Satunnainen sitaatti vapunvietosta

Vanhoista muistiinpanoista saamme tietää, että suomalaisilla seuduilla vappuyönä aivan yleisesti oli seuraava tapa vallalla. Nuoret poikaset läksivät vappuyönä liikkeelle, menivät talleihin, ottivat sieltä ulos hevoset, hyppäsivät selkään ja läksivät ajelemaan ympäristöön ja pakottivat hosumalla ja karjumalla hevoset panemaan parasta laukkaansa. Suitsia ei saanut käyttää, hevonen sai mennä, mihin tahtoi, mutta vauhdin piti olla hurjaa. Kerrotaan monen isännän vappuaamuna tavanneensa hevosensa pilttuussa yltäyleensä vaahdossa javavisten ankaran ratsastuksen vaikutuksesta. Toiset isännät taas sulkivat vapuksi tallinsa lukkoon, etteivät sankarit päässeet hevosia kiusaamaan. 

Eihän tämä ole mitään muuta kuin Valpurin eli Vapun ratsastamisen matkimista. Näinhän hänkin läksi Valhallasta hulmuavin hapsin liitelemään ilmojen halki, eikä hänelläkään ollut suitsia kädessään, sillä toisessa oli keihäs, toisessa kiipii Hänen oriinsa sai kulkea valtoimenaan, mutta kiire oli. 

Toinen esimerkki vappuratsastuksesta. Nortamo kertoo vapunpäivän vietosta Raumalla noin 50 vuotta sitten. Hän sanoo, että siellä oli yleisenä tapana kaikilla koulupojilla viettää vapunpäivä hevosen selässä. Eikä vain tavallisten hevoskopukoitten selässä, vaan hankittiin kasakoilta hevoset, oikeita aronvarsoja, joillaoli pehmeät satulat ja jotka olivat ratsuhevosiksi luotu ja tunsivat sekä laukat että ravit. Kasakat tosin ottivat 50 p. tunnista, mutta sittenhän saikin ratsastaa Euroopan parhaimmilla ratsuilla. Suomalaisia hevosia olisi tietysti saanut ilmaiseksi. Mutta sama tapa oli vallalla niin kaukana kuin Kuopiossa Savon sydämessä vieläpä niin samanlaisena yksin maksun määrää myöten, ettei ole mitään lisättävää eikä mitään poisotettavaa. Onpa niinkuin Rauman ja Kuopion pojat olisivat toimineet saman tarkoin määrätyn ohjelman mukaan. Mutta kuka sen ohjelman oli laatinut? Ei mikään muu kuin traditio, so. perinnäistapa. Vanhan Valkyrian, Valborgin eli Vapun päivää vietettiin, ja silloin piti matkia hänen tapojaan, nimittäin istua hevosen selässä jaantaa huhkia niin nopeaan kuin hevosenkavioista irti lähti.

Ernst Lampén-Iso-Keisari: Maailman kylillä ihmisiä tapaamassa (1936)
Kuva kirjasta Studies in reading; teacher's manual (1919)