Laki on kuin se luetaan?

Paluulentoni Lontoosta viime yönä oli myöhässä, mutta ei onneksi niin paljon, että en olisi ehtinyt ja jaksanut lähteä seuraamaan Charlotte Cederbomin (aik. Vainio) väitöstilaisuutta Helsingin yliopistolle.

Kuva: Anu Lahtinen

Cederbom puolusti väitöskirjaansa The Legal Guardian and Married Women. Norms and Practice in the Swedish Realm 1350-1450, joka nimensä mukaisesti käsittelee Ruotsin valtakunnan oikeuskäytäntöjä keskiajalla koskien naisten mahdollisuuksia toimia, erityisesti taloudellisissa asioissa kuten maakaupoissa. Käytäntöön päästäkseen Cederbom on käynyt järjestelmällisesti läpi tuhansia asiakirjoja. Valitettavasti tätä hän ei voinut jatkaa enää 1400-luvun loppupuolella, sillä säilyneiden asiakirjojen määrä on suurempi.

Vastaväittäjä Maria Sjöberg käytti aikaa lähdekriittiseen pohdintaan olemassaolleiden ja säilyneiden asiakirjojen suhteesta. Tämä on siis tarpeellista, mutta päästäänkö siitä koskaan muuhun kuin arvailuihin? Kun pitkään säilyneetkin pergamentit ovat saattaneet tuhoutua vasta 1800-luvun pikkuvandaalin kätösissä.

Cederbomin mielenkiintoisiin tuloksiin kuului se, että naisten asema lähteissä näyttää olennaisesti erilaiselta eteläisemmässä Ruotsissa kuin pohjoisemmassa. Tätä voi selittää aiempi oikeuskäytäntö tai paikalliset olosuhteet kuten maanomistuksen luonne ja kirkon vaikutusvalta. Niin tai näin, olemassa ollutta maanlakia ei ensimmäisen sadan vuoden aikana tulkittu joka puolella samalla tavalla.

Eikä jatkuvasti samalla tavalla vaan tilanne muuttui. Ulkomaisten vaikutteiden johdosta? Kirkon kanonisen oikeuden vaikutuksesta? Muiden ajan ilmiöiden seurauksena? Vastaväittäjän kommentin perusteella Cederbom ei näihin kysymyksiin ollut pyrkinytkään vastaamaan. Mutta oli siis osoittanut, että naisien toimintavapaus oli suurempi kuin miltä lain kirjaimeen tuijottamalla näyttää.

Olisikohan niin, että elävä elämä aina poikeaa laeista ja normeista?