Otto Fleming Turussa

T. K.:n teksti Otto Flemingin elämästä koululaisena ja mahdollisena ylioppilaana jatkuu.

Näiltä nuoruuden vuosilta kerrotaan Otto Flemingistä lukuisia kaskuja. Suurten ruumiinvoimiensa vuoksi tuli hänestä ylioppilaitten itseoikeutettu johtaja näiden mellakoihin ja seuroihin. Tähän aikaan oli tavallista, että akateemiset kansalaiset mielellään tappelivat Turussa kaupungin kisällien kanssa. Kahakoiminen tapahtui Aurajoen rannalla, ja tavallista oli ,että voitetut viskattiin kylmäverisesti jokeen, josta he hädin tuskin pelastuivat toveriensa avulla. Tähän saakka olivat tappeluita johtaneet riuskat Krusberg ja Tandefelt, mutta kun Otto Fleming oli ottanut »komentosauvan», katosi edellisten johtajamaine nopeasti.

Ensimäisen urotyönsä Fleming suoritti eräänä iltana Turussa, jolloin hänen kimppuunsa hyökkäsi suuri joukko kisällejä. Hän oli pakoitettu peräytymään muutamalle veräjälle, jonka kautta päästiin joelle. Samassa ajoi muuan talonpoika ohi tukkikuormineen. Otto Fleming otti siitä yhden tukin ja sulki sillä veräjän, ja piti nyt yksin, kuten Sven Duva, puoliaan hyökkääviä vihollisia vastaan, kunnes ylioppilastoverit ehtivät avuksi.

Otto Flemingin holhooja näkee tarpeelliseksi ilmoittaa, ettei kauppoja tämän kanssa pitäisi tehdä.
Åbo Tidning 5.12.1804

Otto Fleming oleili kaksi vuotta yliopistossa ja tämä aika oli Turun asukkaista sangen rauhatonta. Eivät ainoastaan kisällit ja kaupungissa tilapäisesti oleskelevat merimiehet saaneet tuntea vahvan paroonin kovia kouria, vaan myöskin porvarit, vieläpä heikompi sukupuolikin. Kerran hän pysäytti erään everstinrouvan vaunut kadulla ja kun rouva parka rupesi huutamaan, ilmestyi parooni vaunujen takaa, missä hän oli ellut pitämässä kiinni ajopelien linjaaleista niin etteivät ne päässeet mihinkään, kumarsi, kiitti eilispäivän illallisista ja kysyi: »Pelästyikö everstinrouva yhtä paljon kuin tyhmät hevoset ja tyhmä kuski?»

Piispatar Tengström. Wikimedia

Vähemmän ritarillinen oli muuan toinen kepponen. Hän kiskaisi kerran alas piispatar Tengströmin kuskin, asettui tämän tilalle ja ohjaili vaunuja hurjaa vauhtia pitkin katuja, kunnes hän vihdoinkin suvaitsi viedä peljästyneen naisen kotiinsa. Tällä tahtoi Fleming osoittaa mieltään itse piispaa kohtaan, joka eräissä piireissä ei ollut siihen aikaan suosittu.