelu sai hänet taipumaan ja nöyrtymään. Hän suoritti sitten ylioppilastutkinnon 1802. [Tai ei.]