Fazerin karkkipaperipostausten loppumisen juhlistamiseksi lähdin eilen tutustumaan Fazer Experienceen. Sillä vaikka
Uudenmaan museo-oppaan mukaan on olemassa vapaan pääsyn Oy Karl Fazer Ab:n museo niin reaalimaailmassa Fazer avasi viime syksynä
vierailukeskuksen, jonka kierrokselle on pääsymaksu. (Arvatkaapas mitä sivustoa en tule käyttämään kesäretkien suunnitteluun.)
Näyttelytilan suunnitteluun on satsattu ja opas mainitsi suunnittelijoiden nimetkin. Oli taiteellisia esineitä, virtuaalilaseja, pienissä palloissa 3D-kokemuksia ja vilkkuva sekä välkkyvä tehtaan pienoismalli, sillä tuotantotiloihin ei enää tehdä kierroksia. (Minä en sellaisella ole koskaan ollut, sillä ainoa luokkaretkemme Helsinkiin pitäytyi keskustan kohteissa.)
Historia ei ollut pääasia, mutta esillä kolmella eri formaatilla. Takaseinällä oli aikajana, johon oli linkitetty joitakin tuotemerkkejä. Osana opastettua kierrosta katsoimme videon, joka kiitettävän freesillä tyylillä kävi läpi yrityksen vaiheet. Filmi vaikutti tutulta, sillä olin YouTubesta katsonut pätkän
Fazerin tarina. Taisi olla sama?
Kolmas osa historian esitys oli vitriinikuutio, jonka kaikki ovet olivat auki.
Useimmissa vitriineissä ei ollut mitään esittelytekstiä eikä myöskään ajoituksia. Näistä karkkipaperikokoelmista tunnistin punaisella pohjalla olevan Pierrotin (
vuodelta 1902).
Karkkirasioiden asetelman ohessa oli tuttu paperi
vuodelta 1903.
Opas esitteli vitriineistä vain joitakin. Nämä putkilot kuuluivat myyntiedustajan salkkuun, jonka sisällöstä ei suinkaan annettu kauppiaille maistiaisia.
Pastilliautomaatti Tussin oli opastuksen mukaan ollut käytössä Helsingissä. (Vastaavan näköinen on
huutokaupassa ajoitettu 1920-luvulle.
Hausjärveltä on valokuva, jossa automaatti on sekatavarakaupan ulkoseinässä.
Samaa mallia on käytetty Pectuksen myyntiin.)
Ihan jokaista minuuttia opastuksesta en kuunnellut, joten en tiedä selitettiinkö näyttelyn koirahahmoja jotenkin. Itselleni ne toivat mieleen sen, että usein hakuni 'Fazer + karamellin nimi' tuottivat osumia kennelliiton lehdestä. Tarkempi vertailu jäi tekemättä.
Kierroksen lopussa oli vartti aikaa syödä karkkia ja ennen poislähtöä jaettiin kassi, jonka sisällön kuluttajahinnat yhteen laskettuina vastasivat suunnilleen sisäänpääsyn hintaa. Onhan kokemuskeskuksen tarkoituksena luoda positiivista brändikuvaa.
Totta, että nämä erilaiset matkailijoita avustamaan tehdyt nettipalvelut ovat jossain määrin riskaabeleja. Tuo pääsymaksujuttu ei minun mielestäni ole pahimmasta päästä. Sen sijaan se, että näissä oppaissa esitellään reipashenkisille fillarilla matkaileville valmiiksi suunniteltuja reittejä kohteesta toiseen, on ongelmallista siinä mielessä, että palvelun reittikuvauksia ei vuosittain päivitetä. On matkailijan omalla vastuulla selvittää, ovatko kaikki reittiosuudet käytössä. Eräskin opas nätisti kuvailee miten eräässä maakunnassa ajellaan kauniissa jokivarsimaisemassa sutjakkaasti... reitin päivitys vain on unohtunut... ja jos päätä pahkaa matkaan lähtee, niin harmillisesti tulee törmäämään siihen, että eräässä paikassa ei enää olekaan siltaa ja joutuu palailemaan siitä sitten kilometritolkulla ja etsimään itse vaihtoehtoisen reitin... Päivitys olisi siis paikallaan näissä palveluissa.
VastaaPoista